Tätä on odotettu ja kauan. Niin mitä? Käytännössä huomenna alkaa elämäni ensimmäinen isompi ulkomaanmatka. Koulun puolesta oltiin jokunen vuosi sitten viikko Roomassa. Se oli kuitenkin niin pakettimatka kuin vain ikinä on mahdollista. Nyt on kuitenkin tarkoitus lähteä reilaamaan neljäksi ja puoleksi viikoksi. Pitkälti tästä kuuluu kiitos Madventuresin aiheuttamalle kipinälle sekä kyllästymiseen 12-viikkoa-töissä-ja-takaisin-kouluun -oravanpyörään, mitä nuo viimeiset vuodet ovat kesä’lomilla’ tarjonneet. Nyt on rahat kasassa, ja jos erittäin löysää suunnitelmaa edes suurin piirtein noudatetaan, niin nähdyksi tulevat ainakin Amsterdam, Budapest (F1), Krakova, Praha sekä Bratislava.

Tarkoitus ei ole pitää nettailulomaa, itse asiassa ajatuksena on olla koko matka enemmän tai vähemmän ilman internettiä. Tämä tarkoittaa käytännössä pisintä aikaa ilman interaktiivista tietoverkkoa sitten vuoden 1999, jolloin viiskutonen motukka taloon hankittiin. Haaste kai se on sekin. Tämä kaikki merkkaa valitettavasti sitä, että ilman epämiellyttäviä yllätyksiä Leffablogi.com on jäissä seuraavat 4½ viikkoa. Ei ensimmäistäkään uutta postausta, ei mitään. Sen jälkeen homma kuitenkin jatkuu normaalisti ja jos kuukauden aikana ei ole ilmestynyt rutkasti kommentoimisen arvoisia uutisia, niin sitten pitää vaihtaa harrastusta. Paluu kirjoituspöydälle tapahtunee 16-19.8 välisenä aikana.

Palailemisiin!

PS: Harry Potter and the Order of the Phonix kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. David Yates on ohjannut kesän tähän mennessä parhaan elokuvan.

Margot at the Weddingia ei lykästänyt, kun Paramount Vantagella arvottiin tuleville leffoille julistesuunnittelijoita. Ilmeisesti joku tuotantoportaan jäsenistä koki sen verran kovaa myötätuntoa ohjaaja Noah Baumbachin johtamia joukkoja kohtaan, että heillä päätettiin antaa osaava trailerin väkertävä. Tuosta alempaa klikkaamalla voi katsoa, miltä hyvän trailerin tuleekin näyttää. 2½ minuuttinen onnistuu oivasti kuvaamaan sitä, millaisen kokemuksen Margot @ the Wedding tulee katsojalle tarjoamaan: huumoria on jossain määrin lupa odottaa, mutta paino tulee kuitenkin lopulta olemaan vakavalla draamalla.

Tämän vuoden kolmesta Nicole Kidman -elokuvasta Margot näyttää oikeastaan jopa kiinnostavimmalta, vaikka tuo The Golden Compass on odotuslistalle tullutkin laitettua. Jotenkin koko Baumbachin ohjaus on päässyt lentämään pahasti tutkan alla. Tiesin kyllä, että erinomaisen Squid and the Whalen ohjaajalta on uutta pätkää tulossa, mutta syystä tai toisesta en ole siihen sen suuremmin paneutunut. Eipä kyllä ole oikein mitään tarttumapintaakaan ollut, tämä traileri oli ensimmäinen kuvamateriaali – heikon julisteen jälkeen – joka Margot at the Weddingista esiteltiin.

Nauttikaa: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Okei. Vantage Pointin trailerin ekat noin 20 sekuntia ovat vielä hyvää jälkeä. Iso kansainvälinen huippukokous, yksi osallistujista ottaa luodin rintaansa. Minä olen kiinnostunut, lähestulkoon varaamassa jo elokuvalippua. Mutta mitä seuraavan parin minuutin aikana tapahtuu, tiputti mut täysin junasta. Karmea määrä leikkauksia, heikkoa musiikin käyttöä ja aivan liikaa paljastuksia. Tämäntyyppinen trilleri sisältää varmasti isommankin nipun twistejä, mutta ainakin yksi hyvin oleellinen paljastettiin jo trailerin aikana. Eikä mua kiinnosta, vaikka se näytettäisiin jo lopullisen elokuvan toisessa kohtauksessa, en olisi silti halunnut olla mokomasta tietoinen. Kaiken lisäksi traileri kuvasi Vantage Pointin niin perinteiseksi leffaksi, että sillä ei näytä olevan mitään omaa juttua, josta pitäisi kiinnostua. Olen silti lievästi innostunut vieläkin, perusjuoni vaikuttaa kuitenkin sen verran herkulliselta.

Ja aivan turha vihjatakaan, että ‘mitäs katsot trailereita’, en ole nimittäin lopettamassa. Hymiö.

Traileri: HQ (save as toimii)

Harry Potter and the Order of Phoenix joutunee tyytymään sarjan heikoimpaan kriitikko-vastaanottoon, Rotten Tomatoesissa fresh-luku on reilun sadan arvion jälkeen hieman alle 80%. Tuottajat varmasti kuitenkin itkevät koko matkan pankkiin, sillä näyttää siltä, että viides Potteri tekee todella kovan luokan avaustuloksen. Elokuva sai ensi-iltansa USA:ssa eilen ja jos (kuten tapana on) ti-ke -yön ennakot lasketaan mukaan, elokuva nappasi avauspäivänään 44,8 miljoonaa dollaria. Se on muuten kaikkien aikojen ennätys, aikaisemmin ykkönen oli Spider-Man 2 (40,4 milj. dollaria), joka lopulta keräsi ensimmäisen viiden päivän aikana pyöreät 130 miljoonaa dollaria. Potteri ylittänee tuon luvun, ns. asiantuntijat ovat ti-ke -yön ennakoiden perusteella haravoineet ensimmäisen viiden päivän tuloksen liikkuvan 140 ja 180 ison rahan välillä. Avausviikonlopun ennätyksestä Order of the Phoenix voi tosin vain haaveilla, keskiviikon ja torstain näytännöt vievät aivan liikaa katsojia.

30 Days of Nightin traileri halusi olla paljon pelottavampi kuin mihin se lopulta pystyi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nähty 2½ minuuttia olisi ihan roskaa ollut, itse asiassa se oli ihan kelvollinen mainos. Lopputulos voi hyvin hoidettuna ollakin ihan miellyttävää katsottavaa. 30 Days of Nightin ongelma vain on epäkarismaattisen päähenkilönsä Josh Hartnettin lisäksi I Am Legend, joka näyttää paaaaljon kiinnostavammalta, tunnelmallisemmalta ja jopa visuaalisesti tyylikkäämmältä. Ja 30 Days of Night vaikutti kuitenkin ihan komealta elokuvalta, vaikka ruudulla valtaosan ajasta vain mustaa yötä ja sinistä valoa näkyikin. Saas nähdä millainen selviytymis-elokuva lopulta teattereihin saapuukaan. Olisi miellyttävää – mutta trailerin perusteella aika epätodennäköistä – jos tarinan toteutus olisi vedetty oikein maajuuritasolle, kaikki ihmekikat olisi kerrankin korvattu vähintään näennäisellä realismilla. Toiveunta, sanoisin.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Tätä kirjoittaessa Michael Bayn ohjaamasta rytinäleffasta Transformers on muodostumassa megaluokan hitti. Ei suuri yllätys, joten ei siitä sen enempää. Hasbro on kuitenkin ilmeisesti ihastunut ajatukseen uuden dollarikasan painamisesta:

Brian Goldner, the COO of Hasbro, exec producer of Transformers and the upcoming G.I, JOE personally emailed me after my that script review to assure the fans that there will be a contemporary G.I. JOE vs COBRA storyline in the G.I. JOE movie.

” We are working to develop a movie script that delivers a contemporary GI JOE vs. COBRA story, inspired by the comic books. We do not yet have one.” (Latino Review)

Normaalisti käsittelisin tällaista ‘uutista’ kauniisti ilmaistuna paskapuheena, mutta koska scoopeissaan suorastaan järkyttävän luotettava Latino Review on asialla, on tätä melkeinpä uskominen. GI Joe -leffa … juu, kyllä mä semmoisen ehdottomasti haluan. Lapsuuden suosikit on aina mukava nähdä valkokankaalla, kunhan hahmoissa on edes jotain tuttua, joka muistuttaa niistä pikkupojan kultaisista hetkistä lelujen ja sarjakuvien parissa. GI Joe on kuitenkin lievästikin sanottuna haastava filmattava. Se Jenkki-patriotismin määrä, joka sarjakuvista löytyy, on jotain ihan käsittämätöntä. Toki terroristi-tarinoidensa kanssa elokuva olisi ajankohtaisempi kuin ehkäpä koskaan aikaisemmin. Ongelma kuitenkin on, että miten ihmeessä tämä saadaan jotenkin eroamaan niistä tuhannesta muusta action-leffasta, jossa on kovia jätkiä, kauniita naisia ja isoja bensaräjähdyksiä? Ehkä joku äärimmäisen sarjakuvamainen kuvaustyyli voisi toimia. Ehkä.

Fakta nro. 1: animaatioelokuvat eivät juurikaan kiinnosta, ja ovat jonkinlaisena genrenä aika lailla bannissa tässä kotikatsomossa (no on niitä poikkeuksiakin, pilkunviilaajat). Fakta nro. 2: animaatioleffat, mukaan lukien aina niin pirusti ylistetyn ja kehutun Pixarin tuotokset, saavat tarinaltaan, hahmoiltaan ja kerronnaltaan aivan liikaa anteeksi vain sen takia, että ovat animaatioita. Fakta nro. 3: Jerry Seinfeld ei koomikkona suurempaa kiinnostusta herätä. Fakta nro. 4: Bee näytti trailerin perusteella pirun hyvältä. Eihän siellä mitään tarinallisia ihmeellisyyksiä ollut ja sanomapuolella on varmasti tarjolla rautalangasta väännettyä ‘kyllä me kaikki yhdessä voidaan rauhassa elää’ -soopaa. Bee vaikutti kuitenkin sen verran hauskalta, että pakkohan tämä on nähdä. Jees, olen virallisesti kiinnostunut animaatioelokuvasta. Olen (myös) virallisesti huolestunut.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD1080P (save as toimii)

Kun elokuvataiteen nykyohjaajien kyvykkäimpiä kavereita listaillaan, ei sakemanni Roland Emmerich tule varmasti kovinkaan monen mieleen. Hollywoodissa mies on kuitenkin arvossaan. Syy on se perinteinen, miksi niin moni nolompikin kaveri saa jatkaa työskentelyä ison budjetin parissa. Emmerichin elokuvat tuottavat rahaa. Paljon rahaa. Miehen neljä edellistä ohjausta ovat joka ainoa tuoneet pelkästään USA:ssa studiolle yli 100 miljoonaa dollaria. Eivät Independence Dayt tietysti mitään oikein halpoja ole kuvatakaan. Tuossa on muuten semmoinen leffa, joka on vakiovastaukseni kysymykseen ‘mikä on semmoinen elokuva, josta kukaan muu ei tykkää, mutta sulle maistuu?’ Onko IE4 korni Presidentin puheineen? Totta helvetissä se on, Emmerichin ohjaus on paikka paikoin hyvinkin kiusallista katsottavaa. Leffassa on kuitenkin roppakaupalla näpäkkää toimintaa, upeita efektejä ja ennen kaikkea niin suuresti rakastamaani ufoilua.

10 000 BC on miehen seuraava elokuva ja toimintaleffan raamit ovat jälleen isot. Kuten ne kaikkein nokkelimmat blogin lukijat varmasti arvasivat, elokuva sijoittuu menneisyyteen. En tiedä mimmosia pätkiä Emmerich kotonaan on viime päivinä katsonut, mutta ainakin Lord of the Rings -elokuvat hän on nähnyt. Traileri, tai pikemminkin teaseri antaa kuvan varsin väkivaltaisesta leffasta, josta actionia ei tule puuttumaan. Juonta nyt ei sen kummemmin ole miehen elokuvissa ennenkään nähty, ja tuskinpa sieltä nytkään mitään mestariteosta on tulossa. Pääasia, että ryminää on tarpeeksi. CGI-tehosteita oli myös aika lailla karmeat määrät, osa näytti hyvältä, osa taas aika lailla karmealta noin nykystandardeilla mitattuna.

(Ja juu, tuo kuva on Apocalyptosta, ei 10 000 BC:stä)

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Viime vuosina turhan hanakasti Ocean’s-leffojen parissa pörränneen Steven Soderberghin The Limey oli pikkuinen pettymys. Kaikkia miehen leffoja en tosin ole nähnyt, mutta enpä noista nyt sen suuremmin jaksa muita kuin Trafficia lähteä ylistämään. Huumekaupan eri puoliin keskittyvä teos onkin sitten sen sortin kokemus, että se automaattisesti nostaa odotukset Soderbergh-elokuvaa kohtaan kohtuulliselle tasolle. The Limey -nimeä kantavasta leffasta tuli tarinaltaan kovasti mieleen viime vuonna teattereihin saapunut noir-muunnella The Brick (arvostelu), jossa perusidea on monilla tapaa samanlainen. Leffoille on yhteistä myös se, että ne molemmat ovat kerronnaltaan tyyliteltyjä.

The Limey tuntuukin paljolti ohjaajansa testikentältä, jossa varsinainen tarina jää toissijaiseksi. Juoni on simppeli, mutta kuitenkin tarpeeksi kiinnostava pitääkseen joten kuten otteessaan läpi elokuvan. Sen ongelma – joku voisi nähdä myös vahvuudeksi – on, että alun lähtökohtien jälkeen kakkuun ei oikeastaan missään vaiheessa lisätä mitään uutta. Mysteeri on enemmänkin päähenkilön päässä kuin katsojan mietittävänä: tapaus vaikuttaa hyvin selvältä, vain muutama pieni yksityiskohta vaatii vastauksia. Dialogin osalta The Limey käyttää varsinkin ensimmäisellä puoliskollaan ihan mielenkiintoista tapaa, jota en aiemmin ole nähnyt: hahmon puheen kuuluessa näytetäänkin peruslukemilla olevia kasvoja. Tällä tekniikalla on kuvattu kokonaisia keskusteluja. Ihan mielenkiintoinen ajatus, jolla ei mielestäni saavutettu tarpeeksi.

Näyttelijäpuolelta löytyy osaavia, joskin sinällään varsin tuntemattomia, tekijöitä. Terence Stamp hoitaa pääroolinsa kunnialla, tuoden hahmoonsa sopivasti särmää sekä luonnetta. En tiedä kuinka paljon on castin ‘ansiota’, että The Limey tuntui alusta lähtien pikkuelokuvalta, mutta näin kuitenkin on. Missään vaiheessa mieleen ei tullut tyypillinen Hollywood-pätkä, tästä piti huolen jo hyvin realisminhakuinen ja omalla tavallaan minimalistinen värimaailma. Kikkailua ja kokeilunhalua elokuvassa on juuri sen verran, että sen voisi hyvinkin kuvitella olevan ensikertalaisohjaajan tekaisema tuotos. The Limey on ihan mukava välipala, joka ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä kostoelokuvien genreen. Jos elokuvan ohjaajan nimi ei olisi Steven Soderbergh, ei tätä monikaan muistelisi.

3- / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

The Golden Agen ensimmäinen traileri – kaameasta kuvanlaadustaan huolimatta – oli erittäin miellyttävä kokemus. Nyt tarjolle tullut uusi traileri on esillä HD-tarkkuuksillakin, joten senhän täytyy olla aina vain hekumallisempi kokemus. Eikös? No ei kuitenkaan, tämän trailerin perusteella en niin ylistäviä juttuja pysty Elizabethin toisesta tulemisesta raapustelemaan. Hyvältä elokuva edelleen näytti, spektaakkelin ainekset ovat ehdottomasti kasassa. Geoffrey Rush valloittaa joka ainoa kerta, kun suunsa avaa. Jo näiden nähtyjen pätkien perusteella Cate Blanchett voisi hiljalleen alkaa valmistelemaan Oscar-puhettaan, ehdokkuus alkaa olla aika lailla kirkossa kuulutettu.

Trailerin ongelma kuitenkin on, että se yrittää olla liian iso. Actionkohtauksia ei sinällään tuoda liikaa esille, mutta vajaata kolmea minuuttia vaivaa turhan paljon ‘hei, meillä on hieno ja merkittävä elokuva tulonpäällä ja haluamme sunkin tietävän sen!’ -mentaliteetti. Hieman matalamman profiilin lähestymistapa olisi voinut toimia otollisemmin, kyseessä taitaa kuitenkin hyvin pitkälti olla henkilökuva. On mielenkiintoista nähdä, miten Clive Owen sopii 1500-luvulle, nähtyjen pätkien perusteella uskallan olla pikkuisen skeptinen. Traileria kohtaan tuli oltua aika kipakka, mutta kun leffa löytyy kuluvan vuoden kymmenen odotetuimman leffan joukosta, niin vaatimustasokin on kertaluokkaa ylempänä.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii, vaihda .dll .mov:iin)

CGI ja tehosteet ylipäätään ovat nykyisin sillä tasolla, että ainakin parin minuutin trailereihin pystytään valitsemaan pelkästään A-luokan materiaalia. Kyse on lähinnä siitä, kuka pystyy heittämään mainoksen loppuun komeimman moneyshotin. Valitettavasti komediasta Fred Claus on trailerin perusteella tulossa jonkinlainen poikkeus. Siellä täällä näkyvä ontuva tekninen toteutus pisti kahden ja puolen minuutin aikana sen verran pahasti silmään, että itse sisältöön keskittyminen pääsi herpaantumaan. Se ei erityisen hyvä merkki.

Vince Vaughn ja erityisesti Paul Giamatti näyttävät kuitenkin olevan kohtuullisen hauskoja rooleissaan, mikä taitaa kuitenkin olla se pääasia. Trailerin perusteella on vähän vaikea sanoa mihin suuntaan elokuvan huumori on kallellaan: toisaalta mukana oli muutama aikuisempi heitto, mutta pääpaino vaikutti kuitenkin olevan lapsikatraiden teattereihin houkuttelussa. En nyt oikein jaksa innostua koko Fred Claus -leffasta, vaikka sen idea sinällään hauska ja toteutuskelpoinen onkin.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii, vaihda .dll .mov:iin)

Cloverfield (kyseessä ei ole elokuvan oikea nimi, kunhan vain on joku päästä revitty working title) on kerännyt kovasti hypeä kuluvan viikon aikana. Teaseri on monessa paikkaa ollut näkyvillä ja aina yhtä nopeasti Paramount Pictures on sen käskenyt pois näyteikkunasta ottaa. En oikein ymmärrä mikä helvetin logiikka on ensin näyttää teaseri teattereissa ja sitten kieltää sen katsominen kotona. Tuo ei kuitenkaan ole tämän jutun pointti, vaan se videopätkä. Aiheesta kiinnostuneille muutama markkinointiosaston luoma sivusto, joista joku voi saada jotain irtikin: tämmönen, tommonen ja hämmönen. Kovin on salaperäistä. Huvittavasti tästä muuten puhutaan joka paikassa J.J. Abramsin seuraavana projektina, vaikka mies ei leffaa edes ohjaa.

Teaseri alkaa aika tylsästi, mutta kun karmea hirviömäinen huuto alkaa, kaupungissa alkaa räjähtelemään ja paniikki leviää, niin aloin innostua. Oli lopputulos sitten minkälainen tahansa, niin ainakin teaseri todella nappasi mukaansa ja herätti kiinnostuksen Drew Goddardin ohjausta kohtaan. Uutta godzilla-elokuvaa on eniten uumoiltu ja siltä tuo kieltämättä hieman näyttikin. Myös erilaiset muukalaiset-valtaa-maan -leffat tulivat mieleen, toisaalta War of the Worlds nähtiin justiinsa teattereissa. Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun ensimmäiset kaukaisuudesta tulevat efektit leimahtivat ruudulle, niin deja vu -fiilis Lostin (arvostelu) pilottijaksossa heiluvaan viidakkoon oli erittäin voimakas. Ja se jos joku on hyvä juttu.

Linkki: kännykällä kuvattu teaseri

EDIT: J. J. Abrams on haastattelussa kertonut, että yksikään Ethan Haas -sivusto ei ole yhteydessä elokuvaan.

Viimeisen noin vuoden aikana olen yhä enemmän ja enemmän siirtynyt Rotten Tomatoesin puoleen elokuvien laadukkuutta ennalta arvottaessa. IMDB:ssa on toki ripakoppakaupalla tietoa joka leffasta, eikä se ole sinällään menettänyt merkitystään, varmasti kuitenkin eniten tälläkin ruudulla pyörivä leffasivu. Kuten kaikki tietävät, Rottenissa on nähtävillä kriitikoiden arviot, IMDB:ssa valta on kansalla.

Jotenkin tuntuu, että ongelma on kärjistynyt viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Mikä sitten on ongelma. No minäpä kerron. Jos uutuuselokuva on ‘hyvä’ (eli semmoinen noin neljän tähden pätkä, ei mikään mestariteos kuitenkaan), niin sillä on lähes automaattisesti varattuna paikka IMDB top250-listalla, eikä usein puhuta edes jämäsijoista. Seikka on erityisen kärkkäästi näkyvästi esillä ns. fanipoikaleffojen kohdalla, joissa tuntuu että niitä kymppejä viskotaan ihan vain periaatteesta. Kolme oivaa esimerkkiä turhan kovista pisteistä ovat tällä hetkellä Transformers (arvostelu), Grindhouse (arvostelu, en ole nähnyt Planet Terroria mutta ei se voi millään olla sen tason pätkä, että nostaa kokonaisuuden tuolle tasolle) ja Die Hard 4.0 (arvostelu).

Koko kolmikon äänimäärä (n. 30 000) alkaa olla jo sillä tasolla, että pistemäärä ei ihan vallattomasti enää laske. Toki se todennäköisesti hieman lopahtaa, mutta ei niin mahdottomasti, että se ‘tekisi tehtävänsä’. Korkeiden pisteiden probleema uutuusleffojen kohdalla ei mielestäni ole kuitenkaan niinkään se, että ne saavat korkeita pisteitä, vaan että ne saavat suhteettoman korkeita pisteitä vanhempiin julkaisuihin nähden. Jos Transformersin pisteet ovat 8.2 ja Raging Bullin (arvostelu) 8.4, eli vain 0,2 korkeammat, niin jossain on vikaa. Korjauskeinoja en ihan heti keksi, mieleen ei tule kuin oikeastaan kuin se, että leffoja ei saa pisteyttää kuin vaikka 3kk ensi-illan jälkeen. Tuo korjaisi varmasti osan ‘no heitänpä kympin, vaikka en ole leffaa nähnytkään’ -äänestäjistä pois.

No tuohan nyt on about paskin idea ikinä missään, joten se siitä sitten.

SPOILAA TRANSFORMERSIA!

Michael Bayn ohjaama, lapsuuden nostalgian voimalla miellyttäväksi kokemukseksi kääntynyt Transformers (arvostelu) jauhaa parhaillaan USA:ssa isoa rahaa. Niin isoa, että ensimmäisen viikon aikana (elokuva sai ensi-iltansa poikkeuksellisesti jo maanantaina) robottiräime tullee keräämään sellaiset 140-160 miljoonaa pelkästään Yhdysvalloissa. Tämä tietysti tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa. Jatko-osaa. Bay on jo ilmoittanut olevansa kiinnostunut sen ohjaamisesta.

Jos laadulliset tekijät jätetään huomioimatta, niin alla muutaman kohdan lista siitä, mitä haluaisin Transformers 2:ssa valkokankaalla nähdä.

1) Lisää robotteja. Vähemmän ihmisiä. Transformersissa meillä perustaapertajilla oli liian suuri rooli ja vaikka osa tarinoista toimikin, niin paperi-immeisissä ei luonnollisestikaan ollut samanlaista vetovoimaa kuin 20 metrisissä roboteissa. En sano etteikö ihmisiä voisi olla mukana, pidetään niiden määrä vain kohtuullisen vähäisenä ja keskitytään robotteihin. Nyt kun hei-mitähän-nää-on-ja-mistä-nää-tulee -vaihe on saatu hoidettua pois alta, niin uskoisin, että jatko-osassa isot tallustajat voidaan tuoda pelikentälle huomattavasti isommalla volyymilla ja ennen kaikkea nopeammin.

2) Enemmän dialogia roboteille. Transformersien heittelemät onelinerit olivat aika lailla karmeita, mutta olisin kuitenkin toivonut enemmän hahmonkehitystä ja jutustelua robottien välille. Nyt oikeastaan Optimus Prime oli ainoa, joka pääsi sanomaan yli kaksisanaisia virkkeitä. Sarjakuvissa esim. Starscream winettää jatkuvasti ja hänen oivaltavaa shittiä olisin halunnut kuulla. Oikeastaan tämä kakkoskohta on pitkälti samaa asiaa kuin ykkönenkin, haluan vain yksinkertaisesti nähdä Transformerseja enemmän, ei mua niin kiinnosta miten ihmiset heihin suhtautuu.

3) Soundwave on luvattu jatko-osaan ja hyvä näin. Vaikka he aina lopulta kuonoon saivatkin, niin luonteeltaan vaihtelevampia ja (köh) äijämäisempiä Decepticoneja tuli pikkupoikanakin faniteltua. Porukasta suursuosikeiksi nousivat jo mainitun Starscreamin lisäksi Megatron ja nyt toivelistalla oleva Soundwave. Hänen kasettisysteeminsä on toki enemmän kuin vähän ongelmallinen realismin suhteen, mutta eiköhän hänen tiedustelu / salakuuntelu -puolensa pystytä muullakin tavoin toteuttamaan.

4) Megatron takaisin. Olin todella yllättynyt, kun Decepticonien nokkamies pistettiin Transformersin lopuksi jäihin ja annettiin enemmän tai vähemmän ymmärtää, että ‘tää oli nyt tässä’. Kyseessä on kuitenkin animaatiosarjassakin se toiseksi tunnetuin hahmo. Uskon tai oikeammin haluan uskoa, että Megatron tekee paluun ja vikkelästi. Hänen ylivertaisuutensa taistelussa oli toki pikkuinen ongelma leffassa, sillä Optimuskin oli ihan finaalissa hänen kanssaan käymän matsin jälkeen, eikä voittoa olisi ilman ihmis-ruipeloiden apua tullutkaan.

Eiköhän näillä eväillä laatuelokuva tule.

Before Sunrise ja Before Sunset ovat kumpainenkin erinomaisia elokuvia keskusteluelokuvien mestarilta, Richard Linklaterilta. Jatko-osa Sunset päättyy sen verran upeisiin kuviin, että en uskonut jatko-osan olevan kovinkaan todennäköinen mahdollisuus. Ethan Hawke taitaa kuitenkin olla kovasti eri mieltä.

Although he joked that it might happen when he’s sixty, Hawke said that “I’ll be shocked if we never make another one.”. (MTV)

Ristiriitaiset tunnelmat. En nimittäin oikein keksi mihin suuntaan – varsinkaan samalla formaatilla – toteutettu kolmas Before-elokuva voisi tarinallisesti liikkua. Muutamat päähän tulevat ideat ovat järjestään huonoja, enkä haluaisi niistä yhtäkään valkokankaalla nähdä. Toisaalta luottamus Linklaterin kykyyn luoda laatuelokuvaa (no on sillä kyllä niitä hassejakin) on vankka, enkä usko että trio Linklater, Hawke, Julie Delpy lähtee kolmatta osaa tekemään, ellei pöydällä ole asetettu jotain todella oivaltavaa. Sinällään Delpyn ja Hawken keskustelua olisi varmasti miellyttävää taas kuunnella, mutta kuten todettua, en vain yksinkertaisesti keksi mitään tarpeeksi mielenkiintoista asetelmaa kolmannelle elokuvalle. Ellei sitten päädytä rikkomaan aiempien osien ‘lyhyt aika’ -formaattia, jolloin jonkinlainen aikahyppelysysteemi voisikin olla varsin hedelmällinen lähtökohta.

Ben ‘leuka’ Affleckin ura on 2000-luvulla ollut aika lailla A-luokan syöksykierteessä. Viime vuonna ilmestynyt Hollywoodland tosin ripotteli kiillotusainetta hänen kilpeensä. Leffaa en ole nähnyt, mutta Affleckin roolisuoritusta on kehuttu varsin laajasti. Esikoisohjauksesta Gone, Baby, Gone on nyt tullut ihasteltavaksi traileri.

Jälki näyttää ihan mielenkiintoiselta. Cast on Ed Harrisin johdolla vakuuttavan oloinen. Ben Affleckia elokuvassa ei nähdä, mutta sen sijaan lähes samanlaisella äänellä siunattu / kirottu velipoika Casey mukaan on raahattu. En nyt haluaisi olla ennakkoluuloinen, mutta jotenkin hän näytti trailerin perusteella elokuvan heikoimmalta lenkiltä. Lapsen kidnappausjuoni vaikuttaa paitsi mielenkiintoiselta, niin juuri tällä hetkellä erittäin ajankohtaiselta. Traileri sinällään on hyvin koostettu: se ei vaikuta paljastavan juuri mitään oleellista elokuvista, luo varsin tiukan tunnelman ja saa kevyesti kiinnostuneeksi mainostamastaan tuotteesta, jolta en ennakkoon odottanut mitään.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii, vaihda .dll .mov:iin)

Oikein hyvän Contactin ja järkyttävän yliarvostetun keskinkertaisuuden aka Forrest Gumpin ohjannut Robert Zemeckis starttasi performance capture -kokeilunsa Polar Expressissa (arvostelu). Jatkoa saadaan kuluvan vuoden aikana Beowulfin muodossa. Tämä ei kuitenkaan Zemeckisille riitä, vaan halua laittaa näyttelijät vihreän seinän eteen näyttelemään on kova:

Walt Disney Pictures and Robert Zemeckis will make A Christmas Carol, starring Jim Carrey as Ebenezer Scrooge and the three ghosts that haunt him: the Ghost of Christmas Past, the Ghost of Christmas Present and the Ghost of Christmas Future. The film is an adaptation of the Charles Dickens tale that Zemeckis wrote and will direct. (Variety)

Teknisesti katsottuna Polar Express ooli ihan mielenkiintoinen kokeilu. Elokuvan visuaalinen ilme oli tosin pikkuisen epätasainen, sillä paikka paikoin todella upeita kuvia seurasi vähän turhan pehmeiltä näyttäneet pätkät, jotka olivat ihan liian lähellä perinteistä animaatiota. Varsinkin kasvojen kanssa oli ongelmia. Jos kerran jälki on niin pirun samanlainen normi-CGI-tykityksen kanssa, niin miksi sitten edes vaivautua. Jos Beowulfissa nähtävä animaatio sen sijaan on lähempänä esim. TÄMÄN kuvan tarjoilua, niin otan mielelläni vastaan näitä pätkiä.

Jim Carrey pääroolissa on (lähes) aina hyvä idea. Monista Carreyn komedioista ihan tykkäilen, mutta jotenkin on vielä semmoinen fiilis, että se The Huumoripätkä on mieheltä vielä näkemättä. Lemony Snicketissa (arvostelu) tosin nähtiin osittain kovin koominen suoritus huippuleffassa, mutta yleissävyltään pätkä on kuitenkin suhteellisen kaukana komediasta. Carrey on kuitenkin niitä jeppejä, jotka nostavat keskinkertaisetkin jutut ‘ihan hyvä’ -tasolle. Joitakuita miehen naamanvääntely tosin ärsyttää isolla kertoimella, itse en ole sitä niin häiritsevänä tekijänä koskaan nähnyt. Parhaimmillaan Carrey on kuitenkin ollut – enpä olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut tätä sanovani – vakavammissa rooleissaan.

Haluammeko voittaa sodan terrorismia vastaan? Tätä ja monia muita globaaleja kysymyksiä heittelee ilmaan Robert Redfordin maineikkaan uran seitsemän ohjaustyö. Panokset asetetaan korkealle, eikä vielä olla nähty kuin minuutin pituinen teaseri. Pätkän jälkeen ihmettelin pikkuisen omaa suhtautumistani: äsken nähty pätkä oli todella saarnaava otteeltaan ja viittauksen 9 / 11 -tiedustelutoimintaan eivät menneet varmasti vieressä istuneelta lapinporokoiraltakaan ohi. Tästä huolimatta, tykkäsin kovasti näkemästäni ja odotukset nousivat kovasti.

Näyttelijäpuolella on jokseenkin satavarmasti jälleen yhden Oscar-ehdokkuuden roolistaan nappaava Meryl Streep sekä ensimmäistä pystiään hakeva Tom Cruise. Enpä yhtään ihmettelisi, vaikka jompikumpi – mikseivät vaikka molemmat – pääsisi jonkinlaista juhlapuhetta ensi vuoden helmikuussa pitämään. Lions for Lambsin laadusta ei tietysti sen suurempia voi vielä sanoa, toinen leffa joka näytti pirun tiukalta poliittiselta pätkältä ja jolla niin ikään piti olla paljon Oscar-potentiaalia kantoi nimeä All the King’s Men. Ja kuinkas sitten kävikään? No ehdokkuuksia rapisi tilille tasan zero ja Absoluuttisen Totuuden elokuvan laadusta voi lukaista TÄÄLTÄ.

Teaseri: HQ

Joku aika sitten jossain hömppäuutisissa oli erittäin miellyttävä pikkujuttu. Maailman kaunein nainen – titteli, jolla siis tietenkin viitataan Knightleyn Keiraan – on pistetty lihotuskuurille The Edge of Lovea varten. Ei muuten huono uutinen ollenkaan. Jos Keiran ulkoisessa olemuksessa jotain vikaa on, niin niitä kiloja ei ole tasan yhtäkään liikaa. Ja ilman ‘läskiä’ ei juuri muotoja ole.

Leffablogin Pop, Rock and Gossip -palsta loppuu kuitenkin tähän. Keiran pukudraamaputkesta seuraavaksi teattereihin on mitä ilmeisemmin tulossa Silk, josta on tarjolla uusia promokuvia. Löytyy niin kesäisiä kuin talvisia maisemia, yhtä kaikki kauniilta näyttävät kaikki. Huvitti pikkuisen tuo yllä oleva shotti, sillä tuo Keiran ‘rakastunut alaspäintuijotus’ alkaa hiljalleen muodostua kunnon maneeriksi. Kädet miehen rinnalle, katse alaspäin ja suu pikkuisen söpösti auki. Ei sillä, että suuremmin itkemään rupeaisin jos minä tuossa toisena osapuolena olisin, mutta kuitenkin. Ehkä se on vain sitten sitä peri-suomalaista kateutta.

Promokuva TÄÄLTÄ.

Asiaan:

The long-in-the-works Sex and the City feature film is finally materializing. Sources have informed the publication that New Line Cinema is on the verge of closing a deal to distribute the movie in association with HBO. Filming is scheduled to begin in mid-September with no word on when the movie will reach theatres. (TV Guide)

Tarinan moraalinen opetus? Raha korjaa ystävyyssuhteita. En nyt millään muista, mistä kuulin tämän jutun, mutta mitä ilmeisemmin neljä Sinkkuelämä -tähtöstä olivat aika lailla riidoilla toistensa kanssa. Kenenkään leffaura ei ole kuitenkaan edennyt sarjan päättymisen jälkeen mihinkään päin, mitä nyt Sarah Jessica Parker on jokusen leffaroolin itselleen onnistunut haalimaan. Tähän väliin voisi tokaista, että en millään jaksa ymmärtää kuinka Jessica Parkerista ylipäätään pääsi tulemaan sen luokan tv-tähti kuin hän aikanaan oli. En voi kattavilla Sex and the City -kokemuksillani röyhistellä, mutta mitä hänen töitään on muuten nähnyt, niin en ole ollut erityisen vakuuttunut näyttelystä saati sitten ulkoisista avuista.

Mitä itse leffaan tulee, niin sehän ei käytännöllisesti katsoen kiinnosta tippaakaan. Jos olisi edes jotain puolijärkeviä leffauutisia tarjolla, niin tästä en olisi riviäkään kirjoittanut. Nyt kuitenkaan ei ole ihmeempiä tyrkyllä ja jotain piti päästä naputtelemaan, niin jopa tämä äitini suosikkisarjan filmatisointi pääsi framille. Ehkä ensi viikolla jo jotain parempaa.