Adam Sandler oli yllättävän hyvä Punch Drunk Lovessa, mutta miehen komediat eivät ole koskaan sen suuremmin innostaneet. Dennis Dugan ei ohjaajana herätä mitään tuntemuksia. Pikaisesti kun lunttaan, niin voin päteä tiedolla, että hän on ohjannut lähinnä tv-töitä ja toiminut siinä sivussa myös näyttelijänä. Uran ainoa nominaatti missään kategoriassa on Razzie-gaalassa. Että aika vahvasti menee. Näiltä pohjilta en oikein osaa sanoa, minkä takia I Now Pronounce You Chuck and Larryn trailerin koneella latasin, mutta tulipahan katsottua.

Enpähän muistanut, että aivan mielipuolisen seksikkään vartalon omistava Jessica Biel on mukana elokuvassa. Syystä tai toisesta – joka äsken mainitusta syystä tai neiti Bielin näyttelijänlahjoista johtuen – odotukset elokuvaa kohtaan kuitenkin nousivat. Eivät ne Eiffel-tornin huipulle vieläkään yllä, mutta pari ensimmäistä askelta on joka tapauksessa otettu. Elokuvan perusidea on kieltämättä ihan jännä: kaksi palomiestä (Sandler ja se toinen) menevät naimisiin saadakseen tiettyjä taloudellisia etuja, jotka yhteiskunta tarjoaa vain aviopareille. Miehet ovat kuitenkin heteroja ja Bielin ulkoisella olemuksella varustettu nainen muodostaa vakavan ongelman liiton kestävyydelle. Onko tuo nyt sitten ihme, siinä olisi moni muukin suhde paniikki-tilassa, jos Jessica (myös Alba sopii) tulisi ovikelloa rimputtamaan.

Bielin muodoista vielä sen verran, että … niin se traileri, aivan. Laatujuttuja ei mehevästä aiheesta huolimatta juuri viljelty. Ehkäpä ne on säästetty hyvien oppien mukaisesti itse elokuvaan. Tuskinpa kuitenkaan. Loppupuolella meno kuitenkin hieman virkistyy. Parhaat vitsit tosin koskevat lähinnä Bielin vartaloa ja tuo otsikossakin oleva teksti on suora lainaus trailerista. Voisi sanoa, että Bielin kroppa tarjoaa tuplapalveluksen I Now Pronounce You Chuck and Larryn trailerille: parhaat vitsit ja elokuvasta muuten puuttuvan visuaalisen loiston.

Viikon Biel-hehkutus on nyt sitten tässä.

Traileri: HQ – HD 480P – HD 720P – HD1080P (save as toimii. Voi olla, että tiedoston joutuu nimeämään käsin muotoon eimitäänväliä.mov, että traileri lähtee rullaamaan)

The X-Filesin 2. tuotantokauden jaksot nro. 5, 6 ja 8 eli Duane Barry, Ascension ja One Breath ovat hyvin merkittäviä kaikkien aikojen parhaan tv-sarjan historiassa. Ensinnäkin ne ovat enemmän tai vähemmän ensimmäisiä jaksoja, jotka voidaan laskea kuuluviksi sarjan mytologiaan. Toki 1. kaudellakin on ns. UFO-jaksoja ja erityisesti finaaliepisodin tapahtumat mahtuvat sarjan yleiseen suuureen tarinaan, mutta tässä kohtaa iso pyörä lähti todenteolla pyörimään. Duane Barry -trilogian jaksot olivat myös ensimmäisiä jatkuvajuonisia episodeja siinä merkityksessä, että klassinen ‘to be continued’ -teksti nähtiin ensimmäistä kertaa. Näiden kahden seikan lisäksi ne ovat aivan käsittämättömän kovia jaksoja.

Kolmikon parasta osaa on paha mennä nimeämään, mutta tämän kunnian antaisin ehkäpä Ascensionille. Scullyn kaappaus, Krycekin katoaminen ja erittäin vahva kokonaistunnelma ovat jotain, jonka lähellekään ei sarjan viimeisellä tuotantokaudella päästä. Monet sittemmin mytologian peruspiraleista pystytetään ja uusia mahdollisuuksia tulee rajattomasti. Perinteiseen The X-Files -tyyliin kysymyksiä esitetään paljon enemmän kuin vastauksia annetaan.

Trilogian aloittava Duane Barry toi mieleen 7. tuotantokauden Samanthan ‘löytämiseen’ päättyvän jaksoparin avauksen Sein und Zeitin. Molemmat jaksot keräävät mytologista merkitystään oikeastaan vasta edetessään, hyvin pitkän aikaa jakso ei eroa perinteisesti panttivankitilanteesta oikeastaan muutoin kuin siten, että Barry on kaapattu lukuisia kertoja harmaiden toimesta. Barryn ja Mulderin keskustelut ovat jo sinällään aitoa klassikko-kamaa. Krycekin ja Tupakkamiehen välinen keskustelu autossa on yksi sarjan parhaista kohtauksia. Kun näitä vanhempia filuja katsoo, on tavallaan mielenkiintoista ja toisaalta vähän säälikin nähdä, kuinka CSM muuttui ajan kuluessa voimapersoonasta wanhaksi sedäksi.

Vielä jokunen sana sinällään erillisestä, mutta hyvin vahvasti Duane Barryn aloittamiin tapahtumiin liittyvästä One Breathista. Pari kertaa on tullut katsottua vain Ascension sekä Barry, olen nimittäin pitänyt One Breathia aina huippujaksostatuksestaan huolimatta kolmikon heikoimpana lenkkinä. Se saattaa yhä olla sitä, mutta vain äärimmäisen marginaalisesti. Kyllä, Scullyn kuolemankamppailussa on vähän pitkityksen makua ja hänen siskostaan ei saada kuin yksi järkevä pointti irti. Mutta voi herran jestas, jaksohan on täynnä sarjan tähtihetkiä: Mr. X ja Mulder sairaalan autoparkissa. Klassikko. Skinnerin puhe Mulderille tämän toimistossa. Aivan upea. Mulder & CSM jälkimmäisen yksiössä. Sanat ei riitä.

5 / 5

IMDB

Ensi alkuun elokuviin liittymätön, mutta muuten kiinnostava asia pois alta. Harry Potter and the Deathly Hallows -romaanin kansitaide on julkaistu. Jenkkikansi on ehkäpä yksinkertaisin, mutta selkeytensä ansiosta selvästi parempi vaihtoehto. Brittieditionissa on härpäkettä ja henkilöitä reilusti enemmän, ja kokonaisuus on jotenkin sekavanoloinen. Lisäksi uumoilisin Jenkki-taiteen olevan lähempänä kirjan tunnelmaa. Eipä sillä, että tuolla kansilehdykällä niin väliä olisi, pakkohan tuo seitsemäs ja viimeinen opus on heti hankkia, kun se kauppoihin suvaitsee saapua.

Vaihto elokuviin. Harry Potterien filmatisoinnit ovat kovasti ottaneet kiinni kirjasarjaa niin aikataullisesti kuin laadullisesti. Seuraavaksi teattereihin saapuu kirjasarjan viides osa, the Order of Phoenix (odotusjutteluita voi lukea täältä ja täältä). Äskettäin leffasta saapui kourallinen uusia kuvia, jotka näyttävät kauttaaltaan oikein hyviltä.

Tuo yllä oleva kuva hieman hämmensi, verta noinkin näkyvästi esillä antaa selviä viitteitä hyvään suuntaan: viides kirja on sävyltään paikka paikoin hyvinkin synkkä (ja Half Blood Prince jatkaa ‘aikuistumista’) ja elokuva näyttäisi tähän mennessä nähdyn perusteella noudattelevan samaa linjaa. Oikeastaan elokuvasarja on tässä suhteessa ollut vähän J. K. Rowlingin romaaneja edellä, sillä jo kolmannen elokuvan tunnelma on parin viimeisen kirjan tasolla. Jumalan kiitos siitä lastenelokuvien ohjaajasta nimeltä Chris Columbus päästiin eroon kahden hutin jälkeen.

Ja ne kuvat: linkki

Tässä kohtaa otsikon ‘…’ tarkoittaa jokseenkin samaa kuin ‘minä teatterissa ensi-illassa’. Enää ei ole tosin mikään uutinen, että Keira ‘maailman kaunein nainen’ Knightley ja Lindsay ‘katkaisuhoidossa parikymppisenä’ Lohan tekevät äärimmäisen osuvasti nimetyn draaman The Best Times of Our Lives . Suurimmat ennakkohehkutukset joutuu tosin jättää jääkaappiin, sillä vaikka elokuvassa ilmeisesti jonkinlainen tyttörakkausvivahde onkin, ei se ole elokuvan pääpointti. Elokuvan kuitenkin ohjaa John Maybury, joka ainakin viime tarkistuksen mukaan on mies, joten toivossa on hyvä elää. Varsinainen uutinen:

Cillian Murphy and Matthew Rhys have signed on to star opposite Keira Knightley and Lindsay Lohan in the drama. The film chronicles the relationships between Welsh poet Dylan Thomas (Rhys), his wife Caitlin (Lohan), his childhood friend Vera Phillips (Knightley) and her eventual husband William Killick (Murphy). (Hollywood Reporter)

Matthe Rhys ei soita minkäänlaista kelloa, eikä miehen tv-töitä täynnä oleva filmografia auta tunnistamaan kaveria. Ei siitä siis sen enempää. Sen sijaan Cillian Murphy on erittäin miellyttävä lisäys. Batman Beginsissa (arvostelu) ja Red Eyessa (arvostelu) loistanut Murphy on ollut tähän mennessä erittäin hyvä pahojen poikien rooleissa, eikä hän ollut lainkaan pöllömpi sukupuolensa kanssa tuskailevana hyypiönä Breakfast on Plutossakaan (arvostelu), joka ei tosin leffana ollut keskinkertaisuutta kummoisempi. Ehdottomasti yksi lupaavimmista nuorista miesnäyttelijöistä. Joka tapauksessa, on mukava että ilmeisesti Keiran kanssa paljon kohtauksia tekevä jeppe osaa asiansa. Sillä siinä missä Knightley on osoittanut osaavansa näytellä, ei Lohanilta ole vielä näkynyt sitä roolisuoritusta, jolla hän olisi muutakin kuin ulkonäkönsä voimalla etenevä ongelmanuori.

Ocean’s 11 oli oikein viihdyttä ynnä virkistävä ryöstöleffa ylipursuavan isolla määrällä A-korin tähtiä. Vaikka ryöstön lopullinen toteutus jättikin parantamisen varaa, oli leffa kuitenkin mukavaa katseltavaa. Jatko-osa näytti trailreissa aikanaan oikeinkin houkuttelevalta, edeltäjänsä kanssa samoilla linjoilla liikkuvalta heist-elokuvalta. Tuntuu jotenkin typerältä edes valittaa, mutta jälleen kerran traileri oli pahasti väärässä. Tai oikeastaan pitäisi onnitella mainoksen tekijöitä: elokuvalipun menin ostamaan. Lopputulos oli kuitenkin yksi pöhköimpiä elokuvia, mitä koskaan olen nähnyt. Kehumista ei juuri ollut: tekijöillä oli selvästi ollut hauskaa kuvauspaikalla, sääli vain että elokuvan tekeminen oli jäänyt toissijaiseksi.

Takuuvarmasti kovaa tulosta kesällä takovan Ocean’s 13:sta traileri on tullut nähtäville, ja juuri tähään hätään se ei iskenyt makuhermoon. Pikkunäppärää vitsiä oli siellä täällä, mutta oikeastaan vain pari niistä oli lopulta toimivia. Al Pacino on toki oiva lisä elokuvan muutenkin nimekkääseen näyttelijäluetteloon. Bonusta myös siitä, että Julia Robertsista on päästy eroon. Enpä keksi montaakaan Hollywood-naamaa, jotka enemmän ärsyttäisivät. Tähän hätään en ainuttakaan. Trailerin perusteella olisi jälleen tarkoitus – ylläri – huijata iso kasa rahaa kasinolta. Toivon mukaan ykkösosasta olisi idean lisäksi varastettu tietty letkeys tähän kolmanteen osaan.

Traileri: HQ – HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Madventures pitäisi kieltää lailla tai ainakin heittää ehdoton K18-leima kanteen. Ei kuitenkaan kielenkäytön, poliittisen epäkorrektiuden taikka yrjöttävien aterioiden vuoksi. Madventures aiheuttaa rahanmenoa: sarja herättää matkakuumetta, johon en tiennyt edes voivani sairastua. Vaikka Riku ja Tunna mielenkiintoista materiaalia saavatkin irti myös Aasian rastapäistä ja Afrikan savimajoista, on Madin molempien tuotantokausien urbaanimmat jaksot iskeneet tähän matkailua kokemattomaan immeiseen parhaiten. Erityisesti elokuvista virikkeitä ottava USA:n roadtrip rannikolta rannikolle Kultaisen Haikalan kyydissä on upea kokemus. Pilotit silmille, stetsoni päähän ja kaasu pohjaan.

Matka alkaa USA:n länsi-osasta, tarkemmin ottaen Los Angelesista. Alan olla jokseenkin täysin vakuuttunut, että haluan joskus päästä kyseiseen kaupunkiin. Jos en mitään muuta tekemään, niin ajalemaan Mulholland Drivea pitkin. Ja olisihan se Hollywood-logokin kiva joskus nähdä. Vegasin osuus kiehtoo myös, joskin kukkaro vastustaa hyvin voimakkaasti. Enkä mä edes harrasta uhkapeliä. Madventures-kaksikon matka jatkuu mm. New Orleansin yöelämän ja Roswellin Feds-väijytyksen kautta lopulta New York Cityyn. Onneksi näihin seikkailuihin on uhrattu kaksi jaksoa, sillä yhteen tuntiin ahdettuna ei fiilistelyä oltaisi saatu tarpeeksi mukaan. Monia saattaa erityisesti Rikun tyyli ja sanavalinnat ärsyttää, itse paremminkin rakastan niitä. Alla oleva arvosana ei tosiaankaan ole koko 1. tuotantokaudelle, joka on pallukkaa heikompi noin kokonaisuutena, vaan nimenomaan näille kahdelle Jenkkijaksolle.

Mad-kaksikko laski kuluttaneensa n. 50$ päivää kohti kuukauden läpiajonsa aikana. Eli noin 1500$ vuonna 2002 tjsp. Ei nyt mikään mahdoton uhraus. Toki se auto maksaisi myös ja lennot Jenkki-landiaan eivät ole erityisen edullisia, mutta ideana tuollainen coast to coast -roadtrip himottaisi mahdottomasti. Saas nähdä siirtyykö ajatus koskaan toteutus-tasolle. Toivottavasti.

5 / 5

IMDB / Madventuresin kotisivut

Ei kuitenkaan Indiana Jones 4:een, vaan ‘siihen toiseen’ aartenetsintä-elokuvaan, pari vuotta sitten oikein tunteella rahaa keränneen National Treasuren jatko-osaan. Ensimmäinen yritys ei ainakaan mikään kovin maaginen ollut, tosin heittämällä parempi kuin hieman samoja suuntaviivoja pitkin edennyt Da Vinci Code, joka kaikessa keskinkertaisuudessaan oli kovin tylsä. National Treasurea vaivasi lähinnä epäloogisuudet, tarinan heikko kiinnostavuus ja lukuisat kliseet. Kunnon seikkailufiilis ei iskenyt kuin ajoittain.

Helen Mirren will star in the action/adventure sequel, National Treasure: Book of Secrets for Walt Disney Pictures and Jerry Bruckheimer Films. Also joining the cast is Ed Harris as the antagonist; the film brings back Nicolas Cage as treasure hunter Ben Gates and Jon Voight as his father, Diane Kruger, Justin Bartha and Harvey Keitel. Jon Turtletaub also returns as director.

Ed Harris ja Helen Mirren vaikuttavat varsin sopivilta lisäyksiltä Nation Treasure: Book of Secrets (nimi kuulostaa Harry Potter -romaanilta) castiin. Kumpainenkin hallitsee näyttelyn – tosin vain Harris nauttii edes jonkinlaista pikkusuosikin asemaa. Erityisesti hallituksen ja armeijan miehenä viimeisen reilun vuosikymmenen aikana tunnettu Harris saa vähemmän yllättäen hoitaakseen jälleen pahiksen roolin. Hyvä näin, yksi tärkeimmistä vaatimuksista uskottavalle sankarin vastustajalle on karisma. Sitä Harrisilta epäilemättä löytyy.

Haluatko tuottajaksi? No vaikka et haluaisikaan niin ajatus siitä, että yhden dollarin sijoituksella pääsee samoihin lopputeksteihin, joissa on mm. Kiefer Sutherland ei kuulosta ollenkaan hullummalta idealta. Tätä kirjoittaessa yhden sekunin elokuvan lopputekteihin nimensä on raapustanut 7190 ‘tuottajaa’ ja lahjoitukset vaihtelevat 50 000 dollarista minimilahjoitukseen, joka on siis 1 dollari. Vaikka lopputulos ei tietysti ihmeellinen olekaan, niin idea on hauska ja varsin omaperäinen.

Linkki: Ryhdy tuottajaksi

Uraaa! Pari päivää sitten oli kaverin kanssa puhetta, että tuleekohan sitä toista The X-Files -elokuvaa koskaan ja vaikka odotukset eivät pilviä hiponeetkaan laadun suhteen, semmoiselle oli kuitenkin ehdottomasti tilausta. Fox Mulderina tunnetuksi tullut, ja sittemmin vähän hankalaksi persoonaksi osoittautunut David Duchovny kertoili The TV Set -elokuvaa mainostaessaan, että The X-Files 2:n osalta neuvottelut saataneen tällä viikolla loppuun ja kuvausten olisi tarkoitus alkaa vuonna 2008 tai jopa aikaisemmin. Alla kasa vastauksia, kysymysten copy und pasteilu lienee turhaa:

Not a horror film when compared to today’s standards like Saw and Hostel but more of a supernatural thriller. The story will revolve around Gillian’s character, Dana Scully, and my character, Fox Mulder. There is no script completed, they are still developing the entire story. We’ll do another movie or two, we’ll continue to do movies if the next one does well.(IESB)

The X-Files loppui sarjana sillä tavalla, että tuo ‘supernatural thriller’ kuulostaa vähän oudolta. Toki jo kauan on toitotettu, että kyseessä ei tule olemaan sarjan mytologiaa eteenpäin vievä elokuva, mutta kuitenkin. Lähinnä sen takia, että kyseinen lähtökohta kuulostaa perus XF-jaksolta, mikä ei parhaillaan ole todellakaan huono ajatus. Tuntuisi kuitenkin vähän oudolta, että Mulder & Scully alkaisivat pakoreissullaan random-hirviöitä metsästämään. Veikkaus: olisiko aivan kuollut idea, että kyseessä olisikin prequel, vaikka seitsemännelle tuotantokaudelle sijoitettuna. Noinhan on tehty parin XF-pelinkin kohdalla. Vaikka tuo olisi toisaalta aika helppo ratkaisu, voisi se silti olla toimiva.

FBI-aikojen paluuseen viittaisi myös se, että Duchovnyn mukaan Robert Patrick aka John J. Doggett ei ole palaamassa. Niin tosimies kuin kyseessä onkin, pidän hänen poisjättämistään ihan kohtuullisena ideana. Liika määrä päähenkilöitä olisi lähinnä ongelmallista. Siinä missä sarjan 8. kauden loppupuolisko onnistui tuossa erinomaisesti, Filujen finaalijakso oli farssi erityisesti Doggetin ja Monica Reyesin suhteen. Jälkimmäistä ei muuten tarvitse edes mainita toisessa elokuvassa: valaslauluja hoilaava ja henkimaailmaan hurahtunut agenttinainen on yksinkertaisesti huono hahmo. Ja vaikka alankin hiljalleen tottumaan ideaan hirviö-pohjaisesta tarinasta, ottaisin ennemmin sen mytologia-elokuvan. Siinäkin olisi nippu omia ongelmiaan, mutta ne eivät taida nyt olla ajankohtaisia.

Joopa joo. Tässä on viime aikoina tullut katsottua vähän turhan monta keskinkertaisuutta pienen ajan sisään. Eritoten varsinaiset huippuelokuvat ovat kiertäneet kaukaa. Ensin mainittuun pinoon laitetaan myös Marc Forsterin ohjaama trilleri Stay. Elokuva kuvattiin pääosin jo loppuvuodesta 2003, mutta teattereihin pätkää ei uskallettu nimekkäästä pääosakaksikosta huolimatta laittaa vasta kuin loppuvuodesta 2005. Kun elokuvan ensi-iltaa siirretään ja siirretään, tietää valmistautua aika heikkoon lopputulokseen. 50 miljoona maksanut elokuva floppasikin totaalisesti ja joutui kriitikoiden sylkykupiksi.

Eikä täysin syyttä. Koska tänään on ollut oikein kaunis kevätpäivä, aloitetaan niistä hyvistä puolista. Elokuvan visuaalinen tyyli on kovin kikkaileva, mutta värimaailma on mukavaa katseltavaa ja leikkaustyylissä on käytetty monia onnistuneita kikkoja. Termikin kikalle on varmasti olemassa, mutta Stay suosii tapaa, jossa kuvataan henkilöä a, joka vaikkapa astuu ovesta ja leikataankin ihan eri ovesta saapuvaan hahmoon b. Erityisesti alkuelokuvassa tyyli miellyttää, mutta loppua kohti paremminkin väsyttää. Ewan McGregor, Naomi Watts ja Ryan Gosling heittävät rutiinisuorituksen, joista ei sen enempää narisemista taikka hehkuttamista.

Stay alkaa kiinnostavasti, psykiatrin vastaanotolle tulee jeppe, joka kertoo tappavansa itsensä lauantaina puolenyön aikoihin. Temppu pitäisi estää. Seuraa nippu vajavaisella logiikalla varustettuja mysteerejä, jotka lopussa ohitetaan kovin köyhällä loppuratkaisulla, joka on tavallaan ennalta-arvattava, mutta josta ei kuitenkaan juuri vinkkejä anneta. Näitä lopputwistejä kun on tasan kahta sorttia: ne hyvät saavat alkuelokuvan tuntumaan loogiselta, ajattelutapaa pitää vain muokata. Stayssa sen sijaan tulee lähinnä pettynyt olo, jotain muuta olisi pitänyt tekijöiden keksiä. Täysi pannukakku leffa ei kuitenkaan ole, ihan kivaa visuaalista tyyliä tukee muutamat jämäkät irtokohtaukset.

2½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

… Ei ihmeitä tarjoa, mutta harvoinpa sitä nyt hirveästi eteen ottaakaan lyhyttä teaseria katsellessa. Vielä kun ensimmäinen kolmannes mennään kahta ensimmäistä elokuvaa kertaillessa ja wanhoja kuvia muistellessa. On sielä tuorettakin materiaalia, mutta edes elokuvan perusjuonesta on oikeastaan mahdoton sanoa tässä vaiheessa yhtään mitään. Synopsiksen mukaan Moskovassa on tarkoitus seikkailla, ja sen enempää en oikeastaan halua tietääkään. Tosin kun se traileri on kuitenkin tarkoitus heti pian julkaisun jälkeen katsoa, niin lisä-spoilereitahan sieltä tulee. Paradoxi: haluan katsoa kaikki elokuvatrailerit ja niiden tarjoamat juonikuvaukset eivät juuri haittaa, mutta muutoin inhoan kaikkia spoilereita sairaalloisesti. TV-sarjojen trailereita en edes suostu katsomaan. Joku logiikka pitäisi olla.

Ensimmäisestä Bourne-leffasta tykkäsin kovastikin. Jämäkkää toimintaa, tiukkaa tunnelmaa, tasaisia roolisuorituksia ja erityisesti mielenkiintoinen lähtökohta. Pieni romanttinen vivahdekin toimi. United 93:ssa ehdottomaksi ässäksi osoittaunut Paul Greengrass sen sijaan ohjasi jatko-osasta kovin laiskasti etenevän pätkän, josta en oikein saanut otetta missään vaiheessa. Ehkä senkin voisi jostain alekopasta hakea. Kolmas osa näyttää olevan lähinnä sitä samaa kuin edeltäjänsä, ja on aika huvittavaa katsoa Bournejen ja tuoreimman Bond-elokuvan taistelukohtauksia. Ei tarvitse kauaa miettiä, mistä Casino Royalen tekijät ovat innoituksensa elokuvasarjan uudistamiseen kaivaneet.

Bourne Ultimatum tulee muiden kolmososien tapaan teattereihin kesän ollessa jo ehtoopuolella.

Traileri: linkki

James Ellroy on niitä harvoja kirjailijoita, joiden romaanit herättävät jonkinlaista kiinnostusta. Tästä kiitos & kumarrus kuuluu lähinnä L.A. Confidentialin loistavalle filmatisoinnille, joka on yksi parhaista koskaan tehdyistä elokuvista. Ellroyssa on tavallaan hieman samaa ‘vikaa’ kuin Frank Millerin Sin City -albumeissa. Jälki on erinomaista ja tasalaatuista, mutta varsinaista vaihtelua on turha etsiä. Tosin siinä missä Millerin viimeinen Sin City alkoi loppua kohti hieman väsyttää, ei samaa ilmiötä ole vielä Ellroyn kohdalla tapahtunut. B-luokan kansalaiset, korruptoituneet poliisit, uskottomat vaimot, roisi kielenkäyttö ja verenmakuiset tarinat vetoavat allekirjoittaneeseen. Ellroyn alkuperäisen tarinan pohjalta olisi tulossa tämmöistä:

Forest Whitaker is in final negotiations to reteam with Fox Searchlight for The Night Watchman. The film is based on an original idea by James Ellroy; it centers on a veteran LAPD cop (Keanu Reeves) who turns to alcohol after the death of his wife, says The Hollywood Reporter. The cop is forced to go up against his longtime mentor (Whitaker) when he is implicated in the execution of a fellow officer. David Ayer is directing The Night Watchman.

David Ayer on käsikirjoittanut (nyt unohdetaan ne susipaskat leffat) Training Dayn ja Dark Bluen, joten jonkinlaista otetta genreen on. Miehen ainoa ohjaustyö on viime vuonna hyvin matalalla rummutuksella teattereihin saapunut Harsh Times, joka ei mitenkään ihmeellistä vastaanottoa saanut. Sovitaan kuitenkin että Ayer tekee tässä kohtaa sen uran parhaan elokuvansa. Tarina ainakin kuulostaa kovin mielenkiintoiselta. Tasan samaa ei valitettavasti voi kirjoitella näyttelijöistä, Keanu Reeves ei suuria huutoja aiheuta, tosin juoppokyttänä mies voisi mennäkin, kunhan saisi kasvoihinsa edes hieman ilmeikkyyttä. Whitaker Oscar-rooli on näkemättä, eikä miehen tuotanto muutenkaan ole erityisen tuttu. Kai se asiansa osaan.

Ray Winstone on vakuuttanut viime aikoina. Brittituotannoissa ilmeisen kovaa jälkeä jo pitempään tehnyt selkeillä äijä-piirteillä siunattu Winstone oli loistava niin valitettavasti keskinkertaisuudeksi osoittautuneessa The Propositionissa kuin viime vuoden parhaassa elokuvassa The Departedissa. Kummassakaan leffassa Winstone ei varsinaisesti ollut mikään unelmavävy, mutta pari vuotta sitten Briteissä tehdyssä äänestyksessä mies oli kuitenkin ‘halutuinta hotelliseuraa’ yhdessä muuan Keira Knightleyn kanssa. Tuolloin KK oli vielä tosin yli 40 kiloinen. Syö jotain! Takaisin asiaan, Ray Winstone on palkattu Indy 4:een:

Ray Winstone has signed on to play a major role in the film, most likely Harrison Ford’s sidekick. (Hollywood Reporter)

Toivon mukaan tuo roolikuvaus pitää paikkansa. Indiana Jones -boxi on edelleen hankkimatta, mutta eivätpä ole DVD-liikkeetkään toteuttaneet pyyntöäni, jonka seurauksena trilogia-lootan saisi parilla kympillä. Nooh, eiköhän se sieltä vielä tule. Ray Winstone Indyn apulaisena oli jo senkin takia erinomainen ajatus, että näin ollen samaan hommaan ei tarvitsisi hankkia mitään 20+ olevaa pojankoltiaista. Nyt Indylla on ikäistään seuraa, joka osaa kaiken lisäksi näytellä.

Itku ja parku. Täysin never heard -sarjaan uppoavan ohjaaja James Coxin Wonderland starttaa helvetin hyvin, mutta vaipuu noepasti kohti keskitasoa eikä sieltä irtokohtauksia lukuun ottamatta nouse. Itse asiassa se juhlavaihe on vähän niinkuin nousuhumala: loppupeleissä aivan liian lyhyt vaihe kokonaisuutta, kun krapula voi parhaillaan kestää koko seuraavan päivän. Isot pojat ovat kertoneet jopa usean päivän maraton-krapuloista. En halua. Niin aivan, Wonderland: Val Kilmer vetää vakuuttavan roolisuorituksen jossain säälittävän ja inhottavan välimailla roikkuvana pornotähti John Holmesina. Elämänkertaelokuvaa himoavat joutuvat odottamaan, pääpaino on Wonderland-murhilla.

Takaumille perustuva kerronta on noin yleisesti ottaen väärä tapa lähteä tekemään elokuvaa. Kuten aina, poikkeuksia löytyy. Wonderland ei valitettavasti ole yksi niistä, vaikka alku muuta uhkaileekin. Elokuva etenee paljolti todistajalausuntojen siivittämänä ja aina välillä näytetään nykyhetken tapahtumia. Wonderlandin visuaalisesta ilmeestä saa hyvän kuvan, kun yhdistelee Trafficin Meksiko-osuuksia ja Dominon leikkausta. Aivan Tony Scottin viime aikojen ohjausten kaltaista hullunmyllyä ei tarjoilla, mutta nopeita otoksia ja eritoten lähikuvia ohjaaja Cox tuntuu rakastavan. Monia tämänkaltainen MTV-tyyli risoo, itse en allekirjoita väitettä. Ainakin huumeiden sekaiseen elokuvaan se sopii oikein hyvin.

Wonderlandin suurin ongelma on, että se aliarvioi katsojaa. Asiat selitetään aivan liian tarkasti ja vaikka pientä päättelyvaraakin jätetään, on rautalankaa käytetty useamman metrin edestä. Sinällään Holmesin ja toisen huumeveikon erilaisia kertomuksia tapahtumista on mielenkiintoista seurata, mutta kovin potku niistä jää uupumaan. Elokuva on kuitenkin täynnä yksittäisiä upeita kohtauksia ja näyttelijät tekevät kauttaaltaan hyvää työtä. Erityisesti mieleen jäivät nätti Kate Bosworth Holmesin nuorena tyttöystävänä ja Eric Bogosian isokenkäisenä huumediilerinä. Klisepaja kilisee: kokonaisuus ei ole osiensa summa. Wonderlandista olisi voinut tehdä paremman kerrontaa terästämällä ja murha-kuvioita hämmentämällä.

3+ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Danny Boylen ohjaama 28 Days Later oli jokunen vuosi sitten yksi niistä elokuvista, jonka katsottuani piti kysellä että ‘mikäs tässä nyt sitten oikeastaan oli sen kaiken hehkutukset arvoista?’. Vastauksia odotan yhä. Leffa alkaa erittäin hyvin, tyhjässä suurkaupungissa hortoilussa on tunnelmaa eikä ensimmäisten zombienkaan kohtaaminen jätä pumppua rauhaan. Tähän kun vielä lisätään se, että ne pirulaiset ovat oppineet klassisen hitaan laahustamisen lisäksi myös juoksemaan, onkin listattu 28 Days Laterin suurimmat valttikortit.

Jatkoa kuitenkin pukkaa, erittäin omaperäisesti nimellä 28 Weeks Later. Ohjaaja on vaihtunut tuntemattomaan Juan Carlos Fresnadillonodiin ja Englanti on siinä sivussa saatu putsattua zombeista: on kotiinpaluun aika. Jokapäiväinen elämä käynnistetään uudelleen. Arvatkaas mitä seuraavaksi tapahtuu? Juu, ihan oikein. Isomman budjetin turvin on taidettu hypätä varsin perinteisestä kauhusta lähemmäs toimintaelokuvaa. Tämä Aliens-temppu vain onnistuu aika harvoin. 28 viikkoa ei ole poikkeus jos traileria on uskominen. Mikähän perkules siinä on, että tämäkin pariminuuttinen alkaa erittäin hyvin rakennellen tunnelmaa ja esitellen lähtökohtia, mutta sitten viimeinen 40 sekuntia pitää pauhata ja räyhätä nopeilla leikkauksilla. Ehkä joku joskus oppii, että ei sitä fiilistä noilla eväillä rakenneta.

Dawn of the Deadin remake on edelleen paras zombie-jahti, jonka olen nähnyt enkä oikein usko, että 28 Weeks Later sitä valtaistuimeltaan onnistuisi sysäämään. Eipä Dawnikaan tosin mikään mestariteos ole, mutta sopivasti toimintaa ja jännitystä yhdistelevä vajaa parituntinen kuitenkin.

Traileri: HQ – HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as -toiminto peliittää)

Sin City on Robert Rodriguezin paras ja samalla oikeastaan ainoa oikeasti hyvä elokuva. Väkivallan ja kauniiden naisten täyttämä toimintapätkä menestyi myös lippuluukulla varsin mukavasti ja jatko-osaa alettiin suunnitella hyvinkin nopeasti. Olihan Frank Millerin sarjakuviakin vielä filmaamatta useampi kappale. Useiden viivästysten jälkeen Miller on saanut kässärin kuntoon, mutta kuvaukset vain eivät ota alkaakseen. Sillä välin Rodriguez arpoo elokuvaan mukaan otettavia nimiä, tällä kertaa tarjottimella ovat kaikkien suosikki Johnny Depp ja urakehityksensä kanssa vauhdilla alaspäin menevä Anthony Banderas:

Depp: “was interested in doing the Jackie Boy character that Benicio [Del Toro] played [in the first one], but he was doing that movie ‘Libertine’ in Europe and it just kept getting pushed and delayed and went right through our shooting schedule. But there is a better role for him in ['Hell and Back']. I kept going, ‘Gosh, Jackie Boy is a small part, he could be really good [as Wallace]“.

Banderas: “When I showed him the first sample of the work, he went, ‘Man I’ll do anything in that. I’ll be the hunchback. You have to bring me onboard, that looks amazing,’ ” Rodriguez recalled. “So Frank met him that time too and he said, ‘I have got to find something for that guy. I’ve never met him before. He’s amazing.’ [So we're] looking at the cast of characters and [looking] to see where he can fit.”

Depp on lähes aina hyvä, vaikka yleensä onkin elokuvissa, jotka tavalla tai toisella vaipuvat keskinkertaisuuteen. Vaikka en fanikerhon hakemusta olekaan lähipäivinä täyttämässä, hänen mukana olonsa olisi selkeä plussa. Hell & Back -albumi tuli yksi räntäinen päivä kirjastossa luettua kannesta kanteen. Miller on tyytynyt tekemään varsin rutiinisuoritukset, tarina jättää suuret yllätykset tulevaisuuteen ja muutenkin juonessa on seikkoja, jotka aiemmissa albumeissa on nähty liian monta kertaa. Hell & Back on kuitenkin yhtä kaikki Sin City -albumi, joten jo sillä päästään varsin pitkälle. SC-rankingissa se joutuu kuitenkin tyytymään häntäpään sijoituksiin.

Hip hip hurraa! Ja kaikkea muuta kaunista, sillä Martin Scorsese ja Leonardo DiCaprio ovat ilmeisesti jälleen tekemässä yhteistyötä. Scorsesekin aikoo palata New Yorkiin käytyään lentokurssilla Hollywoodissa ja Bostonissa rottia jahtaamassa. Aivan sata varmaa ei ole, että kaksikko tekee muutakin kuin tuottaa elokuvan, mutta synopsis haiskahtaa aika voimakkaasti Scorseselta ja neuvottelut ovat ilmeisesti jo menossa.

Martin Scorsese is reteaming with Leonardo DiCaprio in the film adaptation of Jordan Belfort’s upcoming tell-all autobiography The Wolf of Wall Street for Warner Bros. Pictures.

Both will produce through their separate production companies; no official deals are in place for Scorsese to direct or DiCaprio to star. If it goes through, DiCaprio would play Belfort, a Long Island penny stockbroker who served 20 months in prison for refusing to cooperate in a massive 1990s securities fraud case that involved widespread corruption on Wall Street and in the corporate banking world, including mob infiltration. The Wolf of Wall Street will be written by Terence Winter.

Rakastan juonikuvausta jo nyt. Scorsese ohjaamassa korruptoitunutta pörssimeklaria ja tarinassa mukana olisi niin salaliittoa kuin mafiaakin. Eipä tuo tuosta nyt oikein paljoa voisi parantua. Toivon mukaan Leo & Marty -duo pistäisi tämän ‘tarvis tehdä’ -paperinsa nokkapaikalle. Siinä tapauksessa joutuu taas vaihteeksi muokkailemaan odotuslistaansa uuteen uskoon. Mutta sehän on vain ja ainoastaan hyvä asia. Scorsesella on tällä haavaa aika paljon tekemistä eläkevuosikseen, sillä tämän lisäksi tulossa on ainakin kolme muuta elokuvaa. Saas nähdä aiotaanko jokaista näistä kuvata Scorsesen komennossa vai jättäytyykö mies jostain pois. Virallista tietoa Martyn seuraavata elokuvasta ei nimittäin vielä ole.

Aikanaan peräti seitsemän Oscaria – mukaan lukien paras elokuva, ohjaaja ja käsikirjoitus – voittanut The Sting on mukavan harmiton elokuva. Se ei yritäkään olla mitään elämää suurempaa, vaan sopivalla määrällä huumoria ja draamaa maustettu veijarihuijari-elokuva, jotka tekivät tuossa 2000-luvun alussa jonkinnäköisen paluun Hollywood-tuotantoihin. Jos joku ei ole leffaa sattunut näkemään, niin vaikkapa Ocean’s-elokuvien ystäville tätä voi suositella jokseenkin varauksetta. Ei tosin Suomessa myytävänä halppis-DVD-julkaisuna. 7€:lla Citymarketin alekorista mukaan napattu enemmän tai vähemmän extraton kiekko ei ole edes anamorfinen, vaikka takakansi muuta väittääkin. Ihme perseilyä.

Tarinan lähtökohdat eivät ole mitenkään erityisen omaperäiset: sattuu murha, tarvis kostaa ja rahaa huijaamallahan se onnistuu. Selkeästi lukuihin jaettu kertomus petraakin edetessään ja selvästi heikoimmat minuutit vietetään heti elokuvan aluksi. Valmistauduin jo hyvinkin pitkästyttävään kokemukseen, mutta pian varsin hyvässä vireessä olevan Paul Newmanin astuessa remmiin The Sting petraa huomattavasti. Kun nyt Newman tuli mainittua, niin käydään näyttelijät läpi nopeasti: Robert Redford toisessa pääroolissa on hyvä hänkin, eikä muissakaan pelureissa ole mitään valittamista. Tasaista työtä joka jannulta.

Junassa tapahtuva korttipeluureissu on elokuvan jonkinlainen laadullinen huipentuma, mutta ei loppumatkakaan mitään pulkkamäkeä ole. Vaikka niin pienelle romanttiselle juonelle kuin jahtaavalle poliisille löytyy lopussa tekemistä, olisin silti saksinut ne pois kokonaisuudesta. Sen sijaan kaikki Newmanin johtamaan vedonlyöntitoimistoon sijouttuvat kohtaukset ovat kultaa, eikä pääosaparin ollessa yhtä aikaa ruudulla nähdä oikeastaan ainoatakaan heikkoa kohtausta. Läpi elokuvan jatkuva rennon lepsu ote vie hyvin mukanaan. Tekisi mieli nähdä The Stingin ohjanneen George Roy Hillin tekaisema Butch Cassidy and the Sundance Kid, sama pääosaduokin löytyisi. Tuskin se nyt ihan susi on.

3½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

No ei ole häävi kuvanlaatu ei, mutta onpahan ensimmäiset sekunnit The Golden Compassista kuitenkin. Siinä missä Stardustin traileri osoittautui A-korin pettymykseksi, näyttää mm. Nicole Kidmanin ja Eva Greenin kaunistama fantasiaseikkailu huomattavasti paremmalta. Erityisesti lavastus niin perinteisten rakennelmien kuin laadukkaan CGI:n osalta tekivät vaikutukset. Itse elokuvasta on tietysti totaalisen turha mennä vielä parin minuutin pätkän perusteella ihmeitä päättelemään, mutta ulkoiset puitteet näyttivät olevan kunnossa.

Kyseessä ei siis varsinaisesti ole traileri, vaan semmoinen köyhän miehen making of -feature, jossa pari näyttelijää sanoo pari sanaa ja näytetään muutaman sekunin otoksia sieltä täältä. Edelleenkään en ymmärrä, että mitä Chris Weitz tekee tälläisen elokuvan ohjaajana, mutta ehkäpä siitä syystä minä kirjoitan siitä ja muut tekee oikeasti niitä elokuvia. Tosin tuossahan vihjataan, että osaisin mahdollisesti kirjoittaakin jotain fiksua. Kiistän jyrkästi. Takaisin The Golden Compassiin: odotukset ovat varsin korkealla, vaikka kirja ei mikään maaginen kokemus ollutkaan. Elokuvallisuutta ja toimintaa sen sijaan piisasi.

Linkki: The Golden Feature