Michael Cimino teki heti toisena ohjaustyönään vuonna 1978 valmistuneen The Deer Hunterin. Oscareita ja arvostusta sateli joka suunnalta. Tuon jälkeen Cimino ei sitten olekaan saanut mitään erityisen mairittelevaa aikaiseksi. Klassikkoasemaa nauttiva The Deer Hunter tuli vihdoin ja viimein katsottua ensimmäistä kertaa, ja olihan se onnistunut elokuva. Suurimpia ylistyksiä en ole kuitenkaan valmis allekirjoittamaan, sillä elokuvalla on myös selkeästi ongelmansa. Tarinan lähtökohtina on edessä häämöttävä Vietnamin reissu, jota ennen pitäisi kaveriporukan yksi jäsen saada alttarin kautta henkiseen vankeuteen. Luvassa on kommentaaria Vietnamin sodan vaikutuksista sotilaisiin ja heidän lähimmäistensä elämiin.

Cimino ei ole lähtenyt filmiä säästämään, kun The Deer Hunterin kuvaaminen on alkanut. Alun perin neljän tunnin elokuva on sentään trimmattu kolmeen tiimaan. Kärsimätön perusluonteeni pysyi kuitenkin hyvin aisoissa, sillä kerronta oli pääosin onnistunutta. Alkuvaiheessa viehätti kovasti tapa, jolla Cimino ei ottanut yhtään henkilöä lähikuvaan tai sen suurempaan esittelyyn, vaan hahmot esiteltiin nimenomaan ryhmänä. Vaikka Robert De Niron mestarillisesti tulkitsemasta Michaelista lopulta selkeä päähenkilö kasvaakin, löytyy sivuosista useita tärkeitä hahmoja. Erityisesti Christopher Walken sekä virkistävän nuorena nähtävä Meryl Streep loistavat rooleissaan.

Lukuisissa kohtauksissa tilannetta tai tapahtumaa kuvataan minuuttikaupalla ennen kuin eriteltyä dialogia kuullaan ensimmäistä kertaa. Aina varsinaisia keskusteluja ei edes ole, vaan pyritään vain luomaan tunnelmaa. Sinällään tämä on onnistunut ratkaisu, sillä The Deer Hunterissa on niin paljon teemoja ja kuvissa sanomattomia merkityksiä, että tylsistymään ei pääse. Kuuluisassa venäläinen ruletti -kohtauksessa tätä hidastempoisuutta käytetään tehokkaana taustakeinona jännityksen luomisessa, kun tapahtumat etenevätkin poikkeuksellisen sähäkästi.

Moitteita The Deer Hunter saa erityisesti toisesta Vietnam-keikastaan, se kun on tarpeeton. Tapahtumat ovat toki traagisia, mutta asian olisi jotenkin voinut hoitaa paremminkin. Vietnamin kauhut ovat jo kerran koettu, eikä yksi vahva kohtaus pelasta kovinkaan paljoa. Niin ikään elokuvan alkupuolella on muutamia kohtauksia, jotka olisivat kaivanneet pientä trimmaamista. Hieno loppu sekä ajatuksia herättävästi kuvattu sotareissulta paluu ovat kuitenkin niin vahvoja jaksoja, että The Deer Hunterin loppupuolestakin jää vahva kuva. Ciminon ohjauksessa on paljon erittäin hyvää, mutta ajoittain tarjotaan keskinkertaisempaakin elokuvaa. Voimakkaat kohtaukset ovat kuitenkin niin tiheässä, että ne pyyhkivät lattiaa heikommilla hetkillä.

4- / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Martin Scorsese lienee sen verran arvostettu tekijä ja eritoten tehokas Oscar-ehdokkuuksien hankkija näyttelijöilleen, että saa oletettavasti varsin vapaasti valita elokuviensa hahmojen tulkitsijat:

Mark Ruffalo has signed on to star in Martin Scorsese’s Shutter Island. Leonardo DiCaprio is also appearing. Laeta Kalogridis wrote this adaptation of the 2004 Dennis Lehane novel. Ruffalo is set to play U.S. Marshal Chuck Aule who, in 1954, flew with his new partner (DiCaprio) to Shutter Island to investigate the disappearance of a mental patient.

The film is set to begin shooting in March.

Ruffalo ei tietysti ole kaikkein suurin nimi, mitä markkinoilta löytyy, mutta kaikin puolin oiva valinta joka tapauksessa. Vaikka miestä voikin pienestä roolien jatkuvasta samankaltaisuudesta syyttääkin, kuuluu hän kuitenkin ammattitaitoisten näyttelijöiden listaan. Ruffalo on myös yksi sivuosa-suosikeistani, joten ei liene yllätys että olen kovin tyytyväinen tähän valintaan. Kukahan mahdetaan nähdä mielisairaan tappajan roolissa? Jotenkin olen rooliin mieleni sopukoissa kuvitellut Cate Blanchettin, mutta saas nyt nähdä.

Jake Gyllenhaal nähdään pelinrakentaja:

Joe Namath is getting his own biopic. Jake Gyllenhaal has signed on to play the Hall of Fame quarterback on the big screen. David Hollander will write the script as soon as the writers’ strike ends. The film will showcase how Namath earned his nickname Broadway Joe and became a 1960s cultural figure.

The film will go into production sometime next year, all strikes pending.

Aloitetaan Gyllenhaalista. Lahjoja mieheltä eittämättä löytyy, ja on niitä ihan tuonut esillekin. Tämän leffan tiimoilta tuli hieman miehen IMDB-sivua katsottua, ja parikin ihmeellisyyttä osui silmiini. October Sky (joka pitäisi vihdoin ja viimein hankkia jossain välissä) vuodelta 1999 on miehen ensimmäinen iso rooli. Oudosti tuon jälkeen meni kuitenkin peräti kaksi vuotta ennen kuin Gyllenhaal nähtiin seuraavan kerran valkokankaalla läpimurtoroolissaan Donnie Darkona.

Olen aina ajatellut juuri Darkoa sinä elokuvana, joka teki Gyllenhaalista varteenotettavan nimen Hollywoodissa. Nyt saatan olla kuitenkin ainakin pikkuisen eri mieltä. Voisi nimittäin puhtaasti miehen roolisuorituslistaa katsomalla sanoa, että varsin heikko, mutta paljon rahaa tehnyt The Day After Tomorrow toi Gyllenhaalin casting-vastaavien listoille. Hölmöltähän tuo munkin mielestä kuulostaa, mutta faktat puhuvat puolestaan: jos vertaa Darkoa seuranneita viittä elokuvaa After Tomorrown jälkeiseen viisikkoon, on ero projektien profiilissa valtaisa.

Kuluvan kauden aikana olen täysin hurahtanut NFL:n seuraamiseen. Hieno ja monipuolinen laji, joka todellakin on paljon muutakin kuin isojen miesten törmäilyä ja päätöntä juoksemista. Pikemminkin kyse on viheriöiden shakista: pelien monimutkaisuutta ei varsinkaan meikäläisen vaatimattomalla kokemuksella lajin seuraamisesta hoksaa oikeastaan kuin vasta hidastuksia tuijottamalla. Suuremmin en kuitenkaan tästä leffasta jaksa innostua, noin yleisesti ottaen urheilu-elokuvat eivät ole onnistuneet tekemään vaikutusta. Parempi olisikin jos keskityttäisiin pelin ulkopuolisiin asioihin.

Kaikkihan tämän varmasti ovat jo kuulleet, mutta laitetaan nyt kuitenkin vielä kerran faktat varmuuden vuoksi esille:

Mikko Nousiainen näyttelee Renny Harlinin Mannerheim-elokuvan pääosassa. Elokuvan aikataulusta, tuotannosta ja näyttelijävalinnoista tiedotettiin maanantaina. “Yritän löytää tässä roolissa ihmisen niiden kaikkien suurtapahtumien ja tunnelmien takaa” Nousiainen sanoo.

Mannerheim-elokuva tulee ensi-iltaan 30. lokakuuta 2009. “Käsikirjoitus kattaa Mannerheimin elämän pikkupojasta alkaen hänen hautajaisiinsa saakka. Se on kattava katsaus päähenkilön elämään” Vihinen kertoi.

Niin, mitähän tähän nyt sitten voisi (tai pitäisi) sanoa. Lähdetään siitä liikkeelle, että Mannerheim-elokuva on ehdottomasti tarpeellinen ja hieno asia. Muistan kun Huomenta Suomi -ohjelmassa tästä joskus 2000-luvun alussa oltiin suureen ääneen ilmoittamassa kansalle. Kumman kauan se kestikin kun ottaa huomioon minkälaisella tahdilla eräs itselleni parhaiten Pekkona mieleen jäänyt suomalaisohjaaja on elämänkertaelokuvia 90-luvun lopulta lähtien takonut. Onneksi Koivusalo ei kuitenkaan päätynyt tämän elokuvan ohjaajaksi.

Tiedä sitten onko Harlin loppujen lopuksi kovinkaan paljoa parempi valinta, kuin mitä Koivusalo olisi ollut. Vaikka Renny onkin leffoja varsin kunnioitettavan määrän jo ohjannut, niin tällaisen (näin ainakin sopii toivoa) draaman tekijänä hän on aika lailla katsomaton kortti. Toisaalta, eivätpä nuo vakavammat kohtaukset ole koskaan Harlinin bravuuri olleet Hollywood-tuotannoissakaan. Nousiaisen valintaa en ala sen kummemmin kommentoimaan, ulkoinen yhdennäköisyys on ihan riittävä, mutta miehen näyttelijänlahjoista ei ole sen kummempaa käsitystä. Syytä olisi onnistua, muuten pääsee aika lailla maanlaajuiseksi sylkykupiksi.

Yksi asia mikä suuresti pelottaa on se, että Harlin paljasti Mannerheimin elämää kuvattavan vauvasta vaariin. Innokkaimmat varmasti jaksavat luetella tälläkin konseptilla tehtyjä onnistumisia hyvinkin pitkään, mutta itse suosin henkilökuvissa hieman erilaista lähestymistapaa. Jos nyt oletetaan, että Harlinin ohjaus kestäisi sellaiset kolmisen tuntia, niin aika tiukka on etenemistahti jos lapsuusajoista lähtien käsitellään kaikki oleelliset tapahtumat: siihen mahtuu kuitenkin niin Aasian matkaa, Japanin kanssa kärhämöintiä, Venäjän keisarin palvelua, Suomen sisällissotaa, 40-luvun maaotteluita kuin ‘eläkevuosiakin’. Ja tuossa vain ne nopeasti mieleen tulevat ‘pakolliset osiot’.

Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että tarkoitus on pikemminkin luoda hieman dokumenttimainen katsaus siihen, mitä Mannerheim teki elämänsä aikana sen sijaan että luotaisiinkaan varsinaista henkilökuvaa. Nousiainen puhuu halustaan löytää ‘miehen suurtapahtumien takaa’, mutta vähän voi olla kiireinen aikataulu. Lyhyempään ajanjaksoon keskittymällä oltaisiin paremmin voitu syventyä myös Mannerheimiin, eikä vain niihin tapahtumiin, joiden osana hän on. Olisivat sitten vaikka tehneet Marski-trilogian. Nooh, ei nyt olla liian pessimistisiä, katsotaan se elokuva ensin ja moititaan sen jälkeen uudelleen, jos aihetta vielä on.

Leon on kaikin puolin laatupätkä, jolle olisin mielelläni nähnyt sen vuosikausia erittäin epävarmasti huhutun, mutta ei koskaan kenenkään taholta varmistetun jatko-osan. Natalie Portman olisi tietenkin pääosassa ja pari kappaletta äänenvaimennettuja pistooleja hoitaisivat tärkeimmät sivuosat. Portmania ei kuitenkaan ajatus kiinnosta:

She insisted that she’ll never star in a long-rumored sequel to her first film, the ass-kicking classic “The Professional.” “I really love that film,” she added. “And I would work with [director] Luc Besson again, in a second, but [not on a sequel].” (MTV Movies Blog)

No eihän tuota nyt millään tavalla voi yllätyksenä pitää, eiköhän projektia oltaisi lykitty eteenpäin jo jossain vaiheessa, jos sellaisen tekemiseen todellista halukkuutta olisi. Ainahan voidaan tietysti ajatella, että Portmanin voisi korvata jollain toisellakin näyttelijättärellä. Sinällään tämä ei olisi edes mikään mahdottomuus edes ulkoista olemusta ajatellen, Portman oli kuitenkin ainoastaan 13 vuotias kuvatessaan Leonin. Ehtiihän tuossa muuttumaan.

Pettynyt ei jaksa olla, mutta toisaalta jos Portman olisi ilmoittanut olevansa halukas tekemään Leonille jatkoa, olisin ollut hyvinkin innoissani. Leon kuitenkin päättyi niin, että vaikka tarina oivan päätöksen saikin, ei siitä olisi ollut mitenkään mahdotonta jatkaa, varsinkaan ’10 vuotta myöhemmin’ -tyylillä. Täysin ymmärrettävä päätös kuitenkin Portmanilta, eihän hänellä olisi ollut kuin oikeastaan kuin hävittävää jatko-osaan mennessään. Toivoa sopii, että Leon 2:sta ei koskaan lähdettäisi tekemään millään b-luokan porukalla, vaan annettaisiin sitten ennemmin olla.

Warner Bros. ansaitsee suuret kehut heidän tavastaan markkinoida Christopher Nolanin ohjaamaa The Dark Knightia. Perinteisiä promokuviakin on tietysti tarjottu ja teaseriakin on jo päässyt katselemaan. Tai oikeastaan kuuntelemaan, kovinkaan paljoa visuaalista puolta se ei nimittäin tarjonnut. Voisi kuitenkin melkein sanoa, että pääpaino on ollut sissimarkkinoinnilla. Sen tehosta voidaan tietysti keskustella, käytännössä osalliseksi eivät pääse kuin nettielämäänsä liikaa tunteja tuhlaavat fanipojat.

Olivat tulokset sitten lopulta mitkä tahansa, niin ainakin Warnerille pitää nostaa hattua yrittämisestä. Tuoreimpana tempauksena markkinointiosasto on pystyttänyt nipun sivustoja, jotka seuraavat Gotham Cityn elämää eri vinkkeleistä. Jokerikin aikoo ilmeisesti paljastaa jotain uutta itsestään, sillä täältä löytyy hieman vinksahtanut persoonallisuustesti. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin noista Gotham-sivustoista on The Gotham Times, josta löytyy neljän sivun verran artikkeleita erinäisistä tapahtumista. Jokerin vinkkelistä katsottuna lehden ulkoasu ja sisältö kaipaavat kuitenkin pientä fiksausta, joten hänen versionsa löytyy täältä. Loput sivustot: poliisivoivat rekrytoivat, kytät valvovat, rahaakin on tarjolla ja lopuksi on hyvä kunnioittaa Ginan muistoa.

Kun työn alla olevasta elokuvasta kuullaan kommentteja sen tekijöiden suusta, on kaikki aina erinomaisen hyvin. Työkaverit ovat ihanimpia ihmisiä koskaan ja leffastakin on tulossa vähintään klassikko. Potterin roolia viisi leffaa vetänyt Dan Radcliffe taitaa kuitenkin tuntea olevansa jo siinä asemassa, että pientä narinaakin saa harrastaa, jos siihen tuntuu olevan aihetta.

Kun I think the script’s great and I think it’s going to be a really great film. But I’m just one of those people that, in what I’m doing, I always lean toward the dark side and I really enjoy doing the dark stuff. I know Emma and Rupert really, really like the lighter stories and all that. And Rupert particularly is really going to have a field day on this, because he’s got fantastic comic timing and he’ll be able to use all of that to great effect on this film with his relationship with Lavender Brown. (But) I’m actually going to miss doing all the morbid stuff, I think. (Edmonton Sun)

Radcliffella on sekä fiksu että vähemmän terävä mielipide jaettavanaan. Ainakaan ensimmäisen viiden leffan perusteella Rupert Grintilla ei ole kovinkaan kaksisia koomikon lahjoja. Toki miehen suorittaminen kaikilla näyttelemisen osa-alueilla on parantunut huimasti sitten kahden ensimmäisen elokuvan, jossa hänen katselemisensa oli aika ajoin hyvinkin tuskallista.

Elokuva-Potter on kuitenkin täysin oikeassa siinä, että tunnelmaltaan synkemmät kuvat ovat selvästi olleet elokuvasarjan parasta antia. Lienee paikallaan alkaa toivoa, että Half-Blood Princesta nyt ei tosiaan alettaisi tekemään mitään romanttista komediaa, jossa pakolliset varsinaiseen tarinaan liittyvät osuudet hoidettaisiin vain siinä sivussa. Tähän mennessä Potterit ovat toisaalta jättäneet rakkaus-kiemurat aika lailla paitsioon, edellisessä leffassa sille puolelle oltaisiin ehkä voitu antaa hieman enemmänkin tilaa.

Mahdetaankohan Warnerilla pelätä, että jos katsojille tarjotaan peräjälkeen toinen vähemmän pauketta valkokankaalle tuova episodi, se saattaisi vaikuttaa jotenkin viimeisen leffan lipputuloihin. HBP on nimittäin kirjana siinä mielessä sukua Order of the Phoenixille, että paino on tunnelman rakentamisella ja draamalla. Fiksu veto sinällään Warnerilta, noista elementeistähän ei tunnetusti hyvää elokuvaa saa tehtyä. Vai miten se nyt menikään?

Scrubsin 4. tuotantokausi oli laadullisesti pienoinen tiputus kolmeen ensimmäiseen loistavaan kokonaisuuteen. Edelleen oltiin kuitenkin hyvällä tasolla, alkukausi oli suorastaan upea. Viides kausi on oikeastaan vähän käänteinen paketti. Tällä kertaa ne upeimmat hetket vain on lähes poikkeuksetta säästetty tuotantokauden toiselle puoliskolle. Näin ollen paketista jää parempi kuva, ja onhan tuo paletti muutenkin tiukemmassa iskussa. Viimeisen 12:sta (yhteensä 24) jakson joukossa ei nimittäin ole ainoatakaan alle neljän tähden tekelettä, kun taas alkupuolella niitä on peräti kuusi.

Alkukauden ongelmina ovat lähinnä yleisen hauskuuden ajoittainen puuttuminen sekä tarinallisesti paikallaan polkeminen. Jotenkin olen pitänyt mielessäni sellaista harhakuvitelmaa, että niin kauan kun jaksaa vähän naurattaa, niin Scrubs onnistuu. Kun juoni kuitenkin alkaa todella edetä kauden jaksonumeroiden suurentuessa, niin huomaa kuinka paljon simppelissä sitcomissakin tarinoinnilla on väliä. Kovin montaa cameo-roolia ei ole 5:lle tuotantokaudelle siunaantunut, mutta Mandy Moorea on toki oikein kiva katsella parin jakson verran ja Gary Buseyn 3 sekunnin kohtaus on erittäin onnistunut.

Kauden jälkimmäinen puolisko on 3. kauden sukulaissielu siinä mielessä, että paketti hieman vakavoituu unohtamatta kuitenkaan juuriaan. Tämä pukee Scrubsia lähes täydellisesti ja toivoisinkin oikeastaan, että samalla hitusen tiukemmalla linjalla jatkettaisiin vastakin. Viidennen tuotantokauden päätös tosin herättää hieman epäilyksiä, paitsi että en suuremmin pidä Elizabeth Banksin hahmosta, niin viimeiset kuvat herättävät aika paljon kysymysmerkkejä. Tuli vähän sellainen fiilis, että eikös tämä tarina ole jo toisaalla käynnissä?

Hieman harmillisesti ultra-söpö säheltäjätohtori Elliot Reed, pirun polvella istuva Jordan sekä seksistinen Todd ovat aikaisempaa hieman pienemmissä rooleissa. Ensin mainittu nyt toki on vielä selvästi yhdessä päärooleista, mutta kahden jälkimmäiseen tarjoamalle taustatuelle olisi komediallisesti käyttöä. Toddin high fivet kun eivät taida koskaan vanhentua. Kolmikon vähentynyttä ruutuaikaa on onneksi suunnattu Bob Kelsolle sekä Coxille, joten kovinkaan suuresta tappiosta ei voida puhua. John C. McGinley on kerrassaan loistava tiukkaa palautetta antavana Coxina. Ei muussakaan castissa vikaa ole.

Scrubsin 5. tuotantokaudelle tekisi mieli antaa 4½, kuten kolmelle ensimmäisellekin kaudelle. Valitettavasti alkupuolisko ei ole kuitenkaan sillä tasolla, että moisen arvosanan voisi järkevästi perustella. Scrubsin ystäville kyseessä on kuitenkin kaikin puolin oivallinen kokonaisuus, joka ei varmastikaan jätä yhtään fania kylmäksi. Kutoskautta odotellessa.

Season 1: 4½ / 5
Season 2: 4½ / 5
Season 3: 4½ / 5
Season 4: 4 / 5
Season 5: 4+ / 5

IMDB

The Savagessin traileri piristi aikanaan kovasti, ja itselleni tuntemattoman Tamara Jenkinsin kynästä lähtenyt ohjaus vaikutti oikein mukavalta draamakomedialta. Odotukset leffaa kohtaan ovat oikeastaan vain nousseet kun uutta materiaalia on tullut tarjolle, erityisesti mukavasti valtavirrasta pilkottavat julisteet ovat olleet miellyttäviä tuttavuuksia. Sanotaan nyt kuitenkin, että turhan paljon niissä on indie-leffoille tyypillistä hehkutustekstiä. Jollain kai se elokuva on myytäväkin, tosin on vähintäänkin aiheellista kysyä, että lukeeko noita arvostelu-juttuja postereista oikeasti joku.

Pettymystäkään tuskin on tulossa, sillä vaikka arvosteluja nyt ei valtavasti vielä olekaan, niin kovin syvällisesti niihin ei tarvitse tutustua, että ymmärtää että The Savagessin nähneet ovat elokuvasta suuresti pitäneet. Suorastaan hälyttävää on se, että Philip Seymour Hoffman on joidenkin mielestä tehnyt uransa parhaan roolisuorituksen tässä pätkässä. Siitä ei ole kuitenkaan kovin pitkä, kun Hoffman teki suorastaan henkeäsalpaavan hyvän roolin Capoten nimikkohenkilönä. Toisaalta, Hoffman on sen sortin tekijämies, että mieheltä saakin odottaa nappisuoritusta oli kyseessä sitten draama, komedia tai vaikka toimintaelokuva.

Vaikka en ole Enchantedia nähnytkään, niin elokuva on tähän mennessä päässyt yllättämään tätä tekstiä raapustavan jepen kahdesti kuluneen viikon aikana. Taustaksi todettakoon, että elokuvasta ajat sitten tarjolle tullut traileri ei todellakaan vaikuttanut mielenkiintoiselta, vaan täysin lapsille suunnatulta prinssi + prinsessa -tarinalta, joka ei jaksa tippaakaan kiinnostaa.

Vaikka en ole Enchantedia nähnytkään, niin elokuva on tähän Tällä hetkellä Rotten Tomatoesissa on listattu 90 arvostelua, joista peräti 84 on positiivisia. Eivätkä ainoastaan lievän kehuvia, vaan mukaan on eksynyt roppakaupalla ylistystä. Erityisesti pääosassa nähtävä näyttelijätär Amy Adams on järjestään kerännyt kiitosta työskentelystään. Monet puhuvat jopa Oscar-ehdokkuudesta, joka on aina kova suoritus varsinkin kun kyseessä on näinkin kevyt elokuva.

Toinen isompi yllätys on puolestaan realisoitunut keskiviikosta lähtien. Jenkkilandiassa vietetään tällä hetkellä Thanksgiving-viikonloppua, joka tietää box office -puolella kahta asiaa. Ensinnäkin elokuvat tekevät hyvin rahaa ja uutuudet saavat ensi-iltansa jo keskiviikkona. Viiden päivän aikana Enchanted tullee takomaan sellaiset 55 miljoonaa dollaria, kun perinteisen pe-su -välin tulos on niin ikään erittäin kunnioitettava 35 ökydollaria. Enchantedin eduksi jatkoa ajatellen on vielä laskettava perhe-ystävällisyys, joka yleensä tarkoittaa keskimääräistä pienempiä tiputuksia tuloissa. Jonkinlainen fakta on myös, että ei tämä rahallinen menestys ainakaan heikennä Adamsin mahdollisuuksia Oscar-ehdokkuutta ajatellen.

Michael Claytonilta tuli odotettua varsin paljon, olihan elokuvan perusidea varsin mielenkiintoinen, vaikka en lakimieselokuvista noin perussääntönä välitäkään. Erinomaiset arvostelut nostivat ennestään odotuksia, mutta tästä huolimatta Clayton pääsi jonkin verran yllättämään. Bourne-elokuvien käsikirjoituksista parhaiten tunnetun Tony Gilroyn esikoisohjaus on alusta loppuun erinomainen elokuva. George Clooneyn tyylillä näyttelemä Michael Clayton on lakimiesfirman ‘siivooja’, joka työskentelee lain molemmin puolin ajaakseen yrityksen asiakkaiden etua.

Michael Claytonin suurin vahvuus on sen kärsivällisyys. Gilroy ei sorru täysin hatusta vedettyjen juonenkäänteiden käyttöön, vaikka sellaisia tämän tyylilajin elokuvissa aina vähän odotteleekin. Niin ikään tarinaa maltetaan avata rauhallisesti, ilman että kuitenkaan poljettaisiin paikallaan. Loppuratkaisun voi tuntea lähestyvän ja jännitys nousee ilman että se vaatisi juonen kehityksen nopeuttamista tai ylimääräistä toimintaa. Vakuuttavan ehjän kokonaisuuden lisäksi Claytonissa on muutamia todella upeita yksittäisiä kohtauksia, joista yhdellä otoksella kuvattu todistajan eliminointi on hämmästyttävän hienosti kuvattu.

Pidin tavasta, jolla Claytonin moraaliset valinnat ja kotielämä kuvattiin. Hän on kaukana täydellisestä ihmisestä, arveluttavan työn lisäksi siviilimaailmassakin asiat ovat suorastaan kliseisen huonosti. Ennenkin nähdyt ongelmat eivät kuitenkaan tunnu pakotetuilta. Alusta asti on arvattavissa, että jollain tavalla näennäiset sivujuonet kuuluvat osaltaan päätarinaan. Suorastaan hämmästyttävästi Gilroy saa nämäkin tarinanpätkät tuntumaan tärkeiltä jo ennen kuin ne yhdistetään onnistuneesti suurempaan juonikokonaisuuteen. Claytonin lisäksi myös muut hahmot ovat tavallisia ihmisiä: he tekevät virheitä, kokevat paineita ja ennen kaikkea Tilda Swintonin tulkinta hermorauniosta lakinaisesta on onnistunut. Likaisia temppuja työkseen tekevät miehet ja naiset eivät tunnu mustavalkoisen pahoilta henkilöiltä, vaan heillä on sympaattisetkin ominaisuutensa.

Michael Clayton ei kummemmin sorru alleviivaamaan teemojaan tai kannanottojaan. Ne ovat tarpeeksi helposti nähtävillä ilman, että kynällä pitäisi ympyröidä jokainen Iso Kohtaus. Voi kun kaikki johonkin päin kritiikkiä jakavat elokuvat ymmärtäisivät tämän. Gilroyn rauhallinen kuvaus ja leikkaus ovat sopusoinnussa tarinan kanssa. Cast ansaitsee kokonaisuudessaan kehut, Tom Wilkinson pitää mainita erikseen. George Clooney tekee uransa tähän mennessä ehkäpä parhaan roolisuorituksen, ainoastaan Syriana-keikka (arvostelu) on samalla tasolla. Michael Claytonin päättää tyylikäs loppukohtaus, joka pienoisesta tavanomaisuudestaan huolimatta toimii oivallisesti.

5- / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Tuossa alkuviikosta tuli oikein kappalekaupalla moitittua Cloverfieldin markkinointikampanjaa, joka mielestäni paljasti korttinsa turhan nopeasti ottaen huomioon alkuperäisen lähestymistavan. Leikitään nyt sitten vähän tuuliviiriä, kun se on niin pirun kivaa. Matt Reevesin ohjaaman Cloverfieldin toinen traileri on oikein onnistunut pariminuuttinen. Hirviötä ei näytetä kuin pienenä vilauksena, vaan paniikkia ja tunnelmaa luodaan muilla keinoin. Alkuperäisen trailerista (tai teaserista, kuinka vain) poiketen olen pikkuisen yllättynyt siitä, kuinka isolla rahalla tehdyltä elokuva loppujen lopuksi näyttää. Mielenkiintoista nähdä kuinka hieman Blair Witch Projectista vaikutteita ottava kerrontatyyli toimii, ainakin esikuva on keskivertoa selvästi onnistuneempi kauhuelokuva.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

McG:n kiinnitys Terminator Salvation: The Future Beginsin (no ei ole häävi nimi) ohjaajaksi oli sen luokan isku ennakko-odotuksille, että tätä projektia tulee seurattua lähinnä huvittuneesta mielenkiinnosta jatkossa.

According to Ain’t It Cool News, Christian Bale has been cast as John Connor in Terminator Salvation: The Future Begins. However, according to CHUD, Bale has been cast as the Terminator.

Which is right? We’ll, perhaps neither. According to trusted sources close to MovieWeb, Bale is in talks to play a character that is NOT John Connor (as Connor may not appear in the film). But is he playing a Terminator? Let’s just say CHUD may only be half right…

Stay tuned as we get this clarified, real soon. (Movieweb)

No justiinsa. Ihan oman huvin ja tekstin syntymisen takia oletetaan kuitenkin, että kaikki nämä huhut pitävät paikkansa. Näin ollen, skenaario 1: Bale on John Connor. Suorastaan legendaarisen nerokas päätös, enkä millään jaksaisi ymmärtää kuinka samat henkilöt jotka ottavat McG:n ohjaajaksi, olisivat osanneet valita puhelinluettelosta Balen agentin numeron. Ulkonäöllä nyt ei sinällään ole valtavasti merkitystä, mutta Bale voisi hyvinkin olla vanhentunut Connor, jos Terminator 2:sta pidetään jonkinlaisena lähtökohtana. Tämä olisi joka tapauksessa sellainen peliliike, että saisi edes jollain tavalla kiinnostumaan uudelleen operaatio Future Beginssista.

Skenaario 2: Christian Bale terminaattoriksi. Ei niin hyvä idea, vaikka aina ja poikkeuksetta onkin toimiva ratkaisu kiinnittää näyttelijälistaan osaavia nimiä. En epäile ollenkaan etteikö Bale tekisi oivaa työtä tässä hommassa. Olen kuitenkin aika paljonkin sitä mieltä, että jos Terminator 4 nyt todella – kuten toivoa sopii – keskittyy ydintuhon jälkeiseen sotaan, niin mitään The Terminaattoria ei mielestäni elokuvaan tarvita, vaan nuo tuhon välikappaleet voisivat olla pikemminkin massatuotantoa, joita elokuvassa pistettäisiin kierrätyskeskukseen komppaniakaupalla.

Skenaario 3: John Connoria ei ole Terminator 4:ssa. Siis mitä vittua? Otetaanpa uudestaan. John Connoria ei ole Terminator 4:ssa. Kiitos. Tuohan olisi surkein idea ikinä missään. Kolme ensimmäistä Terminatoria on ollut yhtä hehkutusta siitä, kuinka John tulee ja pelastaan maailman, olettaen että hänet nyt vain saadaan pidettyä hengissä. Ja nyt kun hänen tähtihetkensä sitten vihdoin on koittamassa, niin mies unohdettaisiinkin. Tuohon en kyllä millään jaksa, enkä ennen kaikkea halua, uskoa.

Angels & Demons vaikuttaa tämän kiinnityksen jälkeen hitusen mielenkiintoisemmalta:

Naomi Watts has landed a major role opposite Tom Hanks in Angels and Demons. The prequel to the The Da Vinci Code, which will also be directed by Ron Howard, has had its production start pushed back due to the writers’ strike. (New York Post)

Moneen kertaan on tullut todettua, että Da Vinci Code ei oikein mieleeni ole, joten en ala sitä tässä sen suuremmin nyt kertaamaan. Naomi Wattsin naispääosaan hankinta on kuitenkin erinomainen peliliike casting-toimistolta. Toivon mukaan Watts saisi piiskattua itsensä jälleen jonkin verran Eastern Promisessia (arvostelu) vahvempaan iskuun. Mitään suurempaan marinan aihetta Wattsissa ei tuossakaan elokuvassa ollut, mutta varsinainen loisto roolista kuitenkin puuttui. Ja sitä tulee yhdeltä suosikkinäyttelijättäristä kuitenkin ilman poikkeuksia odotettua.

Cloverfieldin traileri oli mielenkiintoinen. Asioilla vihjailtiin, niitä ei näytetty vaan annettiin katsojien miettiä että mitähän sieltä on tulossa. 99%:a trailerin nähneistä toki arvasi oikein, kun veikkaisi kyseessä olevan joko a) muukalaisten hyökkäys tai b) jonkin sortin hirviö. Useampaan kertaan onkin jo vahvistettu, että kyseessä on vaihtoehto b. Ei liene aivan kuolleena syntynyt veikkaus, että kyseessä on kaikin puolin varsin tavanomainen monsteri-pätkä, jolle nyt vain satuttiin keksimään omaperäinen teaseri.

Mielestäni Cloverfield oli kuitenkin aivan liian hätäinen. Jos tuo koko netin keskustelemaan saanut teaseri olisi ilmestynyt nähtäville vaikka tänään, ja elokuvan ensi-ilta olisi edelleen 18.1.2008, niin ehkäpä tuosta ennakkohypestä olisi vielä jotain jäljelläkin kun J. J. Abramsin tuottama (ei ohjaama, kuten niin monet sivut yrittivät väittää) leffa valkokankaalla nähdään. Vaikka ensimmäinen markkinointiliike olikin nerokas, ei jatkoa ole näkynyt. Sen jälkeen tyrkylle tulleet promokuvat eivät edelleenkään paljasta oikein mitään, mutta eivät ne myöskään enää herätä kiinnostusta. Tuntuvat vain olevan napsaistu geneerisestä katastrofi-elokuvasta.

Jälkikäteen on aina helppo väittää sitä ja tätä, mutta olisikohan ollut liian uhkarohkea ajatus jättää koko hirviö-aspekti paljastamatta. Entä jos Paramountilla oltaisiin vain sokeasti luotettu siihen, että Abramsin nimi ja onnistunut markkinointi riittävät tuomaan elokuvalle tarpeeksi katsojia. Sitten vasta elokuvan edetessä oltaisiin paljastettu, mikä koko elokuvan juju lopulta onkaan.

Kun sitä ensimmäistä kunnon hirviö-shottia kuitenkin pihdataan ensimmäiset 45 minuuttia Cloverfieldinkin aikana, niin samalla vaivalla olisi voinut jättää kertomatta koko monsterin olemassaolosta. Jo teaserikin antoi kuitenkin ymmärtää, että jonkinlainen hyökkäys suurkaupunkiin on tulossa, en usko että sen suurempaa väkimäärää teattereihin saadaan kertomalla, että mimmoinen uhka päähenkilöitämme New Yorkissa tällä kertaa vaanii. Niille, jotka Cloverfieldin menevät katsomaan, on oleellista se, että jotain siellä kaupungissa on, joka laittaa rakennuksia nurin ja ihmisiä lihoiksi.

Pelottavia uutisia, SPOILAA I AM LEGENDIA:

I have confirmed that there were reshoots on the movie as late as last week.

What’s not confirmed is what has been reshot. My source tells me that the ending was redone, as the studio wasn’t happy with the finale that director Francis Lawrence had. Since I know that Lawrence’s ending was already unfaithful to Richard Matheson’s original story, I can only imagine that the new ending is more action packed and even more upbeat than before. (CHUD)

Tässä jutussa piti alun perin lukea jotain sen suuntaista, että en ole lainkaan tyytyväinen siitä, että loppu on kuvattu uusiksi, koska Mathesonin kirjassa se oli kaikin puolin mahtava, ehkäpä jopa paras osio koko kirjasta. Ainakaan se ei jättänyt piiruakaan toivomisen varaa paremmasta. I Am Legendia on tullut varsin innokkaasti odotettua siitäkin huolimatta, että ohjaaja Lawrence ei tosiaan minkäänlaista luottamusta herätä.

Mutta …. en ollut lainkaan tietoinen siitä, että elokuvan loppu on ylipäätään erilainen kuin romaanissa. Pahoin pelkään, että tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Will Smithin hahmo näkee sittenkin lopputekstit hengissä. Voipi olla, että tämä olisi enemmänkin suuren yleisön makutottumusten mukainen, mutta ei kirjankaan loppu varsinaisesti masentava ollut, oikeastaan päähenkilö oli lopulta voittanut taistelunsa, vaikka henki lähtikin.

No, tuo Lawrencen näkemys lopusta on joka tapauksessa dumpattu, joten siitä on aivan turha enää murehtia. Sen sijaan studion versiolta voi kyllä odottaa oikeastaan mitä tahansa, eikä tuo toimintapainotteisempi ole lainkaan pöllömpi arvaus. Epäilemättä actionia tullaan näkemään, mutta hiljaa kuitenkin toivon, että I Am Legendissa maltettaisiin keskittyä enemmän tunnelman rakentamiseen kuin M4:lla ampumiseen. Ainahan sitä tosin sopii toivoa, että studio haluaa olla uskollinen alkuperäisteokselle, ja ovat kuvauttaneet tuon alkuperäisen loppuratkaisun. Tuota en kyllä taida uskoa itsekään.

SPOILAA I AM LEGENDIA

Tuoretta Star Warsia on saapumassa fanien iloksi, ja vaikka en nyt viimeisen neljän episodin jälkeen kovin suuria odotuksia jaksakaan tulevalle tv-sarjalle latoa, niin tämä seuraava tekstinpätkä herätti silti kiinnostusta:

The Star Wars fansite TheForce.net contacted Lucasfilm, where they were told:

“I’d like to clarify Hasbro comments this AM about the Clone Wars TV Series. We see it as a breakthrough animated television series and are exploring a number of innovative ways to introduce it to the public. No decisions regarding release strategy have been made yet.”

I followed up with just one question. Is a theatrical release introducing the series in the works and received this response: “It’s one of the many things being discussed but we have no decisions yet. For us it’s all about finding a creative way to launch a creative TV series.” (TheForce.net)

Epäilemättä hyvä idea, näin saataisiin sarjalle automaattisesti rutosti huomiota. Tämä siis olettaen, että ensimmäinen jakso (tai tuplajakso todennäköisesti) nähtäisiin laajassa levityksessä. Huvittavinta tässä on, että se tekisi varmasti aimo kasan rahaa teatterikierroksensa aikana, tuskinpa mielikuvitusvalomiekkojaan kotona heiluttelevat Star Wars -fanit uuden lempilapsensa ‘optimaalista’ katselukokemusta jättäisivät hyödyntämättä.

Battlestar Galactican Razor -kokonaisuus juuri nähtiin muutamilla valkokankailla. Pitäisikin jostain kaivaa tietoa siitä, että kuinka ihmiset sitä kävivät katsomassa. No joka tapauksessa, vaikka olin sekä sen että tämän kohdalla sitä mieltä, että teatterivisiitti voisi olla ihan paikallaan, niin ei tämä kuitenkaan mielestäni kaikille tv-sarjoille sovi. Valta-osalle tv-tuotantoja ei ensinnäkään ole tarpeeksi yleisöä valkokankaalle saakka, ainakaan heti ensimmäisten jaksojen kohdalla. Oleellisempana kuitenkin se, että jokin Star Wars sopii luonnostaan teatteriin, joku voisi jopa sanoa että se kuuluu sinne.

Definitely, Maybe pääsi tulemaan puskista. Siitäkin huolimatta, että elokuvan pääroolissa nähdään jonkinlaista suosikki-statusta nauttiva Ryan Reynolds niin allekirjoittaneella ei ollut mitään käsitystä siitä, että kyseinen leffa oli työn alla. Piti oikein IMDB:stä tarkistaa, että mikäs never heard -luoka pätkä tämä nyt sitten onkaan. Olinkin hyvin tyytyväinen kun trailerin viimeiset kuvat olivat ohi.

Vaikka tarina onkin aika paljon High Fidelity -kopio ja luvassa saattaa olla ‘näin elät hyvän elämän’ -oppitunteja enemmän kuin jaksan parin tunnin aikana katsoa, niin kaiken kaikkiaan trailerista jäi hyvä mieli. Käsikirjoitus on muuten syntynyt samasta kynästä, joka väsäsi aivan karmean Bridget Jones 2:n, tämä näin niiku lähinnä itselleni tiedoksi, jotta pidän odotukset kohtuullisina.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Valkyrien traileri tuli katsastettua jo hyvän aikaa sitten, mutta kommentointi on jäänyt odottamaan itseään. Todettakoon, että olihan se ihan hyvä, joskin jo aihepiiri on sellainen että pientä innostumista kuuluukin havaita. Mitään järisyttävää 2½ minuuttinen ei tarjonnut, Tom Cruise vaikuttaa kuitenkin oikein oivalta näyttelijältä rooliinsa ulkoista hapitustaan myöten. Pienenä pelkona on tietysti, että elokuva on ehjän tarinan sijaan kokoelma puheita Natsi-Saksan pahuudesta ja siitä kuinka myös niitä ‘hyviä sakemanneja’ löytyi valtakunnasta.

Toinen mielenkiinnon kohde Valkyrieta ajatellen on, että kuinka se käsittelee historiaa. Sinällään sillä, kuinka tarkkoja tai autenttisia Bryan Singerin ohjauksessa ollaan, ei ole hirvittävästi väliä. Jonkinlainen faktahan kuitenkin on, että tämä kyseinen attentaatti ei ollut erityisen hyvin suunniteltu, eikä itse pommin pamahdettua oikeastaan kukaan salaliittolaisista tehnyt mitään, mikä olisi edistänyt Aatun valtakoneiston aseista riisumista. Trailerin perusteella tuntuu siltä, että kyseessä oli hyvinkin ammattitaitoinen ja viimeisen päälle suunniteltu isku. Toisaalta, kukapa vakavassa salaliitto-elokuvassa kohellusta haluaisikaan katsoa.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii, vaihda .dll .moviin)

LUE ARVOSTELU