Tässä on nyt tullut viimeisten viikkojen aikana katsottua muutaman teatterikäynnin lisäksi pelkästään tv-sarjoja: Angel (arvostelu), Scrubs (arvostelu), Deadwood (arvostelu) edustavat kaikki laadukasta tv-tuotantoa. Mutta kun Shape of Things oli ohi, oli jälleen pakko myöntää että on näissä leffoissa vain jotain maagista. Neil LaBute on ohjaajan / käsikirjoittajan nimi, title kohdassa lukee notta The Shape of Things ja lopputulos oli positiivinen yllätys. Ylläri sen vuoksi, että tämä tuli otettua ihan lotolla Anttilasta mukaan, mitäs myivät halvalla.

The Shape of Things kuvaa parisuhdetta, mutta ennen kaikkea sitä miten itsellemme tärkeiden ihmisten mielipiteet, toiveet ja osittain vaatimuksetkin vaikuttavat päätöksiimme ja siihen kuinka elämämme tuhlaamme. LaBute tekee tutkinnoissaan oivaa jälkeä hyödyntäen niin pääosin terävää dialogia kuin vahvoja näyttelijöitäänkin. Epäonnistuminen ei tietysti tavallaan ollutkaan kovin realistinen vaihtoehto. The Shape of Things perustuu LaButen näytelmään, ja koko pääosanelikkokin oli vetänyt roolinsa jo teatterin lavalla. Tietty hahmoihin kasvaminen ja varmasti myös rutiininomaisuus näkyy kuitenkin vain positiivisessa mielessä.

Valtaosa kohtauksissa on kuvattu pitkillä otoilla, kameran yleensä ollessa vain hyvin vähän tai ei lainkaan liikkeessä. Kohtausten välillä on usein kulunut reippaanpuoleisesti aikaa ja LaBute ei varsinaisesti pyrikään kovin elokuvamaiseen kerrontaan. Elokuvan viimeinen kolmannes on ehkä hitusen ensimmäistä tuntia heikompaa materiaalia, mutta tarinan uudessa valossa näyttävä loppu on silti oiva päätös The Shape of Thingsille. Muutamissa kohdissa katsojalle annetaan niukanoloisesti purtavaa ja leffa olisi kaivannut hitusen lisäpituutta. Loppu tulee ehkä hitusen liian nopeasti. Leffa on kuitenkin oiva yhdistelmä niin myötähäpeää, surua kuin iloisuuttakin.

3½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Käsikirjoittajat sen tulevat todennäköisesti aloittamaan ja muut seuraavat perässä. Lakko on jo horisontissa ja uusia työehtosopimuksia pitäisi sorvata. Rahaahan ne pirulaiset lisää haluavat. Amerikkalaisen elokuvan ystäville tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että poikkeuksellisen paljon projekteja koitetaan saada tuotantoon ennen lakon käsiin leviämistä tulevan vuoden kesällä. Leffojahan pitää saada reippaasti kuvatuksi, että varastosta voidaan heittää tuoretta rahasampoa teattereihin sillä välin kun tapellaan dollareista. Variety on tehnyt tutkimustyötä ja koonnut listan leffoista, joita studiot koittavat saada kuvatuksi ennen kuin rahanahneiden näyttelijöiden ja muiden elokuvantekijöiden simppailukuukaudet alkavat.

Pelejä harrastavan populaation iloksi (tai suruksi jos ottaa huomioon millä tasolla nämä pelileffat ovat olleet) kotimaista pelituotantoa ansiokkaasti edustava Max Payne on listalla. Olisihan se mukava nähdä, minkälainen elokuva tuosta saadaan aikaiseksi. Olen tosin vähän sitä mieltä, että se epävirallinen Max Payne -elokuva on jo nähty Paybackin muodossa. Muutakin mielenkiintoista infoa kappalekaupalla sisältävä artikkeli on luettavissa TÄÄLTÄ, en ala sen sisältöä tähän nyt suuremmin referoimaan.

Itku ja kivistys. Ilmeisesti mulla on jonkinlainen kirous noiden elokuvien suhteen, jota satun odotuslistalle arpomaan. Alkuvuodesta olin aina väärällä paikkakunnalla, kun David Fincherin Zodiac pyöri elokuvateattereissa. Kopioita oli vähän ja näin ollen erinomaisen vastaanoton saanut trilleri ei päässyt Vaasaan kuin vasta syksyllä, 2 viikkoa paikkakunnalta poistumisen jälkeen. Samaa tuskaa tarjoilee Finnkino: Eastern Promisessista tulee maahan kuusi kopiota, mutta niistä yksikään ei tietenkään matkaa kohti Jyväskylää. Kupsii moinen toiminta, vaikka muutoin JKL:n teatterista ei mitään valitettavaa olekaan. Ja tämän kirjoituksen pointti oli siis: … – …

Deadwoodin kolmanteen tuotantokauteen on vähän vaikea suhtautua järkevästi. Finaalia tehdessä kukaan kuvauspaikalla ei tiennyt, että nyt ollaan tekemässä sarjan viimeistä jaksoa. HBO:n päättävät tahot saivat mahtiajatuksen lyödä kirveellä jatkomahdollisuuksilta pään poikki ja tarinan päättävät tv-elokuvatkin ovat ilmeisesti vaarassa jäädä ajatusasteelle. Näin ollen päästään siihen varsinaiseen ongelmaan: kolmas tuotantokausi on hyvä kokonaisuus ja tyydyttää varmasti Deadwoodin ystäviä, mutta on vähemmän fiini päätös sarjalle.

Toisen tuotantokauden (arvostelu) päätöksen lähtökohdista luonnollisesti lähdetään liikkeelle ja panoksena on Deadwoodin kaivoskylän hallinta. Kylän, josta on kovaa vauhtia tulossa kaupunki. Tarinaa kuljetellaan ensimmäisen viiden jakson aikana oivasti eteenpäin ja muutamaan kertaan pääsi oikein säpsähtämään sitä, kuinka vahvoja kaupungin uudet valtatekijät ovatkaan. Tilanne on oikeasti tukala ja tämä tehdään selväksi myös katsojalle. Valitettavasti viimeistä kolmea jaksoa edeltää kuitenkin neljän episodin putki, jossa ei tapahdu juuri mitään vaan tarina junnaa pahasti paikallaan. Onneksi varsinkin kaksi viimeistä jaksoa ovat todella hienoa katsottavaa, tunnelma tiivistyy sekunti sekunnilta eikä voimakkaista kohtauksista todellakaan ole pulaa.

Viimeisen tuotantokauden ollessa kyseessä, finaalin viimeiset hetket ansaitsevat luonnollisesti oman osansa. Vaikka kaikkia juonenpätkiä ei todellakaan saada sidottua loppuun (ja miksi näin oltaisiin tehtykään, tekijät kuvittelivat Deadwoodin jatkuvan), mutta omana pakettinaan 3. kausi saa kuitenkin hyvän lopun. Viimeinen jakso on kauden paras. Jännitystä jää ikävästi edelleen ilmaan ja suuri rähinä on nurkan takana. On todella sääli jos sen toteutuminen jää vain katsojien mielikuvituksen varaan. Ei kyseessä kuitenkaan mikään varsinainen cliffhanger pahimmista päästä ole, ja onneksi Hearst-juoni saadaan ainakin osittain pakettiin.

Asukkeja Deadwoodissa on joka lähtöön. Ne ovat sarjan ehkäpä suurin vahvuus, mutta ehdottomasti myös vakavin heikkous. Al Swearengen on yksi ärtsyimpiä karjuja, joita tv-sarjoissa on ikinä nähty ja löytyy pakasta muitakin tähtihetkiä. Seth Bullock kärsii jonkin verran Timothy Olyphantin vajavaisista näyttelijänlahjoista, mutta hän on toisena pääosamiehenä näppärä vastavoima veitsellään ja kieroudellaan ongelmia ratkovalle Swearengennille.

Hearst on erinomainen lisä. Brian Coxin suhteen allekirjoittaneella oli suuret odotukset, mutta valitettavasti hahmosta ei saada oikein mitään irti. Hänen tarinansa oli selvästi tarkoitus jatkua tulevaisuudessakin. Muutoinkin Deadwoodin kauniisti lavastetussa kaupungissa kivistystä aiheuttavat juuri hahmot, joilla ei ole mitään todellista tekemistä. Ikuinen juoppo Jane on jo niin ärsyttävä molottaja, että valtaosa hänen kohauksistaan on aikamoista tuskaa. Näiden tarpeettomien hahmojen seurauksena Deadwood on pahimmillaan jopa vähän yhdentekevä tv-sarja, kun taas parhaillaan se on puhdasta kultaa.

Season 1: 4+ / 5
Season 2: 4 / 5
Season 3: 4-/ 5

IMDB

Meinaakohan ne tosissaan?

New rumors have sprung up online claiming that 20th Century is finally ready to start production on The X-Files sequel. Rumors claim that shooting is scheduled to begin on December 10th in Vancouver under the direction of series creator Chris Carter. Carter and Frank Spotnitz have writte the script.

En usko ennen kuin asiasta tulee 20th Centufy Foxin puolelta virallinen ilmoitus ja kamerat ihan oikeasti alkavat tuhlaamaan filmiä. Niin paljon The X-Files 2 -aiheisia huhuja on kuitenkin viimeisen parin kuukauden aikana pyörinyt netissä, ja niihin on saatu ainakin puolittaista vahvistusta myös näyttelijöiden puolelta, että josko sieltä nyt tosiaan jotain olisi teattereihinkin ensi vuoden puolella saapumassa. Varovaisen optimistisia ollaan.

Terrence Malickin ote alkaa pahasti lipsua. Tree of Life on tosiaan siirtymässä kovaa vauhtia tuotantoon, eikä edellisestä elokuvasta ole aikaa kuin vaivaiset pari vuotta.

Heath Ledger has come aboard Terrence Malick’s long gestating drama Tree of Life. Sean Penn is also in talks to star in the project. Ledger will act in the lead role against an undetermined actress. And Sean Penn will play a supporting role. Not much is known about the plot at this time, but it is being described as a complex family drama. Shooting is set to begin this coming March.

Malickilta olen kolme elokuvaa nähnyt ja kauniisti kuvattua ynnä hyvätunnelmaista leffaa kovasti arvostavana en miehestä valittamista keksi. Olkoonkin, että Thin Red Linen loppuun pääsemiseen käytin peräti kolme yritystä. Nykyisin sotadraama nauttii heittämällä nelosella alkavaa arvosanaa. Niin se elokuvamaku vuosien saatossa muuttuu ja hyvä niin.

Mitä sitten Ledgeriin ja Penniin tulee, niin ensin mainitusta kieltäydyn sanomasta mitään lopullista ennen kuin olen nähnyt hänet ensi kesänä The Dark Knightin Jokerina. Siinä on nimittäin sellainen hahmo, että roolisuorituksen jälkeen olen hyvin kyrpiintynyt koko Brokeback-mieheen tai sitten aloitan patsasprojektin. Penn sen sijaan on niin varma valinta, kuin ylipäätään voi näyttelijän kohdalla olla. Jo mainitussa TRL:ssa mies osoitti olevan kuin kotonaan Malickin osaavissa käsissä tehden yhden uransa parhaista rooleistaan.

Ensin kuvittelin, että Charlie Wilson’s War on tylyäkin ynseämpi tunnelmaltaan. Trailerin jälkeen olin tyystin eri mieltä, mutta epäilin myös markkinointiosaston ajavan katsojia tahallaan harhaan. Sama ‘meillä on tässä kiva kepeä Tom Hanks / Julia Roberts -elokuva’ -henki jatkuu julisteessakin. Posterin nähtyäni olen kuitenkin totaalisen varma siitä, että sen suunnittelija ei voi olla enää työpaikallaan. Minäkin teen nätimpiä 100*70cm mainoksia, kuin mihin Universalilla ollaan pystytty. On meinaan niin ruma kuin olla ja voi. Taglinet ovat myös sitä luokkaa, että jos tämä tosiaan on joku McDonald’s-versio poliittisesta draamasta, niin mua ei kiinnosta.

Linkki: juliste

Hieman hämäävä otsikko, myönnetään. Battlestar Galactican (arvostelu) mahdollisista elokuvapainoksista ei ole mitään uutta raportoitavaa, mutta valkokankaalle loistosarja on kuitenkin päätymässä:

A special two-hour episode of Battlestar Galactica entitled Razor will be shown theatrically in eight major cities. The episode will play for free November 12th in New York, Los Angeles, Chicago, Philadelphia, San Francisco, Boston, Dallas and Seattle. Ten days after the event, an unrated version of Razor will become available on DVD.

No sinälläänhän tämä ei mitenkään koske yhtä ainutta Suomessa majaa pitäväänsä Battlestar Galactica -fania, mutta ilmiönä tämä on silti hyvin kiinnostava. Itselläni ei ainakaan ole mitään muuta kuin positiivista sanomista moisesta tempauksesta, varmasti auttaa tuomaan sarjalle uusia ystäviä, kun sarjaan jo tutustuneet vievät kaverinsa niskaperse otteella teatteriin. Wanhoille BSG-guruille taas tarjoutuu hieno mahdollisuus nähdä suosikkisarjansa poikkeuksellisen upeissa puitteissa. Galactica on kuitenkin jo visuaalisesti sen luokan sarja, että jos ja kun kaksi tuntinen jakso sisältää actionia, niin kokemuksen pitäisi olla hieno.

Hiljalleen pitäisi itsekin hankkia tuo 3. tuotantokausi ja siihen tietysti heti perään tuo Razor. Toinen kausi jäi kohtaan, joka kaikessa vavahduttavuudessaan ansaitsee kaikki mahdolliset kehut. Valitettavasti BSG:n 3. kausi maksaa kuitenkin DVD:nä vähän turhan paljon ja hitusen edukkaampi R4-julkaisu ei taida sekään olla ihan ilmainen, sillä tuollainen reilu 40€:a on kuitenkin iso lovi budjetissa. Eikä se ole vielä edes ilmestynyt. Toinen kausi siirtyi varsin pian R4-julkaisuna CDWOW:n alekoriin, toivon mukaan firma uusii temppunsa.

Tämmöistä tällä kertaa:

Robin Wright Penn, Julianne Moore and Wynona Ryder will star in drama-comedy The Private Lives of Pippa Lee. Rebecca Miller is directing from her novel of the same title. The story centers on a dutiful wife whose husband falls for a younger woman, freeing her to explore her buried sensuality and leading to a “a very quiet nervous breakdown.” Filming is scheduled to start in April. (Variety)

Kuulostaa lupaavalta. Draamakomediat, joissa paino on kuitenkin ensin mainitulla genrellä, ovat onnistuessaan erinomaisia. Samaa voidaan tietysti sanoa oikeastaan mistä tahansa muustakin elokuvan tyypistä, mutta dramedyt ovat erityisesti louhineet paikkaansa leffamakuuni parin viime vuoden aikana. Taito pitää vitsit ja vakavammat hetket balanssissa on kuitenkin on vain niin kovin harvoilla. Liian usein draamasta nautitaan elokuvan jälkimmäinen puolisko, kun taas ensimmäinen tunti varataan hauskuttelulle.

Vaikka Julianne Moore kuuluukin suosikkinäyttelijöihini, niin se ei hirveästi kuitenkaan nosta odotuksia Rebecca Millerin ohjausta kohtaan. Vaikka Moore lähes aina loistaakin rooleissaan, niin hänellä on aivan poikkeuksellinen taito päätyä elokuviin, jotka eivät ole mitenkään suuremmin kehuttavia. Täydelliset laadulliset flopit on jokseenkin vältetty, mutta jokaista Boogie Nightsia ja Magnoliaa (arvostelu) kohti on vähintään yksi Freedomland.

Scrubsin kolme tuotantokautta osoittautuivat erittäin positiivisiksi yllätyksiksi tehden Tuho-osastosta oikeastaan ainoan sitcomin, josta olen todella nauttinut. Neljäs tuotantokausi ei ole laadullisesti samaa tasoa, vaan kärsii parista pompusta. Tuntuu kuin tuotantopuolella oltaisiin vähän heikompia käsikirjoituksia heitetty tahallaan useampi perä jälkeen. Kolmeen tähteen jääviä pläjäyksiä onkin yhtä paljon kuin kahdelle edellisellä kaudella yhteensä, 11. Laadukkaiden putkien aikana toki fiilis on huipussaan, eikä seuraavan jakson aloittamista malta millään lykätä, mutta sitten taas heikompien settien kahlaaminen on vähän työläämpää. Eipä sillä, Scrubsin huumori on sen verran hyvää, että rutiinisuorituksellakin päästään jo aika pitkälle.

Neljäs tuotantokausi alkaa satumaisen loistavasti. Sairaalan käytäville on muutamien jaksojen stinttejä lukuun ottamatta pyörineet ne samat noin seitsemän, kahdeksan vakionaamaa. Dynamiikka heidän välillään on kieltämättä viimeisen päälle hiottua, mutta samalla on varmistuttu siitä, että uutuudenviehätyksestä ei ole enää pariin kauteen juurikaan tarvinnut nauttia. Heather Grahamin esiintyminen kahdeksassa ensimmäisessä jaksossa onkin erinomainen piristysruiske. Hahmo on loistava, näyttelijä silmin nähden nauttii roolistaan ja katsoja kerää hedelmät. Ehkä Grahamia ei vakinaiset tv-hommat kuitenkaan kiinnostaneet, ja hän katoaakin toiseen kaupunkiin 4. kauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Yksi vierailu onneksi nähdään myöhemminkin.

Ne samat vitsit, jotka pitkälti perustuvat – anteeksi kielenkäyttöni – hahmojen väliselle vittuilulle, toimivat edelleen. Kuinkahan monta kertaa Coxin saarnat Noobille jaksavat vielä naurattaa, luulisi senkin rajan jossain vaiheessa tulevan vastaan. Onneksi näin ei ainakaan vielä ole käynyt. Menin aikanaan sopertamaan, että kolmas kausi olisi pienen pieni askel kohti vakavempaa Scrubsia, ja nyt neloskauden jälkeen on helppo olla samaa mieltä itsensä kanssa. Sacred Heartissa on jälleen otettu elämä hieman kevyemmin, seurauksena entistä leppoisampi meno. Tämä lisää feel good -henkeä, toisaalta niistä hitusen vakavammista kohtauksista oli tullut oiva mauste. Lopuksi: Colin Farrellin yhden jakson rooli oli kiva.

Season 1: 4½ / 5
Season 2: 4½ / 5
Season 3: 4½ / 5
Season 4: 4 / 5

IMDB

En ollut kuullutkaan debyyttiään tekevästä käsikirjoittajaohjaaja Joby Haroldin Awakesta ennen trailerin näkemistä yhtään mitään. Tässä kohtaa pitäisi varmaan sanoa jotain hyvin dramaattista, siitä kuinka odotukseni ovat katossa tai kellarissa. No kumpikaan optio ei oikein kelpaa, sillä 2½ minuuttinen oli aika yhdentekevä. Leffan idea on hyvä, näyttelijät kierolla tapaa kiinnostavia, mutta valitettavasti itse traileri on pirun huonosti tehty. Se kaivaa pussista tylsimmät kikat, eikä edes loista niiden toteutuksessa.

Hayden Christensen ja Jessica Alba ovat kiintoisa pääosapari. Kummallakin on tätä nykyä näyttelijänä vähintäänkin hieman heikko maine, ja varsinkin jälkimmäinen saa kiittää Hollywoodissa roikkumisestaan lähes pelkästään jumalattaren ulkonäköään. Ei Christeniakaan ole mikään rumilus, jos näin nyt voi heterona mieshenkilönä sanoa. Hän ei kuitenkaan samalla tavalla ansaitse paskaa mielikuvaa näyttelijänä, sillä Star Wars -kuuluisuus on osaavissa käsissä osoittanut olevansa varsin pätevä näyttelijä. Life as a House ja Shattered Glass ovat tästä oivia todisteita.

Alballa sen sijaan alkaa hiljalleen olla viimeiset paikat todistaa olevansa muutakin kuin erinomaista taustakuvamateriaalia. Katsoi neidin filmografiaa sitten miten tahansa, ei sieltä vahingossakaan löydy yhtä ainutta roolia, jossa Alban olisi voinut sanalla sanoen olevan hyvä. Lähes järjestään hän on ollut kuvauspaikalla ainoastaan paljaan pinnan takia. Ei saa ymmärtää väärin, ihan kivahan Albaa on katsella, mutta tähän mennessä Jessica ei ole millään lailla onnistunut vakuuttamaan varsinaisessa työssään. No, ainakin Christensen ja Alba muodostavat nätin parin valkokankaalla, sen ovat trailerin tekijätkin huomanneet.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii, vaihda .dll .moviin)

Urallaan sekä laatua, että keskinkertaisuutta valkokankaalle suoltanut Lukas Moodysson aikoo tehdä ensimmäisen englanninkielisen elokuvansa:

Lukas Moodysson has hired Michelle Williams to star in his upcoming drama Mammoth. This will be Moodysson’s first English language film. Williams will play the girlfriend of Gael Garcia. The two live in New York City, where they suddenly find their lives thrown for a loop when they face a crucial crisis that threatens their relationship. The film starts shooting in Thailand on November 5th of this year. (Variety)

Moodyssonin tuoreinta, huhupuheiden mukaan vähintään pehmopornoa muistuttava tekele on vielä näkemättä – joskin taitaa hyllystä katsomattomien puolelta löytyä – mutta ne kolme muuta kokopitkää leffaa olen herralta onnistunut katsastamaan. Jokaisen pessimistisen ranteenviiltelijän suosikkielokuva Lilja 4-ever on minunkin mielestä upea kaikessa ankeudessaan, vaikka veitsillä tuleekin ainoastaan leipää paloiteltua.

Aikanaan kun näitä jotain Scanboxin pohjoismaisten elokuvien julkaisuja tuli tarjoukseen Sokkarille, ajattelin sieltä Tillsammanssin ostavani, ja ehkäpä sitten myös sen Fucking Åmålin kylkiäiseksi (arvostelu). Jälkimmäisen olin joskus aikanaan koulussa (ruotsin kurssin jälkimainingeissa) katsonut, eikä se ollut suurempia hehkutuksia herättänyt. Tuosta nyt on kuitenkin kulunut tänä päivänä jo lähes vuosikymmen. Jessus. No kuitenkin, eihän siellä Sokkarin hyllyssä mitään Tillsammanssia näkynyt, ja melkeinpä jäi Åmålkin ostamatta. Onneksi moista kardinaalivirhettä ei sentään tullut tehtyä, sillä katsoi leffaa lesbo-laseilla tai ilman, kyseessä on viimeistä kuvaa myöten kaunis elokuva.

Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, että kevyt kommuunidraama nimeltä Tillsammans olikin sitten pari viikkoa tuon jälkeen aika ankara pettymys, kun olin jotenkin uskotellut itselleni, että Moodysson ei voi ohi ampua. Nyt voisikin sitten olla onnistumisen paikka, ainakaan näyttelijöistä se ei ole jäämässä kiinni ja kyllähän tuota parisuhteen kriisien täyteistä arkea ihan mielellään seuraa. Williams on ollut ihan hyvä oikeastaan kaikessa mitä olen nähnyt, eikä Garcia jää yhtään heikommaksi.

Rikos kelpaa aina, ainakin elokuvan aiheeksi:

Mark Ruffalo has signed on to star in Brian Goodman’s autobiographical crime drama Real Men Cry. Ethan Hawke and Amanda Peet will also star.

Hawke and Ruffalo are set to play childhood friends Paulie and Brian. They are forced to survive on the tough streets of South Boston through a life of petty thievery. They soon join a local gang of criminals, but Brian finds it hard to reconcile his work and friendship with Paulie and his relationship with his wife (Peet) and son.

The film will begin shooting in Boston beginning this November.

Olenko ainoa, jolle tästä tulee enemmän tai vähemmän mieleen Once Upon Time in America? Olin tai en, niin vaikka juonikuvio nyt toki erilainen onkin, niin jotenkin samanlaista fibaa näissä kuitenkin on. Ihan optimistisin mielin kuitenkin odotan, mielenkiintoista nähdä saadaanko ‘lapsuudenystävät ajautuvat rikolliseen elämään’ -teemasta revittyä mitään tuoretta irti, vai luotetaanko sokeasti siihen, että kaksi ammattitaitoista näyttelijää hoitavat perinteisissä kohtauksissa tarpeeksi vahvat tulkinnat.

Seuraava toteamus voi olla pitkälti oma mielikuvani, mutta mainitaan nyt kuitenkin kun se päähän pälkähti. Aikaisemmin nämä rikoskertomukset sijoitettiin lähes järjestään New Yorkiin, varsinkin jos kyseessä oli järjestäytynyt rikollisuus. Sinälläänhän tämä on tosin ihan järkeenkäypää, siellähän ne kaikkein voimakkaimmat Mafia-perheet taitavat majapaikkaansa pitävän. Real Men Crysta uhkaa kuitenkin tulla kolmas rikosleffa lyhyen ajan sisään, joka sijoittuu Bostoniin. Scorsesen The Departed (arvostelu) taisi trendin aloittaa, ja Affleckin itselleni yllättäen arvostelumenestykseksi osoittautunut Gone Baby Gone on sitä jatkanut.

Jos on elokuva-alalla ja on sattuu rahoittamaan 100 miljoonaa maksavan elokuvan, jolle pitäisi saada muitakin katsojia kuin omat vanhemmat ja kaveripiiri, niin mulla on ratkaisu. Ota ehdottomasti yhteys siihen porukkaan, joka on näiden I am Legendin trailerien takana. Frances Lawrencilla voi ohjaajana aikaisempien näyttöjen pohjalta pyyhkiä takapuolta, mutta I am Legend näyttää kerrassaan upealta. Pelko tosin hiipii villapaitaani, että kyseessä on nimenomaan markkinointiosaston taidonnäyte. En oikein tiedä, mihin päin tässä pitäisi polvistua, mutta toivon todella että tämä olisi niin hyvä kuin miltä näyttää.

Jos iskisin trailereille arvosanoja (hee, ei muuten mikään mahdoton idea), niin tämä saisi ehdottomasti täydet viisi pistettä. Rakenne on täydellinen, pitkän aikaa maltetaan vain rakentaa tunnelmaa ja esitellä kauniita lavasteita. Lyhyiden pätkien perusteella koira toisena päähenkilö tuntuu ihan oikeasti fiksulta ratkaisulta. Ainakin romaanissa hänen ja Nevillen välinen suhde oli riipaisevan koskettava. Sen verran paljon dollareita on pelissä, että muutakin kuin tunnelman rakentelua on trailerilta lupa odottaa. Sitä myös saadaan. Käsittämätöntä kyllä, tekijät ovat malttaneet pitää pahat pojat valta-osaltaan piilossa. Lyhyet shotit onnistuvat ainoastaan tehostamaan trailerin vaikutusta. Liian usein käy päinvastoin.

Ensimmäinen I am Legendin traileri oli upea, tämä on parempi.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Juu, Lostin äärellä jälleen. Tekstin voi nähdä SPOILAAVAN LOSTIN 3. TUOTANTOKAUTTA (arvostelu) ja The X-Filesia kokonaisuutena, mutta Lostissa painotus on jo Suomessa nähdyillä jaksoilla eikä mitään aivan karmeaa ole tarjolla. Tällä kertaa en kuitenkaan – toisin kuin TÄSSÄ tapauksessa – pistä koko pakettia piiloon, vaan eteneminen tapahtuu omalla vastuulla. Onnea matkaan.

Shipping, shippaus, shipper. Kaikki sanoja jotka voidaan yhdistää tv-sarjoihin ja niiden faneihin. Shipperit ovat noin kärjistettynä ja raa’asti yleistettynä sitä kaikkein alhaisinta sakkaa fanipojista. Heille ensiarvoisen tärkeää on se, että tietty parivaljakko päätyy yhteen. Kaikkein yleisintä tämänkaltainen toiminta on luonnollisesti ihmissuhteisiin keskittyvissä tv-sarjoissa, mutta ensimmäistä kertaa ilmiö tuli tv:seen The X-Filesin myötä. Mulderin ja Scullyn välille huudettiin kilpaa rakkautta ja romantiikkaa. No, lopultahan sitä saatiinkin ja mitäs siitä seurasi? Lyhyt vastaus: ei mitään hyvää.

Tiukka paikka. Olen pakotettu myöntämään, että jo ensimmäisestä kaudesta lähtien olen ollut Lostissa shipperi, ja vielä pahemmanlaatuinen. Kaksikko löytyy tuosta kuvastakin, eli Sawyer ja Kate, jotka sattuvat myös olemaan kaksi suosikkihahmoani kuuluvat lunttilappuni mukaan ehdottomasti yhteen. Heilutin molempien omia lippuja jo varsin nopeasti heidän ensimmäisten flashback-jaksojen jälkeen, eikä mennyt kauaa kun vedin shipping-lipun salkoon. Siellä se on vieläkin, eikä luultavammin ole ihan heti poiskaan lähdöstä.

En ole valmis sanomaan, että Katen ja Sawyerin henuuttelu olisi itselleni Lostissa tärkeämpää kuin varsinaiset juonikuviot ja mysteerit. Pitkin hampain kirjoitan kuitenkin, että huomaan olevani turhan innostunut jokaisesta jaksosta, jossa parivaljakon välillä on kohtauksia, oli niiden lataus sitten minkälainen tahansa. Huvittavasti olen hyvin katkerana jokaisesta Jackin ja Katen välisestä temmellyksestä, olivat ne kuinka harmittomia tahansa.

En myöskään kovin fiksusti pysty arvioimaan 3. kauden ensimmäisiä jaksoja, sen verran paljon ‘laatuaikaa’ niissä vietetään. Sen sijaan kun Kate lähtee retkelle ja Sawyer jää rannalle kirjansa pariin, huomasin jotain puuttuvan. Vaikka kokonaisuuden taso pikkuisen kipeää otti muutenkin noihin aikoihin, ei kyyhkyläisten toisistaan erottaminen ainakaan tilannetta yhtään auttanut.

Vähän hölmöksi tämän Sawyer / Kate -shippauksen tekee sen, että en harrasta moista toimintaa missään toisessa tv-sarjassa. The X-Filesissa olin ehdoton romanssin vastustaja, enkä missään muussakaan sarjassa muista olleeni erityisen kiinnostunut siitä, kuka kenenkäkin kanssa yhteen päätyy niin kauan kuin seurauksena on laadukasta draamaa.

Ihmissudet ja vampyyrit ottavat yhteen jatkossakin, mutta ilman Kate Beckinsalen nahkaan sonnustautunutta vartaloa:

Underworld 3: The Rise of the Lycans is being fast-tracked into production. Michael Sheen, Bill Nighy and Rhona Mitra have already signed on to star in the film. Patrick Tatopoulos, the F/X man responsible for creating the creates seen in the first two films, is on board to direct this third installment of the werewolves vs. vampires franchise.

This one will be a prequel, focusing on the origins of the centuries old feud between the Death Dealers and their onetime slaves the Lycans. The film goes into production in January. Shooting will take place in Auckland, New Zealand.

Vähän ristiriitaiset fiilikset. Vaikka Becinsalesta nyt ei nähtyjen roolien perusteella todellakaan ole mitään seuraavaa Meryl Streepia tulossa, niin hän sopi mielestäni varsin hyvin Underworldin pääosaan. Jatko-osaa en ole nähnyt, joten on paha mennä arvioimaan kuinka paljon elokuvasarjan taso laadullisesti laski. Ei ensimmäinenkään osa mitenkään erityisen muistettava toimintapätkä ollut, vaan jäi mieleen lähinnä järjettömästä määrästä hukattua potentiaalia. Vampyyreja ja ihmissusia mielenkiintoisempia fantasiaolentoja kun en ole vielä eläessäni nähnyt.

Ilman Beckinsalea on kuitenkin helppo elää, kun silmät pääsee tuon ‘esi-osa’ kohdalle. Syystä tai toisesta – ehkä tässä on jotain osuutta yleisellä kiinnostuksella historiaan – kaiken maailman prequelit ovat mielestäni hyvä idea. Niillä on toki selkeästä myös huonot puolensa, joista vähäisin ei tokikaan ole se, että heti alusta lähtien on jokseenkin selvää ketkä hahmoista nyt ainakaan eivät kuole.

Pahoin kuitenkin pelkään, että Underworld-porukalla ei alkuunsakaan riitä kunnianhimoa, saati sitten osaamista tehdä tästä sellaista eeppistä vampyyri / susi -leffaa, jonka niin mielelläni valkokankaalta tapittaisin. Mukava kuitenkin nähdä, että Len Wiseman ei ole enää ohjaajana, vaikka efektimies Tatopoulos ei hänkään suuremmin luottamusta herätä. Parempi oikeastaan kuitenkin uuden miehen voimilla vaikka sitten täydellinen epäonnistuminen, kuin tasavarma keskinkertaisuus Wisemanin johdolla.

Fanboys on mielenkiintoisen oloinen projekti. Turhan suurella prosentilla lopputulos ei ole kuin keskinkertainen komedia, jolle vannoutuneet Star Wars -fanaatikot heittelevät muita hieman korkeampia arvosanoja. Se ei kuitenkaan estä olemasta toiveikas Fanboysin suhteen. Aika monenlaista ongelmaa on tämänkin elokuvan tielle sattunut, sillä kuvaukset on saatu päätökseen jo vuoden 2006 alkupuoliskolla, mutta ensi-illaksi on lupailtu vuoden 2008 tammikuuta. Vaikka en nyt tosiaan mitään mestariteosta odotellakaan, niin olisihan se mukava nähdä elokuva, joka tekee ‘oikeutta’ fanipojille. Itselleni Star Warsit eivät ole se maailman isoin juttu, eivät lähellekään, mutta näitäkin elokuvia palvoville löytyy kuitenkin helposti sympatiaa.

Linkki: kuvia

Mitäs paskaa. Lions for Lambsin piti olla yksi loppuvuoden takuuvarmoista laatuelokuvista, mutta nyt ei enää näytäkään yhtä varmalta. Teaserissa näkemästäni pidin kovasti, ja vaikka traileri ei samanlaista innostumista varman päälle pelaamisellaan saanutkaan aikaiseksi, niin ei sekään nyt mikään pannukakku ollut. Eihän niitä arvosteluitakaan ole Rottenissa kuin kuusi kappaletta, mutta kovin valoisalta ei näytä.

Ilmeisesti Lions ampuu täyslaidallisen kuitenkaan kertomatta mitään uutta tai olemalla edes dramaattinen käänteisään. Toivon mukaan nuo arviot tuosta alkaisivat parantua, Robert Redfordin poliittisen draaman olisin kuitenkin mielelläni nähnyt onnistuvan. Ettei tässä nyt vain olisi tosiaan käymässä samalla tavalla kuin All the King’s Menin (arvostelu) remakessa, jonka kohtaloon tuli teaser-jutun kohdalla viitattua. Lohdutusta voi hakea näistä uusista promokuvista.

Joopa joo taas. Oscar-gaala on tälläkin kertaa muistaakseni vasta ensi vuoden helmikuun loppupuolella, mutta jo nyt studiot ovat heittäneet esille ensimmäiset ‘For Your Consideration’ -mainokset. Niille, joille kyseessä on tuntematon termi, niin sanottakoon seuraava: studiot tykkäävät palkinnoista ja ovat valmiita käyttämään edes ehdokkuuksien saamiseen varsin suuria rahasummia. Logiikka sanoo, että ehdokkuudet tuovat rahaa ja näin kieltämättä onkin tuntunut olevan. FYU-ilmoituksien varsinainen tarkoitus ei siis olekaan pääasiallisesti mainostaa leffan X DVD / teatteri -julkaisua, vaan pikemminkin muistuttaa esim. Golden Globe -ehdokkuuksista äänestäviä oman tuotoksen erinomaisuudesta.

On kuitenkin vähän huvittavaa, että FYU-mainoksia alkaa ilmestyä suurimpiin Jenkki-lehtiin jo lokakuun lopussa. Eihän siihen nyt tokikaan kauaa mene, kun screenereita ruvetaan oikein urakalla katsomaan ja omia suosikkeja miettimään, mutta kuitenkin. Kai tässäkin kuitenkin joku logiikka on. Zodiacin näyttävä esilläolo ehkä selittää aika paljon: jo alkuvuodesta teattereihin saapuneet elokuvat tupataan järjestään unohtamaan palkinnoissa ihan vain jo sen vuoksi, että kukaan ei niitä muista. Pääosa palkintotoivoista saa kuitenkin ensi-iltansa kunkin vuoden viimeisellä neljänneksellä. Näin ollen nyt on hyvää aikaa tuoda oma elokuva esille, kun aviisien sivut eivät ole vielä raskassarjalaisten peitossa. Ja olihan alkuviikosta jo Anttilassakin joulu-osaston virittely käynnissä. Tuntuu että vuosi toisensa periin kaupat aloittavat ‘joulu-sesongin’ muutamaa päivää edellisvuotta aikaisemmin.

Linkki: ensimmäiset FYU-mainokset

Mad Max kolmas jatko-osa on työn alla:

George Miller’s Mad Max: Fury Road is finally ready to start production this week at Fox Studios in Sydney. The filmmakers will have to find a new Mad Max as Miller has stated that he will not be using Mel Gibson again, but a younger face. (Moviehole)

Sanoi ohjaaja Miller sitten mitä tahansa, niin taitaa myös olla niin, että kovin halukas Gibson ei ole enää neljättä Mad Max -elokuvaa tekemään. En ole leffasarjan suurimpia ystäviä, mutta ehkä olisi myös paikallaan katsoa nämäkin elokuvat hartaasti läpi ensimmäisestä viimeiseen. Usein tulee tolkutettua, että en elokuvia tv:stä mulkoile, mutta näiltä ei vain yksinkertaisesti ole voinut välttyä. Alkuperäisen Maxin molemmat jatko-osat kun tuntuvat joltain kanavalta pyörivän ainakin kerran vuodessa. Sitä ensimmäistä Mad Maxia sen sijaan ei – levitysoikeudet siellä taitavat olla vähän jakautuneet – ole tainnut ihan lähivuosina Suomessa näkyäkään.

Jos Gibson ei mukaan lähde, eikä häntä kelkkaan otettaisikaan, niin kuka sitten olisi sopiva äijä tilalle. Pahoin pelkään, että sieltä casting-osastolta joku heittää nimen kuten Shia LaBeouf tai Justin Long. Molemmat ovat nuoria ja tunnettuja teinien keskuudessa. Helppoa rahaa, eikä elokuvankaan tarvitse olla hääppöinen. Kummasti uskottavuutta projektille kuitenkin tulisi, jos Gibsonin saappaisiin astuisi joku jo kykynsä osoittanut näyttelijä. Hitusen vaikea kuitenkin uskoa, että tähän ketään erityisen nimekästä jantteria saataisiin mukaan houkuteltua. Kyseessä on kuitenkin aika lailla puolikuolleen hevosen ruoskimisyritys. Heitetään nyt kuitenkin se Russell Crowen nimi tähän.