Lionsgate Films on saanut päähänsä käyttää markkinointikikkaa – sehän tämä pitkälti on – josta minä en ainakaan ole aikaisemmin kuullut. 3:10 to Yuma saapuu USA:ssa laajaan levitykseen 7.9.2007, mutta sunnuntaina 2.9 se nähdään 360:ssa teatterissa. Jos olen ymmärtänyt oikein niin elokuvaa näytetään teattereissa ainoastaan tuon yhden illan ajan, jonka jälkeen se vedetään jälleen pois esityksestä.

Poikkeuksellisen mielenkiintoinen taktiikka, joka papereissani tarkoittaa vain yhtä asiaa. Studio luottaa elokuvaansa niin paljon, että toivoo sunnuntaina 3:10 to Yuman näkevien kehuvan sitä kavereilleenkin. Tämä tietysti tarkoittaisi suurempia ensi-iltatuloja. Mitään muuta logiikkaa tällaiselle tempulle ei nimittäin keksi, sunnuntai kun on vielä yleensä rahallisesti se heikoin kolmesta viikonloppupäivästä. Toivon mukaan teoriani pitää. Ainakin ensimmäiset arviot antavat viitteitä tämän kaltaisen yhtälön toteutumiseen.

The X-Files on paras koskaan tuotettu tv-sarja. Nyt kun fakta-osuus on saatu pois alta, voidaan siirtyä muuhun. Oikeastaan faktat jatkuvat, sillä sarjasta on jälleen tulossa enemmän tai vähemmän uudelleenpaketoituna ne samat DVD:t. En ala tähän pasteamaan koko info-listaa, kiinnostuneet voivat tarkistaa speksit TÄÄLTÄ.

Olen oikeastaan helvetin tyytyväinen, että mukaan ei olla pakattu mitään uutta extraa tai muuta herkkua, sehän olisi tarkoittanut sitä, että tarjouksesta olisi ollut huomattavasti vaikeampi kieltäytyä. Nyt ainoa houkutuslintu on tuo kausiboxit sisällään pitävä loota, joka ei kuitenkaan aivan kata suositushintaa eli 329 dollaria.

Mytologia-paketit tosin puuttuvat edelleen ja ne olisi kyllä ihan tarkoitus hommata. Syystä tai toisesta niitä ei ole kuitenkaan ole tähän pakettiin mukaan saatu. Ihme kohellusta, jos tehdään Ultimate Loota, niin luulisi että siihen raavitaan mukaan ne viimeisetkin herkut. Ne muutamat tarjotut kommenttiraidat pitäisi nimittäin jossain vaiheessa saada kuuntelun alle ja kai ne featuretkin kiva olisi läpi käydä (ne sentään tulevat boxin mukana).

Alien vs. Predator on ideana upea, mutta toteutukseltaan kovin laimea. Vähän kuin Underworld siis, vain huonompi. Leffa oli onneksi saanut sen verran negatiivisen vastaanoton, että kovin pahasti en aikanaan päässyt pettymään. Vaikka alieneita ja predatoreita, noita ulkoavaruuden ykkösolentoja, aina mielelläni katselinkin, niin AvP:ssa oli kuitenkin niin paljon marinaa aiheuttavia juttuja, että lopputulos jäi heikoksi keskinkertaisuudeksi. Näin ollen jatko-osakaan ei juuri kiinnostusta herättänyt. Ei ennen ensimmäisen trailerin näkemistä.

Foxin Markkinointipuolella on ilmeisesti katseltu ennen tuoreen trailerin kyhäämistä, että millainen se viimeinen yritys olikaan. Ja mitä ilmeisemmin Alien vs. Predator oli elokuvana todettu aika paskaksi. Oli aika ryhtyä rohkeisiin toimiin. R-ikärajalla varustettu traileri ulos, siihen reippaasti sisältöä ja väkivaltaa. Suunnitelman ollessa tämä, 2½ minuuttinen vakuutti. Ei suinkaan siitä, että nyt tarjolla on upea elämys, mutta yritystä ainakin tuntuisi pikkuisen olevan. Enpä muista koska olisin trailerissa nähnyt viimeksi tällaisen kasan tappokuvia. On helppo sanoa, että traileri näyttää liikaakin ‘parhaita paloja’, mutta enpä minä ainakaan mistään ‘ihan kiva’ trailerista AvP2:n kohdalla olisi enää innostunut. Nyt elokuva on jälleen ‘mitäs jatkossa on tulossa’ -kartalla.

Suurin toiveeni tämän leffan kohdalta on, että elokuva on nimensä mukainen. Ihmiset olivat viimeksi todella pahasti tiellä, nyt heidän roolinsa näyttäisi olevan huomattavasti pienempi. Tuommoista teurastettavaa karjaa meidänn pitäisikin olla, alienien ja predatorien hoitaessa varsinaiset taistelut.

Traileri: HQ – HD 720P (save as toimii)

Beowulfin traileria tuli noin viikko sitten mollattua varsin kovinkin sanankääntein, mutta Comic Conissa esillä ollut pariminuuttinen esittely on sen sijaan huomattavasti parempaa jälkeä. Vaikka elokuva ulkoisesti näyttää edelleen samalta kuin viime kerrallakin – aina varsin tökeröä hevoshyppyä myöten – niin muutoin muutamat pelkoni katosivat.

Jotain pientä visuaalista herkkua on kuitenkin edelliseen traileriin verrattuna, Angelina Jolien CGI-rinnat vilahtavat ruudulla. Paljon oleellisempaa (no jaa) on kuitenkin se, että toisin kuin arvelin, Zemeckis on ilmeisesti yllättänyt ainakin meikäläisen ihan täysin ja tehnyt varsin väkivaltaisen animaation. Ainakin teaserin perusteella veri roiskahtaa muutamassa kohdin.

Odotuslistani elokuva nro. 1:stä eli American Gangsterista on tullut tarjolle kansainvälinen traileri. Se jatkaa samalla laadukkaalla tasolla kuin ensimmäinen 2½ minuuttinen, mitä nyt molemmille päätähdille irtoaa tällä kertaa huomattavasti tasaisemmin aikaa. Jenkki-trailerissa kovin vähälle jäänyt Russell Crowe vaikuttaa tämän trailerin perusteella toiselta päähenkilöltä, kun aiemmin hän tuntui lähinnä nimekkäältä sivuosanäyttelijältä. Hyvä näin.

Väittäisin kuitenkin vieläkin, että Denzel Washingtonin rooli on se, jossa tässä leffassa loistetaan. Ainakin trailereiden perusteella Crowen hahmo vaikuttaa varsin perinteiseltä hieman ronskimpia otteita suosivalta poliisilta, ikään kuin köyhän miehen L.A. Confidentiall Bud Whitelta. Toivon mukaan Ridley Scottin ohjaus ei petä kieltämättä turhankin kovalla tasolla pörrääviä odotuksia.

Traileri: HQ

The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford. Oscar-gaalan pituuteen on luvassa rutkasti lisäpituutta jos nimihirviö saa ison kasan ehdokkuuksia. Ainakaan trailerin perusteella moinen ei nimittäin vaikuta mitenkään mahdottomalta. Jesse Jamesista ei olla lähdetty tekemään toimintaelokuvaa, vaan pikemminkin idolisoinnin äärimmäisyyksiä käsittelevää draamaa. Saas sitten nähdä millainen lopputulos on, Jesse James jne. on kuitenkin ollut jo varsin pitkään valmis, mutta käynyt läpi useita leikkauskertoja eikä lopputulosta olla millään saatu kaikkia tahoja miellyttäväksi.

Trailerin perusteella kaikki näyttää kuitenkin olevan kunnossa. Gladiatorista (arvostelu) tuttu viljapellen ’silittely’ on mukana ja visuaalisesti Brad Pittin bravuuriroolilta vaikuttava elokuva näyttää oikein kauniilta, varsinkin kaikki savua / pölyä sisältävät shotit näyttivät erityisen tyylikkäiltä. Mielenkiintoista nähdä, millainen tarina Jamesin legendoista / elämästä on lopulta luotu, pysytäänkö täysin draaman puolella vai tullaanko elokuvassa näkemään myös otteita miehen lyhyeksi jääneen elämän rankemmalta puolelta. Mulle sopii oikeastaan kumpi vain.

Koulukiusattu, joka haluaa kostoa. Kosto, joka menee liian pitkälle. Siinä Mean Creekin juoni noin lyhykäisyydessään. Yksinkertaisessa tarinassa on potentiaalia, mutta Jacob Aaron Estes on ainakin tämän elokuvan perusteella niin lahjaton ohjaaja, että hänelle ei saisi antaa yhtä ainutta leffaa tehtäväksi. Jossain vaiheessa mietin, että ehkäpä Estes on sen verran ovela jätkä, että hän tekee kuvauksestaan tahallaan tönkköä ja amatöörimäisesti leikatun oloista. Hatara selitykseni perustui sille, että niin elokuvan lapsetkin käyttäytyvät. Jossain vaiheessa kuitenkin unohdin ajatuksen ja ehkä ihan hyvä niin, ei siinä mitään järkeä ollutkaan.

Sujuvuuden täydellisen puuttumisen lisäksi toinen isompi valituksen aihe kohdistuu juuri mainittuihin lapsiin ja teini-ikäisiin. Vaikka tuossa iässä käytös ei aina olekaan sitä kaikkein loogisinta, niin monet sanat ja teot tuntuvat vain jotenkin niin täydellisen idioottimaisilta täysin ilman logiikkaa tai järkeä, että niitä ei vain yksinkertaisesti jaksa katsella / kuunnella. Mean Creek tekeekin monissa kohdin parhaansa saadakseen katsojan lopettamaan katsomisen ilman jatko-suunnitelmia, mutta moiseen en ole vielä kertaakaan sortunut, eikä tämä elokuva todellakaan ansainnut sitä kunniaa.

Nyt kun on kahden kappaleen verran valitettu, on varsin yllättävää että loppujen lopuksi Mean Creek ei ole täysin laho elokuva. Näyttelijäsuoritukset ovat kohtuullista perustavaraa ja vaikka tarina onkin todella ennalta-arvattava moraalisine pulmineen, piilee tässä osa sen viehätyksestä. Katsoja on kaiken aikaa ainakin muutaman kohtauksen elokuvan juonikuvioita edellä, jolloin aikaa jää hahmojen motiivien pohtimiseen. Mean Creek tekee myös ajoittain hyvää työtä asettaessaan katsojan ‘osaksi’ lynkkausryhmää, miten itse toimisi kussakin tilanteessa. Muutamat toimivat kohtaukset ja ajoittain päätään nostava tunnelma eivät kuitenkaan pysty nostamaan Mean Creekia keskinkertaisuudesta.

2½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Jos Russell Crowesta vain suinkin on jotain uutisoitavaa, se ilmestyy tänne varsin nopeasti. Tämä ei sitten ole lupaus, olen nimittäin huomannut että varsinkin viime aikoina olen ollut poikkeuksellisen huono niiden pitämisessä.

Russell Crowe has a cameo in The Dark Knight – no doubt enticed into playing a part by pal and 3:10 to Yuma co-star Christian Bale. Bruce Wayne himself says “Russell’s going to actually be in the new Batman movie, which is a big surprise and I want to reveal it to everybody right now” (IF Magazine / Moviehole.net)

Olettaen, että Bale ei vain pidä hauskaa lehdistön kustannuksella, niin ihan kiva pikku lisä ensi vuoden yhteen odotetuimmista elokuvista. Crowe tuskin tekee mitään maagista leffassa ja vielä todennäköisemmin hänen pieni roolinsa ei elokuvan laatuun millään tavalla pääse vaikuttamaan. Siitä huolimatta, nimekkäitä kavereita – ja varsinkin jos he ovat omia suosikkeja – on aina kiva nähdä pienissä yllätysrooleissa. Aivan mahdottomalta ei papereissani tuntuisi myöskään se, että Crowe jossain vaiheessa pomppaisi suurempaankin saapaspariin tuoreessa Batman-sarjassa, hänen näköisensä kaveri voisi hyvinkin sopia Nolanin luomaan uuteen uljaaseen Gotham Cityyn.

Ensi vuoden hype-elokuvien ykkösnimiin kuuluvasta The Dark Knightista tämän vuoden puolelle. Crowelta on loppuvuodesta tulossa pari todella kovan näköistä pätkää teattereihin ja 3:10 to Yuma on niistä toinen. Sen suuremmitta pärinöittä todettakoon, että James Mangoldin ohjauksesta on napsahtanut nettiin iso kasa uusia kuvia. Hyvältä näyttää edelleen, se ei tosin nähtyjen pätkien jälkeen ole enää minkäänlainen yllätys.

Kuvat: linkki

Ottaen huomioon, että Shine a Lightin ‘directed by’ kohtaa seuraa upeita elokuvia lähes järjestään tekevän Martin Scorsesen nimi, on pienoinen ihme että tässä blogissa ei ole käytännössä mainittu koko elokuvaa rivilläkään. Syykin tähän on hyvin yksinkertainen, kyseessä on dokumentti / livetaltiointi Rolling Stones -yhtyeen A Bigger Band -kiertueesta sekä yleensäkin bändin vaiheista. Ei mulla mitään dokkareita vastaan ole ja live-DVD:tä hyllyn perukoilta löytyy useampikin. Oikeastaan ne ei tosin ole ‘hyllyn perukoilla’, vaan muuttolaatikoissa, parin sadan kilometrin päässä Jyväskylässä, johon nokka olisi tarkoitus ensi lauantaina suunnata.

Takaisin asiaan, ei ketään mun muuttosuunnitelmat kiinnosta.

Niin, ongelma Shine a Lightin kanssa on pikemminkin se, että mulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta Rolling Stonesia tai heidän historiaansa kohtaan. Musiikkimakuni ei todellakaan mene yhteen sen tyyppisen rockin kanssa, jota Rollarit soittavat. Kahlasin tosin myös The Last Waltzin läpi ja jotenkin toivoisin, että tällä kertaa tarjolla olisi tasokkaampaa menoa, tuosta parituntisesta en ainakaan saanut mitään mainitsemisen arvoista irti.

Sen verran täytyy markkinointiosastolle kuitenkin nostaa hattua, että kovin ovat kiinnostavan oloisen trailerin pystyneet tälle väsäämään. Näin bändistä kiinnostumatonkin syttyi, pitkälti sen takia että Mr. Scorsesea näkyi ruudulla varsin paljon. Tämä tuskin oli sattumaa, miehellä itsellään tuskin on kovinkaan suurta ‘roolia’ dokumentissa, trailerissa vaan haluttiin hyvin näyttävästi tuoda esille se pikku yksityiskohta, että tuore Oscar-voittaja on puikoissa.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Kaikki missä on Ryan Reynolds, kiinnostaa noin oletusarvoisesti. Voisi oikeastaan joskus tehdä top-listan näyttelijöistä, jotka kuuluvat suosikkeihin, vaikka eivät sitä välttämättä ole taidoillaan ansainnetkaan. Mies osaa tehdä aika monenlaisia rooleja ja on komedioissaan järjestään huomattavasti parempi kuin mihin usein heikkokin käsikirjoitus antaa lähtökohtaisesti edellytyksiä.

The Ninesin kohdalla lienee mahdoton puhua minkään tason pettymyksestä, kyseessä on kuitenkin projekti jolle en lohkaisisi minuuttiakaan ajastani, ellei sen pääroolissa pörräisi tuo juuri kehuttu Reynolds. Seuraavat rivit kannattaa oikeastaan jättää lukematta, ne käsittelevät traileria, mutta ne voidaan nähdä elokuvaa silmällä pitäen kovin spoilaaviksi. Kenen helvetin idea on ollut laittaa – tämä on siis oletus – traileriin The Ninesin iso twist. Numeroarvoituksia nyt on toki ennenkin nähty, mutta Truman Show -vinkkelillä höystettynä tämä voi olla jotain uuttakin. En olisi oikein välttämättä halunnut vain nähdä sitä yhtä Sims-ruutua tuon kahden ja puolen minuutin aikana.

Traileri, jota en suosittele katsomaan: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Itse tuon otsikon väittämää ensimmäisenä olen epäilemässä, mutta seuraavat pari riviä sisältävät vahvoja todisteita toiseen suuntaan:

In her upcoming new film Powder Blue, Biel plays a stripper trying to earn money to raise her terminally ill son. Although Biel has said that film nudity is not something she would feel comfortable with, the Powder Blue role calls for more revealing scenes. While Biel has final say of what will be showed her contract states that moviegoers will see at least her breasts and butt. (Latino Review)

Ikinä mistään Powder Bluesta ole kuullutkaan, eikä ohjaajakaan herätä oikein mitään ajatuksia. Mietteiden puutteella ja sillä, että en ole nähnyt yhtäkään hänen elokuvaansa, voi olla jotain tekemistä toistensa kanssa. Se on kuitenkin äärimmäisen epäolennainen seikka tässä vaiheessa. Vaikka yhdellä rintaparilla nyt tuskin pelastetaan elokuvaa, niin en minä ainakaan pahakseni laita ollenkaan, jos neiti Biel kokee tarpeelliseksi tehdä strippari-kohtauksen niin kuin se tulisi tehdä, vai mitä Jessica Alba ja Lindsay Lohan? Juuri parempaa vartaloa on nimittäin turha lähteä Hollywoodista hakemaan.

Justice League of America on, selvitettäköön tämä nyt lähinnä itselleni, DC-sarjakuvafirman supersankareiden (Batman, Wonderwoman ja Superman oleellisimpina) jonkinlainen yhteenliittymä. Aiheesta on huhuiltu elokuvaa jo pitkän aikaa ja vaikka osa sarjakuvafanipojista pitääkin tätä parhaimpana ajatuksena ikinä missään, olen vahvasti eri mieltä. Ensimmäiseksi ja siinä sivussa oikeastaan viimeiseksi (tulee se toinenkin pointti, mutta se ei ole niin tärkeää tässä kohtaa), elokuvan onnistumisen mahdollisuudet ovat koreasti muotoiltuna olemattomat. Kuinka yhdellekään, sanotaan vaikka seitsemästä, sankarista saadaan luotua minkäänlaista järkevää tarinaa. Itku ja parkuhan siitä tulee, jos vaikka Superman hallitsisi elokuvaa ja Batman keskittyisi murjottamaan luolassaan. Parituntisessa elokuvassa ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi ruutuaikaa kaikille heroille. Jonkun rooli on väistämättä tarjota pari efektiä ja pyöriä taustalla.

Toinen iso ongelma on se, että jos pelkälle Supermanille ei oikein mistään sarjakuvauniversumista löydy kunnon vastustajaa ilman kryptoniittia, niin kukas helvetti tätä megajengiä vastaan sitten tappelee? Vaatimukset pahikselle ovat luokkaa karmeat. Ja jos sille toisellekin puolelle kasataan joku all stars -joukkue, niin tärkeiden henkilöiden määrä nousee entisestään. Siinä samalla kun en jaksa tippaakaan uskoa tämmöisen tiimi-elokuvan onnistumiseen, joku piru hakkaa kahdella X-Men -DVD:llä päätäni. Sovitaan kuitenkin, että siinä kävi säkä, tuuri ja loistava ohjaaja. Bryan Singerkaan ei tosin ollut niin tekijämiehiä, että olisi saanut kaikkien aikojen tylsimmän (ja suosituimman) supersankarin tarinan toimivaksi viime kesänä. Näin kun jälkikäteen ajattelee, niin on kyllä pienoinen ihme kuinka erinomaisia ja eritoten ehjiä elokuvia kaksi ensimmäistä Mutantti X -seikkailua ovatkaan. Keleen Rattner.

Osa yllä olevasta marinasta on kuitenkin marinaa vain marinan takia (en toista ma…sanaa-jota-ei-tule-mainita enää tässä viestissä), sillä viime päivinä lipuneet uutiset / vahvat huhut (tuo on mukava termi) ovat poistaneet osan peloista. Tavallaan:

George Miller will be directing this giant undertaking. (IESB.com)

Neither Brandon Routh nor Christian Bale would be reprising their DC Comics roles in the film. (Moviehole.com)

Millerista ei sen enempää, ihan osaava kaveri varmasti vaikka ei omiin suosikkeihin olekaan kuulumassa. Sen sijaan sekä Balen että Routhin poissaolo voidaan nähdä sekä positiivisena että negatiivisena juttuna. Yllätyksenä tokikaan ei, kun ottaa huomioon että molempien miesten päätulonlähde on saamassa jatko-osan tai Batmanin tapauksessa varmuudella kaksikin. Lisäksi varsinkin Bale on urallaan siinä vaiheessa, että hän ei tarvitse sen kaltaista roolia, mitä JLA-elokuva hänelle tulisi tarjoamaan. Siitä lisää seuraavassa:

They also want to start building a fan base behind the new heroes that will help them go on to have their own stand-alone films.

Vaikka quote ei sitä suoraan sanokaan, voi tuon kääntää Suomeksi näin: ‘Superman tai Batman tulevat olemaan JLA-elokuvassa hyvin pienessä roolissa ja todellisiksi sankareiksi nousevat muut tahot. Sanoivat trailerit tai mainoskampanja sitten mitä tahansa’. Taloudellisesti toki täysin ymmärrettävää, supersankarielokuvat tekevät rutosti rahaa, mutta DC:llä ei oikein ole kuin nuo kaksi supersuosittua menijää, jotka ovatkin kieltämättä saaneet elokuviinsa sekä isot budjetit että nimekkäät tekijät. Tämä kuitenkin tarkoittaa siinä sivussa ison osan kiinnostavuuden häviämistä, ei mua ainakaan Flashit sun muut Wonder Womanit jaksa juuri nappailla. On hyvin hauskaa nähdä, mikä tulee aikanaan olemaan yleisön reaktio elokuvaan, en nimittäin epäile hetkeäkään etteikö JLA:ta markkinoitaisi nimenomaan Supermanin ja Batmanin yhteiselokuvana.

Ja paino on sitten nimenomaan sanalla ‘näyttää’, sillä Tim Burtonin ja Johnny Deppin tuoreimmasta yhteiselokuvasta ei ole vielä tarjolla kuin pari promokuvaa ja samaa henkeä edustava juliste. En noin yleisellä tasolla pidä Burtonista. Taiteilijakuteilla ja -hiuksilla sonnustautunut mies tuntuu järjestään pakottavan saman vinksahtaneen visuaalisen ilmeen joka hiton elokuvaansa, oli tarinassa kyse mistä tahansa. Ed Wood on jonkinlainen poikkeus ja osoittaa siinä sivussa, että Burton pystyy tekemään myös ihan laadukkaan ‘tavallisenkin’ elokuvan. Miehen parhaimmaksi rankkaisin kuitenkin Edward Scissorhandssin, johon tuo Burtonin patentoima visuaalinen ilme sopii kuin nenä päähän.

Nyt kun on pikkuisen saatu purettua Burton-patoutumia, on aika siirtyä takaisin Sweeney Toddin pariin. Niin, tällä kertaa Burton näyttää löytäneen paletistaan entistä tummempia sävyjä ja jos noista kuvista nyt pystyy jotain ylitulkitsemaan, niin kovin näyttää tunnelmakin murheelliselta. Toivon mukaan tästä nyt ei tule mitään Sleepy Hollow Part Deuxia, joka olisi eri ohjaajan käsissä voinut olla huomattavasti parempi teos. Siihen upotettu ihme huumori kuitenkin pilasi ainakin tässä kotikatsomossa tunnelman ihan täysin. Hmph, tästä tuli nyt kovin ynseä postaus, kun tarkoitus oli tosiaan sanoa, että Sweeney Todd näyttää näin ensitunnelmiltaan ensimmäiseltä Burton-elokuvalta, josta olen ennakkoon kiinnostunut.

Promukuvat yks ja kaks sekä juliste.

SPOILAA BLOOD DIAMONDIA SEKÄ COLLATERALIA!

Ihan perinteistä sankarityyppiä ei näiden silmien mielestä ole lainkaan niin mielenkiintoinen seurata kuin särmempää kaveria, joka ei jaksa pelastaa maailmaa joka toinen minuutti tai ajatella ensin muiden ja vasta sitten omaa etuaan. Kaksi hienoa esimerkkiä tämänkaltaisesta ‘paskiaisesta’, kuten rahvas heitä saattaisi kutsua, on tarjolla elokuvissa Collateral ja Blood Diamond. Jälkimmäinen tuli toissa päivänä katsottua ja vaikka leffassa selkeitä puutteita olikin (arvostelu ilmestyy aikanaan DVDPlazalle, joten en sitä laajemmin tänne kommentoi), välitin kovasti – vaikka se alusta lähtien varsin selvä olikin – Leonardo DiCaprion hahmon kohtalosta. Monella tapaa miekkosesta tuli mieleen Collateralin Tom Cruisen palkkatappajan eräänlaiset nuoruusvuodet.

Minkä molemmat elokuvat myös haltsaavat kympin arvoisesti, on hahmojen käsittely. Näitä vähemmän sympaattisia hahmoja kun on varsin monissakin elokuvissa, mutta viimeistään tarinan ensimmäisen ison twistin jälkeen he ‘tulevat järkiinsä’, unohtavat alkuperäisen tavoitteensa ja lähtevät pelastamaan Afrikan köyhiä lapsia. Vincent ja Danny Archer ovat kuitenkin toista maata. Vaikka Archer lopulta näkeekin valon, tapahtuu se vasta kuoleman hetkellä. Ei yhtään ennemmin. Siihen asti mies ajaa vain omaa etuaan, välittäen toisista vain silloin kun se on välttämätöntä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämänkaltaisia hahmoja minä haluan seurata!

Syytä siihen, miksi tämänkaltaisia hahmoja ei ole enempää elokuvissa päärooleissa, ei tietenkään ole vaikea keksiä. Vaikka Brad Pittkin myönsi olevansa kateellinen DiCarpiolle tämän ‘äijärooleista’, ne eivät yleisesti ottaen ole hyvää businesta. Suuri yleisö haluaa nähdä rakkaustarinansa puhtoisilla sankareilla tai sitten ns. pahoilla pojilla, jotka kuitenkin muuttuvat elokuvan edetessä suloisiksi puppytalkkaajiksi. Toisekseen Hollywoodin säännöstöön kuuluu, että tämän kaltaisten hahmojen on kuoltava ennen lopputekstejä. Se taas puolestaan on aikamoista myrkkyä jatko-osia ajatellen, ilman pääosastaraa on paha lähteä mitään kovin nerokasta kehittelemään.

Palkkatappaja, joka palaa eläkepäiviltä. No eihän se kuulosta oikein mistään kuvakulmasta tarkasteltuna omaperäiseltä. Mutta kun Martin Scorsese olisi ohjannut ja Robert De Niro hoitanut pääosaroolin, niin odotukset olisivat olleet poikkeuksellisen korkealla. Nyt kuitenkin sama taho, joka tämän projektin ‘pisti liikkeelle‘, on perunut sen.

According to a very reliable source, it seems that Mr. Scorsese has dropped out of directing Frankie Machine and, according to my source, it seems quite likely the production will fall apart without his involvement. (Collider)

Sääli, sääli. Toivottavasti joskus saamme tietää, oliko näissä huhuissa ylipäätään mitään perää. Olivatko kaksi legendaa todella tekemässä ensimmäistä yhteistä elokuvaansa yli kymmeneen vuoteen vai oliko kyseessä vain fanipoikien päiväuni. Niin tai näin, toivon mukaan Scorsese vielä joskus raahaa De Niron rainansa kuvauspaikalle, vaikka sitten sivuosaan. Jonkinlainen klisee olisi sekin, että hänet nähtäisiin vaikkapa Leonardo DiCaprion mentorina / esimiehenä tai jotain, mutta avosylin moisen asetelman vastaanottaisin. Scorsesen luottoduo pitäisi joka tapauksessa saada samaan aikaan valkokankaalle Mr. Kulmakarvan ohjaukseen.

PS. Joblon saamien luotettavien tietojen mukaan Scorsesen kulmakarvojen yhteenlaskettu älykkyysosamäärä on 143.

Stardust vaikutti aluksi kovinkin kiehtovalta projektilta, joka kuitenkin ei mitenkään onnistunut vakuuttamaan hyvyydestään nähtyjen pätkien perusteella. Trailerin pohjalta olisin ollut aika lailla valmis unohtamaan koko elokuvan. Paska markkinointi saikin kiitoksensa box officessa. Elokuva saa tehdä USA:ssa tosissaan töitä jos aikoo yltään 40 miljoonan dollarin kokonaistuloihin. Viime aikojen fantasiaelokuvien menestyksen huomioon ottaen, tulos on jonkin sortin katastrofi.

Muutoin Matthew Vaughnin ohjauksesta ei olekaan sitten kuulunut kuin hyviä uutisia. Kolme neljästä kriitikosta on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan ja sanalliset kuvailut vaikuttavat aika mukavanoloisilta. Vakavaa fantasiaa on ilmeisesti turha odottaa, luvassa on pikemminkin aikuisten makuun tehty satu. Sehän passaa mainiosti. Ilmeisesti markkinapuolen pomo oli tehtävänannossa sanonut, että ‘meillä on tässä tämmöinen rakkaustarina. Ei tää tämmöisenään myy, joten koittakaa tehdä tästä kohtuullisen action-leffan oloinen’. Ja kun elokuvassa ei sellaiseen ole luontaista potentiaalia, niin Stardustin henki on onnistuttu piilottamaan kokonaisuudessaan trailereista.

Joka tapauksessa, olen virallisesti jälleen innostunut Stardustista. Elokuvaa joudutaan kuitenkin odottelemaan Suomeen aina lokakuuhun saakka. Eiköhän tuolloin ole aika tarkistaa miltä Vaughnin ohjaus näyttää. Jokseenkin hälyyttävästi myös Robert De Niron roolisuoritusta elokuvassa on kehuttu. Siitä kun mieheltä näki jotain muuta kuin tusinatavaraa, onkin aikaa.

Ensimmäinen Bourne tuli aikanaan tarkastettua vasta DVD:ltä, mutta oli kaikin puolin positiivinen yllätys. Ensi-iltaanhan sitä piti The Bourne Supremacya mennä katsomaan. Lopputulos oli keskinkertainen toimintapätkä ilman tarinaa tai tapahtumia. Ei varmaan tarvitse kertoa, että petyin. Odotukset kolmatta osaa kohtaan eivät mitenkään valtavat olleet, joskin olin positiivisesti järkyttynyt olin, kun huomasin että Rotten Tomatoes %:tit huitelevat ihan missä sattuu. Tällä kertaa Paul Greengrass oli tuonut heiluvien kameramiesten ja sähäkän leikkauksen lisäksi kuvauspaikalle myös käsikirjoituksen.

Bournen muisti pätkii edelleen. Tappelu kuitenkin sujuu ja aivot leikkaa. CIA-kaverit jahtaa Jasonia. Jos kuulostaa tutulta, niin se voipi johtua siitä, että sama elokuva ollaan enemmän tai vähemmän nähty nyt kolme kertaa peräkkäin. Bourne Ultimatumin tarina kuitenkin toimii ja vaikka se ei viimeistä 30 minuuttia lukuun ottamatta juuri etenekään, onnistuu Greengrass pitämään tunnelman tiukkana ja tapahtumat jännittävinä. Lopputuloksena jaksoin olla kiinnostunut myös vähemmänkin oleellisista tapahtumista, mitä valkokankaalla kulloinkin pörräsi. Trilogian päätösosa onnistuu oivasti sitomaan yhteen lopulta varsin simppelin tarinan. Suuria twistejä ei kannata lähteä odottamaan ja ihan hyvä niin, niitä on nähty ihan riittävästi joka toisessa trillerissä viime vuosina.

Toimintakohtauksissa ja välillä vähän muutenkin kameramies ei millään malta pysyä paikallaan, eikä leikkaaja yhtään helpota katsojan suuntavaistoa. Tällä kertaa efekti kuitenkin auttoi enemmän tapahtumiin eläytymisessä kuin vieraannutti kohtauksista. Aina välillä eritoten actionin seuraaminen toki muuttuu turhan hankalaksi, mutta suurimman osan ajastaan Greengrassin tyyli toimii erinomaisesti. 1 on 1 -käsikähmät ovat edelleen loistavia. Miinusta Bourne Ultimatumille tarvii jakaa lähinnä juonen kierrättämisestä sekä siitä, että CIA:n takaa-ajoyritysten seuraaminen ei vain ole erityisen kiinnostavaa. “Where is he?” “we can’t lose him” ja “he’s gone” on tämän trilogian aikana kuultu varsin monta kertaa. Julia Stiles oli söötti pikkuroolissaan ja Matt Damon on aina sopinut Bournen rooliin. Ennemmin näitä katsoo kuin Bond-elokuvia.

The Bourne Identity: 4 / 5
The Bourne Supremacy: 2½ / 5
The Bourne Ultimatum: 4 / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Ralph Fiennesin naiset eivät elokuvissa lopputekstejä hengissä pääse katsomaan.

Nicole Kidman is set to star in the love story The Reader. Ralph Fiennes will also appear in the film being produced by the Weinstein Company. The Reader is based on German writer Bernhard Schlink bestselling novel of the same name. The story takes place in contemporary Germany, and sees a man recounting his own personal take of an erotic encounter that carries him into WWII. Stephen Daldry is directing David Hare’s screenplay adaptation. (Variety)

Tätä voisi hissukseen alkaa lisäilemään jonkinlaiselle ensi vuoden odotuslistalle, ja mielellään ihan sinne kärkipäähän. Ralph Fiennes on teknisesti ottaen aina erinomainen, enkä oikein jaksa ymmärtää miten häneltä ryöstettiin Schindler’s Listin sivuosa-Oscar. Varsinkin kun tuona vuonna lähes kaikki mahdolliset – mukaan lukien keittäjät ja penkinlämmittäjät – palkittiin Spielbergin ohjauksesta.

Kun tuo ohjaus nyt tuli tuossa mainittua, niin vielä pari kuukautta sitten olisin marissut, kuinka umpitylsän The Hoursin (arvostelu) ohjannut Daldry on ainoa seikka, joka himmentää odotuksiani. Nyt voin kuitenkin viisaampana (ja Tunnit uudelleen katsoneena) todeta, että hieno homma, mieheltä pitäisi rauhallisen kaunis kerronta sujua kuin itsestään. Se, että Nicole Kidman on mukana, on totta kai vain ja ainoastaan hyvä asia, viime aikojen pienoisesta floppi-kierteestään huolimatta Kidman on yrittäessään loistelias.

Scarlett Johansson on paitsi häkellyttävän kaunis, niin myös varsin pystyvä näyttelijätär. Hyvä näin, sillä jos joku täysin kyvytön D-kuppi vetäisi näitä rooleja samalla tahdilla kuin Scarlett, niin voisi ihan pikkuisen itkettää.

Ensemble comedy He’s Just Not That Into You. She will be playing a pilates instructor who has an affair with a married man. The film also stars Jennifer Aniston. Johansson’s second project is the comic book adaptation Will Eisner’s The Spirit. Frank Miller is directing the film. (Hollywood Reporter)

Frank Millerin ohjaajantaidoista on paha sanoa yhtään mitään, joten sen leffan kommentointi saa jäädä vähemmälle. He’s Just Not That Into Yousta sen sijaan on muotoutumassa hyvinkin mielenkiintoinen projekti, jota tosin ei teattereihin tarvitse ennen vuotta 2009 odotella. Jennifer Aniston on muutamassa viimeisten kuukausien aikana katsotussa leffassa osoittanut, että pystyy varsin ongelmitta kantamaan vaikka yksinkin elokuvan. Hänen lisäkseen vahvaa naiscastia täydentään Jennifer Connelly. Vaikka en nyt kovin otettu ollutkaan hänen roolistaan eilen katsomassani Blood Diamondissa, niin noin nyrkkisääntönä Connellyn palkkaaminen on hyvä ajatus.

Btw, tuo edellisen kappaleen ensimmäisen virkkeen argumentti hieman ontuu, en mä Ken Kwapisistakaan tiedä oikein muuta kuin että Sisterhood of the Travelling Pants oli aikasti heikko.

En ole koskaan ollut minkään luokan Simpsons-fani ja vaikka jaksoja sieltä täältä onkin tullut katsottua, ne ovat lähinnä sattuman ansiota. The Simpsons Movie ei sen kummempia odotuksia herättänyt, mutta kävinpä nyt kuitenkin katsomassa. Ja se oli niin hyvässä kuin pahassa jokseenkin juuri sitä kuin odotin. Arvosanani ja mielipiteeni koko elokuvasta heijastelevat hyvin pitkälti tv-sarjaa kohtaan tuntemiani fiiliksiä. Simpsonien fanit varmasti rakastavat elokuvaa, kun taas mjaa-porukka ei siitä löydä mitään uutta tai ihmeellistä.

Tarina on niin simppeli ja pitkälti myös turha, että en ala sitä tässä sen kummemmin kertaamaan. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että trimmatusta animaatiostaan huolimatta Simpsons Movie ei aivan varsinaisesti tunnu elokuvalta, vaan pikemminkin reilusti pidemmältä tv-jaksolta. Huumoria on paljon, muutamat pikku naurutkin se onnistui tarjoamaan, mutta kokonaisuutena Homer-jutut ei vain uppoa meikäläiseen läheskään niin hyvin kuin osaan katsojista. Erityisen huvittava oli edessäni istunut ruotsalaisjantteri, jonka huumorintajulta tuntui kaikki muut paitsi fyysiseen kiusaamiseen liittyvä menevän ohi. Näille jutuille sitten naurettiinkin sen verran kovalla volyymilla, että osa yleisöstä tuntui nauravan enemmän tämän jepen elehtimiselle kuin valkokankaan tapahtumille.

Elokuvan alussa oli muutamia ihan mukavia ‘hei tää on elokuva, mitä järkeä ja nyt ei ollakaan tv:ssä’ -juttuja, jotka upposivat ainakin meikäläiseen ihan kivasti ja asettivat hyvin tunnelman. Kun elokuvalla on kuitenkin pituutta 1½ tuntia, pitäisi huumorin olla joko todella hyvää tai sitten mukaan olisi pitänyt palkata käsikirjoittajia myös juonesta huolehtimaan. Vähässäpä ne hyvät animaatio-elokuvien tarinat ovat ennemminkin olleet, mutta tämä alkaa olla jo jonkinlainen pohjakosketus. Sen verran mukavasti kuitenkin Simpsonien keston penkissäni viihdyin, että ei lopputuloksesta nyt oikein pitämättäkään voinut olla.

3- / 5

IMDB / Rotten Tomatoes