Pukudraamaa vielä nimeämättömältä ohjaajalta, joka saa kuitenkin käsiinsä kykenevät pääosanäyttelijät:

Keira Knightley, Sir Anthony Hopkins and Gwyneth Paltrow have joined the cast of King Lear. Keira Knightley will play Cordelia, the youngest daughter of the King, who will be portrayed by Sir Anthony Hopkins. Gwyneth Paltrow is said to take the role of Regan, Lear’s treacherous middle daughter.

The $35 million film was announced will feature epic battle sequences, according to its makers. No production date has been set. (Telegraph)

Vaikka elokuvan kipparia ei ollakaan vielä nimetty, niin jo tässä vaiheessa projekti vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. En ole tosin täysin vakuuttunut siitä, miten 35 miljoonan dollarin budjetti ja ‘eeppiset taistelukohtaukset’ rimmaavat keskenään. Katselen kyllä hyvinkin mielelläni haarniskoitujen massojen välisiä yhteenottoja, mutta ainakin tähän mennessä niiden laadukas toteutus on vaatinut varsin rehvakasta budjettia. C-luokan toteutuksella riivatut jättitaistelut ovat nimittäin aika noloa katsottavaa.

Keira Knightley on – kuten tunnettua – planeetan kaunein nainen. Hänen rakkautensa pukudraamoihin on vähän kaksipiippuinen juttu. Kieltämättä Keiran olemus sopii tämän tyyppisiin elokuviin jokseenkin täydellisesti, eikä luontaisesta britti-aksentistakaan ainakaan haittaa ole. Sen verran lahjakas näyttelijä Knigthleyn tytär kuitenkin on, että näkisin hänet mielelläni myös hieman vaihtelevimmissa elokuvissa.

Gwyneth Paltrow on miellyttävä tuttavuus, vaikka hänen projektinvalintakykynsä taitaakin olla ostettu samasta halppiskorista kuin mistä Julianne Moore on omansa hakenut. Jokaista onnistumista kohti Paltrowin nimi löytyy ainakin parista täysin yhdentekevän ja jo ennakkoon epäkiinnostan leffan cast-luettelosta. William Shakespearen raapustamaan näytelmään perustuva King Lear on ainakin historian valossa sopiva keikka Paltrowille; näyttelijätär teki erittäin hienon roolin Shakespeare in Lovessa. Kyseinen elokuva pitäisikin katsella uudelleen joku päivä, sen verran koskettava tarina on kyseessä.

Terminator Salvation: The Future Beginsin kuvaukset ovat äskettäin alkaneet ja elokuvan ohjaajalta McG:ltä (ei jaksa ymmärtää) on irronneet ensimmäiset mainospuheet:

Like you guys, I’ve been a long-time fan of the series and I understand your passion for the Terminator movies – and it’s my full intention to deliver a film that lives up to the previous three installments. I’ve spent time with James Cameron, spoken to Arnold Schwarzenegger, gone over the story with Jonah Nolan, and enlisted Stan Winston.

Best of all you’ll finally get to see some of the post-judgment day future that was only hinted at in the previous movies. (TerminatorSalvation.com, Movieweb)

Terminator Salvation on hämmästyttävä projekti. Eipä tule aivan heti mieleen toista elokuvaa, jonka yhteydessä olisi tehty näin paljon laadultaan ääripäiden ratkaisuja. Terminator 4:lla on kuitenkin hyviä juttuja puolellaan: jos leffa ymmärtää pysyä tulevaisuuden kuvioissa alusta loppuun, on valmiiksi annettu maailma timanttia. Christian Bale tuntuu etukäteen niin ulkonäöltään kuin olemukseltaan jotakuinkin nappivalinnalta John Connorin rooliin.

Tuo kuvassa näkyvä concept art ei nyt juurikaan kerro mistään mitään, vaikka (yleensä varsin jämäkästi piilossa pysyttelevä) sisäinen optimistini haluaakin uskotella kyseessä olevan selvä merkki leffan tapahtumien ajankohdasta. McG:n ja monien muiden suulla on toki luvattu, että sitä kauan kaivattua ydinsodan jälkeistä toimintaa nähdään. Näin varmasti onkin, sitä en epäile lainkaan. Kysymys on vain lähinnä siitä, että keskittyykö elokuva tähän vai käytetäänkö aikaa yhä edelleen ‘nykypäivän’ tapahtumien kuvaamiseen. Toivon mukaan ei.

Oikein kivoja uutisia:

James Cameron is looking to continue his pioneering stereoscopic 3-D efforts -though not necessarily with a big action movie or visual effects-laden project like Avatar.

“After Avatar, I want to do something a lot smaller,” Cameron said.

On the director’s sonar is The Dive, a true story about the romance between controversial Cuban free diver Francisco Ferreras and Frenchwoman Audrey Mestre. “It’s a drama, a love story,” Cameron said. “This will require underwater photography, which will look gorgeous in 3-D.” (Hollywood Reporter, Movieweb)

Vaikka James Cameron onkin luonut maineensa täydellisyyttä hipovilla toimintaelokuvillaan, niin pieni vaihtelu on aina virkistävää. Varsinkin kun kyseessä ei kuitenkaan ole totaalinen hyppy tuntemattomaan, vaan Cameronin taidot draamaohjaajana on jo aiemmin todistettu. Joku saattaa sellaisen kohtuullisen tunnetun elokuvan kuin Titanic muistaakin? Erinomaisen rakkaustarinan jälkimmäinen puolisko oli enemmän sitä tyypillistä Cameron-elokuvaa, mutta mielestäni ensimmäinen puolikas oli kuitenkin vahvempi kokonaisuus. Cameronin leffoissa kovin usein huomion varastavat toinen toistaan upeammat stuntit ja hetkinen tunnelma, Titanicissa uppouduin täysin kahden nuoren lempeen.

Kirjoitin tämän koko kappaleen aiheesta ‘Cameron ei ole erityisen hyvä näyttelijöiden kanssa’. Kun kuitenkin rupesin miettimään asiaa vähän tarkemmin, niin päädyin jokseenkin toisenlaiseen lopputulokseen. Vaikka näyttelijät nyt eivät varsinaisesti uransa tähtihetkiä Cameronin johdatuksessa koekaan, niin eipä nyt aivan heti tule mieleen milloin viimeksi olisin Cameron-ohjauksessa nähnyt heikkoa näyttelijätyötä. Sen minkä Cameron osaltaan häviää näyttelijöiden ohjauksessa, hän ottaa takaisin casting-vaiheessa. Mies tuntuu osaavan valita juuri oikeat näyttelijät oikeisiin hahmoihin. Tästä paras esimerkki Aliensin mariinit, jotka ovat nappivalintoja Hicksista Hudsoniin.

Valitettavasti The Diven asemoituminen Cameronin listalla Avatarin seuraajaksi tarkoittaa myös sitä, että Battle Angel Alitaa ei nähdä ihan justiinsa. Toivon mukaan Cameron alkaisi taas tekemään elokuvia normaalilla tahdilla, nykytilanteen kaltaista 10 vuoden taukoa en halua enää kokea.

Joskus traileria katsoessani olen erittäin tyytyväinen näkemääni, mutta samalla kuitenkin uskon lopputuloksen olevan parhaimmillaankin vain ihan kiva. Twilight jätti jälkeensä juuri tällaisen fiiliksen. Minuutin pituisena annoksena Twilight nimittäin vaikuttaa oikein kiehtovalta teinivampyyrirakkaus-tarinalta. Lähinnä Harry Potter -leffojen Cedric Diggoryna tutuksi tullut Robert Pattinson saa mahdollisuuden synkistellä. Teaserin syväanalyysin lopputulos on se, että nuori mies saattaa heittää roolinsa pahasti yli. En kuitenkaan anna sen häiritä, sillä haluan säilyttää naivin lähestymiseni Twilightiin, jonka teaserin tunnelma, tyyli ja lähtöasetelma vaikuttivat kovin onnistuneilta.

Pientä toivoa elokuvan onnistumiselle antaa ohjaaja Catherine Hardwicke. Vaikka en ole nähnyt kuin hänen esikoistyönsä Thirteen, niin sen toimivuus antaa varsin vahvan ponnistamisalustan myös Twilightille. Kumpaisessakin elokuvassa kun pyöritään teinien parissa. Semmoinen minimaalinen ero tällä kaksikolla tietysti on, että Thirteenissa en sen enempää vampyyreja kuin muitakaan fantasiaolentoja bongannut. Näin siitäkin huolimatta, että leffassa taidettiin kuitenkin kaulaa imuutella.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii, muuta .dll .moviksi)

Woody Allen on tainnut jälleen osua. Scoopia en ole nähnyt, mutta muiden puheiden mukaan kyseessä ei ole millään lailla Allenin parhaimpiin luettava elokuva. Joku aika sitten en olisi varmastikaan jaksanut Vicky Cristina Barcelonan Cannes-debytistä kirjoitella, mutta loistava Manhattan (arvostelu) ja vielä astetta täydellisempi Annie Hall (arvostelu) ovat muuttaneet mieleni täydellisesti ohjaaja / käsikirjoittaja / näyttelijä / kahvinkeittäjä -monitoimimiehen suhteen. Allenin uusi elokuva saa luvan olla tästä lähtien aina jonkinlainen merkkitapaus, vaikka miehen viime aikojen suoritustaso ei ole tainnutkaan olla menneiden aikojen tasolla.

Vicky Cristina Barcelona sai monen muun odotetun leffan tavoin ensi-iltansa Cannesin jokavuotisella elokuvafestivaalilla. Allenin ohjausten vakiokasvoksi kohonneen Scarlett Johanssonin lisäksi castissa nähdään sellaisia nimiä kuten Penélope Cruz ja Javier Bardem. Kuumaa tunnelmaa on luvassa myös Johanssonin ja Cruzin välillä, joten oli kokonaisuus sitten millainen pannukakku tahansa, niin ainakin jonkin tekosyyn löydän Vicky Cristina Barcelonan hankkimiselle. Ihan pelkästään tyttörakkauden perässä ei kuitenkaan ilmeisesti tarvitse roikkua, sillä ensimmäiset arviot ovat olleet hyvin positiivisia, eikä suurempikaan yleisö ole raporttien mukaan elokuvaa moittinut.

Trail…ensi-iltaa odotellessa.

No niin Star Wars -fanipojat, tilatkaan pyöveli tai lopettakaa lukeminen.

Ei, en aio aloittaa haukkumalla Episodeja I-III, vaikka ne kieltämättä hieman satikutia ansaitsisivatkin. Clone Wars -tv-sarjaa en ole saanut aikaiseksi hankkia, mutta Clone Wars -elokuvan trailerin perusteella voisin heittää ilmoille seuraavan ajatuksen: Star Warsin olisi alunperinkin pitänyt olla animaatio eikä tavanomaiseen tyyliin näyttelijöillä toteutettu perinteinen elokuva. Tähän suuntaan Visionääri ja Suuri Nero George Lucas on kieltämättä poikkeuksellisen lahjakkaalla näkemyksellään SW-sarjaa uusien osien myötä vienytkin, mutta jälki on kuitenkin jäänyt aika lailla puolitiehen.

Vaikka elokuva ei sinällään kiinnostaisi tippaakaan, niin Clone Warsin traileri kannattaa mielestäni tsekata jo ihan yksin siitä syystä, että se antaa toisenlaisen näkemyksen siitä millaiselta Star Wars -universumi voisi näyttää. Tokikaan kyseessä ei ole lainkaan yhtä realistinen maailma kuin mihin tähän mennessä ollaan valkokankaalla totuttu. Niin ikään ‘wau’-hetket jäävät epäilemättä vähemmälle. Clone Wars näyttää kuitenkin visuaaliselta ilmeeltään selvästi yhtenäisemmältä ja ehjemmältä kuin CGI:n täyteiset uudet Star Warsit. Kaiken maailman lonkeropäät ja vastaavat velikullat sopeutuvat huomattavasti paremmin paitsi ympäristöön niin myös hahmojen sekaan.

Vaikka animaation taso ei aivan viimeistä huutoa välttämättä olekaan, niin se miellyttää kovasti silmääni. Designissa on on onnistuttu erinomaisesti. Ewan McGregorin ja kumppanien pärstävärkkejä ei olla orjallisesti lähdetty siirtämään piirrettyyn muotoon, vaikka samaa näköä luonnollisesti jonkin verran löytyykin. Niin se juoni, joo, näyttää Clone Warsissa sellainenkin olevan. Traileri keskittyi kuitenkin pääasiassa toiminnan näyttämiseen ja se kieltämättä vaikuttikin varsin reippaalta seurattavalta. Toivon mukaan lasersäteiden viuhumisen ohella on kuitenkin tarjolla jonkinlaista draamaakin, ei sitä pelkkää sotimistakaan välttämättä jaksa paria tuntia katsella. Toisaalta, Black Hawk Downin aikana ei kyllä kyllästyttänyt kertaakaan.

Kyseessä on kuitenkin Lucasin värkkäämä tarina, joten saas nähdä minkälainen aivopieru mukaan on tällä kertaa sattunut. Kun Lucasin kirjoittamia elokuvia aina Return of the Jedista lähtien katsoo, niin mukana on turhan kovalla %:lla ollut jotain aivan totaalisen älytöntä, joka on potkinut katselukokemusta munille eikä kyseessä ole ollut mikään hellä käsittely. Milloin mukana on ollut kaksi elokuvahistorian rasittavimpiin sivuhahmoihin kuuluvaa idioottia, milloin karmeudellaan yöunet vievät, muka söötit lelumyynnin veturit.

Clone Wars ei oikeastaan ole puhdasverinen elokuva, vaan sen on tarkoitus käynnistyy samanniminen televisiosarja, jota aletaan USA:ssa nähdä heti pian elokuvan teatterikierroksen jälkeen. Ottaen huomioon, että kyseessä on Star Wars niin on pakko kirjoittaa jokunen sana elokuvan rahantekomahdollisuuksista. Ainakin USA:ssa leffa saa laajan levityksen, joten on mielenkiintoista nähdä millaiseen tulokseen Clone Wars pystyy. Eivätköhän ihmiset halua nähdä SW-leffoja, olivat ne sitten live actionia tai animaatiota. Oman osansa tuloista varmasti leikkaa pois erittäin vaatimattomalla liekillä palanut markkinointikampanja. Näin varsinkin kun sitä vertaa edellisiin Tähtien Sotiin.

Tropic Thunder näyttää olevan puhdasta mahtavuutta joka ainoa kerta kun Robert Downey Jr. on kuvassa. Miehen repliikit ovat olleet jokaisessa tralerissa toinen toistaan parempia, eikä tuorein K18-mainos ole poikkeus. Miehen olemus ihonsa värjänneenä aussinäyttelijänä on jokseenkin täydellinen. Erityisesti Ben Stillerin kanssa käyty keskustelu rooliin eläytymisestä on ansainnut tässä taloudessa lukuisia uusintakatseluita.

Omat odotukset on kuitenkin pidettävä inhimillisellä tasolla, sillä erinomaisen perusidean, Robert Downey Jr.:n ja lopun kieltämättä hauskan kakaranheiton lisäksi juttujen taso ei ole mitään mahdottoman hyvää. Kovin harvasta puhtaasta komediasta sitä kuitenkaan jaksaa innostua millään tasolla, ja Tropic Thunder näyttäisi olevan huumoripätkä, jonka todella haluan nähdä.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P (save as toimii)

Kill Billien jatko-osien kanssa on palloteltu oikeastaan jo ennen kuin alkuperäiset elokuvatkaan olivat ehtineet valmistua. Kyseisten leffojen ohjaaja ja käsikirjoittaja Quentin Tarantino on kuitenkin tunnetusti paitsi osaava elokuvantekijä niin myös äärimmäisen löysäkielinen ja kova poika suunnittelemaan. Jos mies toteuttaisi edes kolmanneksen maalailemistaan projekteistaan, niin olisimme saaneet nauttia QT:n töistä huomattavasti nykyistä tiuhempaan. Tällä hetkellä ohjaustöitä on plakkarissa kokonaiset kuusi kappaletta.

Bennett Walsh said at the Shanghai International Film Festival the third film involves the revenge of two killers whose arms and eyes were hacked by Uma Thurman in the first stories.

The fourth instalment of the popular kung fu action films concerns a cycle of reprisals and daughters who avenge their mother’s deaths. (Bloody Disgusting)

Yleisesti ottaen uusien Kill Bill -elokuvien suuntaan ollaan huudeltu hyvin positiivisesti, enkä nyt vain periaatteesta jaksa täysin eriä mieltä olla. Samaan hengenvetoon on kuitenkin lisättävä, että kaksikin Kill Bill -leffaa riittäisi varsin mainiosti. Toisaalta sen ensimmäisessä osassa henkiin jääneen pikkulapsen kostoreissu voisi olla varsin mielenkiintoista seurattavaa. Aiheellisesti voidaan kuitenkin kysyä, että olisikohan tällä tarinalla oikeastaan kovinkaan paljoa uutta annettavaa. Tämän juonikuvion ympärillä tuo mahdollinen neljäs osa nyt ainakin näyttäisi pyörivän.

Kolmonen taas ei kiinnosta pelkän synopsiksensa perusteella tippaakaan, en nimittäin edes jaksa muistaa että keitä nuo silmättömät ynnä kädettömät uhrit mahtoivat olla. Jonkinlainen mutu-tuntuma vihjailee aasialaisesta syntyperästä, mutta tällä hetkellä energiataso ei todellakaan riitä tarvittavan tutkimustyön toteuttamiseen.

Joss Whedon on osunut kerran, mutta Buffy the Vampire Slayer olikin sitten sen sortin napakymppi, että jonkin Fireflyn voi helposti antaa anteeksi. Eikä tuo avaruuslänkkärikään nyt rehellisyyden nimissä mikään heikko esitys ollut, eipähän vain ollut lähelläkään Whedonin kruununjalokiveä. Whedonin seuraavaa mahtisarjaa toivon mukaan kutsutaan nimellä Dollhouse, nimittäin sellaisen tuotanto on Yhdysvaltojen ihmemaassa pyörähtänyt käyntiin. Jokunen jakso on jo kuvattu ja kiinnostuneille on tullut tsekattavaksi traileri.

Kaksi ja puoliminuuttinen pätkä ei ota suorituksestaan kovinkaan suuria paineita. Tämä näkyy lähinnä hälinän ja toiminnan puutteena. Ennen kaikkea kyseessä on sarjan esittely mainoksen sijaan ja jo sinällään lukuisista leffatrailereista varsin poikkeava esitys. Mitään kummoisempaa sarjasta on tietysti vähän vaikea mennä sanomaan. Tuon pätkän perusteella voinee kuitenkin jo todeta, että on Whedon ainakin jokusen jakson Aliasta katsonut, sen verran tutun oloisia nuo tarinan elementit ovat.

Ihan luottavaisena Dollhousea kuitenkin odottelen. Aika pitkään saan sitä tehdäkin, sillä eletään jo varmasti vuoden 2009 syksyä, kun ensimmäinen tuotantokausi DVD:lle julkaistaan.

Linkki: traileri (kiitokset JTX:lle)

Puhujat: ohjaaja John Carpenter ja näyttelijä Kurt Russell

The Thing on yksi parhaista kauhuelokuvista ja sen kommenttiraitaakin muistetaan kehua joka käänteessä. Eivätkä nämä ylistyssanat ihan puuta heinää olekaan, kyseessä on oikein mielellään kuunneltava raita. Carpenter ja Russell selvästi nauttivat toistensa seurasta. Kommenttiraita on ennen kaikkea hauska ja viihdyttävä, puhujat tarjoavat paljon kivoja tarinoita.

Huumorin ohella tarjotaan myös rutkasti tietoa The Thingin tekemisestä. Erityisesti kuvausolosuhteiden hankaluuteen sekä moniin muihin pieniin ongelmiin pureudutaan hartaudella. Kaveritkin muistetaan kehua, mutta pääasiallisesti raidalla kuitenkin pysytään asialinjalla. Keskustelunomainen luonne sopii itselleni vallan mainiosti, tunnelma pysyy mukavan rentona. Negatiivisena puolena Carpenter aika ajoin selittelee liikaa ruudun tapahtumia.

Jatko-osat on aina parempia:

Paramount Vantage and Overture Films will co-finance and distribute Oscar winner Michael Moore‘s next film, a searing and provocative follow up to his groundbreaking 2004 documentary Fahrenheit 9/11. (Movieweb)

Fahrenheit 9 /11 oli yksi vuoden 2004 puheenaiheista elokuvarintamalla. Hämmästyttävästi Moore-dokumentista tuli elokuva, joka kaikkien piti nähdä. Aika lailla ainutkertainen tilanne. Sen lisäksi, että Fahrenheit 9 / 11:sta voi pitää sosiaalisesti tärkeänä niin se mullisti dokumenttibusineksen. Kuudella miljoonalla taalalla kuvattu elokuva tienasi maailmanlaajuisesti pelkästään teattereissa järkyttävät 222 miljoonaa dollaria. Jatko-osalle on siis Hollywood-perinteiden mukaisesti tarvetta.

Tilausta elokuvalle varmasti onkin, Fahrenheit 9 / 11:sta käsittelemien teemojen tiimoilla on kuitenkin tapahtunut varsin paljon sitten vuoden 2004. On tietysti tyystin eri asia onko mikään varsinaisesti muuttunut, mutta ainakin Moorella on varmasti jälleen syytä juosta päättäjien perässä ja paasata näkemyksiään. Vaikka olisikin karmea virhe pitää Mooren elokuvan dokumentteina sanan tavanomaisessa merkityksessä, niin ihan mielenkiintoisia kannanottoja hän kuitenkin käsittelemiinsä aiheisiin tekee.

Fahrenheit 9 / 11 ei kuitenkaan elokuvana tai dokumenttina, ihan kuinka vain, ollut mitenkään järisyttävä pätkä. Moorella on alussa hyvinkin tarkka aihe, mutta leffan edetessä alkaa yhä enemmän ja enemmän tuntua sitä että kaksituntisen elokuvan sijaan Mooren olisi pitänyt kuvata kymmenosainen tv-sarja. Moore tutustuttaa katsojalle yhä vain uusia puolia ‘terrorismin vastaisesta sodasta’, mutta ei kuitenkaan innokkuudeltaan ehti perehtyä mihinkään kunnolla. Seuraava ‘paljastus’ on aina nurkan takana ja Moore on turhan kärsimätön kerrontansa kanssa.

Spider-Man -leffoista on kiva kirjoittaa siitäkin huolimatta että osat 1 ja 3 ovat totaalista ajanhukkaa.

The newest rumor floating about the Spider-Man franchise is James Vanderbilt‘s script has enough juice for two films, and that the are going to be shot simultaneously. The studio saw dollar signs and is in the process of reworking his deal to snatch up the story arc.

No word yet on the script details or if Tobey Maguire, Kirsten Dunst or Sam Raimi will be returning. (Cinematical)

Sanonut ennenkin tämän, mutta koska mielipiteeni ei ole muuttunut niin kirjoitan sen vielä uudestaan: Spider-Man -sarja kaipaa ravistelua. Ongelma vain on se, että studion mielestä tilanteessa ei varmastikaan ole mitään vikaa. Hämisleffat tienaavat aivan käsittämättömiä kasoja paalua ja näin ollen halua minkäänlaisiin muutoksiin tai uudistuksiin ei varmastikaan ole. Toisaalta kolmososaa haukuttiin sen verran äänekkäästi, että toista totaalista epäonnistumista ei välttämättä ole varaa ottaa putkeen.

Näyttelijät pitäisin samana, jos he vain ovat halukkaita palaamaan. Jos eivät niin en näkisi sitäkään minkäänlaisena ongelmana. Vaikka cast Tobey Maguiren johdolla onkin hyvää työtä tehnyt, niin he ovat kuitenkin jokseenkin kaikki korvattavissa. Mutta käsikirjoitus- ja ohjauspuoli täytyy saada rajuun remonttiin. Ainakin sille lopputaistelulle pitää hiljalleen tehdä jotain: ei kai nyt neljättä (ja viidettä) kertaa pahis nappaa Mary Jane Watsonia ja pakota näin ollen Spider-Mania pelastusreissulle. Eihän?

Jos kolmososan on nähnyt, niin lienee selvää että pahisten määrää pitää laskea. Yksi kunnon vihollinen per elokuva on se oikeasti toimivin ratkaisu supersankarielokuvissa vaikka tuotantopuolella tunnutaankin olevan varsinkin jatko-osien kohdalla hyvin usein eri mieltä. Tämä on yksi Hollywood-käsittämättömyys. Eivätkö käsikirjoittajat ja studiopamput tosiaankaan katso muiden tekemiä elokuvia ja näin ollen pikku hiljaa oppi, että monta sankarin kiusaajaa = heikko lopputulos -yhtälö ei petä. Tai ehkä he eivät vain välitä, rahaahan ne jatko-osatkin tuovat.

Tom Cruise on skientologia-idiootti, joka ei sen vuoksi osaa myöskään näytellä! Väärin. Tappavalla tarkkuudella laatuprojekteja valkkaava Cruise ei ehkä ole parata mitä Hollywoodilla on tarjota, mutta ei missään nimessä kovin kaukanakaan siinä. Vaikka mies kieltämättä tekeekin itsestään aika ajoin pellen, niin hänen monien roolisuoritustensa vakuuttavuutta en lähde kieltämään.

Tom Cruise is in talks to star in the new Phillip Noyce flick, 28th Amendment. Cruise would play President Ben Cahill in Warners action thriller, which follows the adventures of an American President (Cruise) that discovers the United States is actually being controlled by a super secret organization (run by Denzel Washington) that terminates those that get in its way. (Moviehole)

Jakotautisuus ilmeisesti vaivaa, sillä jos tuosta uutisesta poistaisi kohdan ‘action thriller’ niin olisin erittäin, erittäin tyytyväinen. Sanoisin jopa että kyseessä on ehdottomasti odotuslistamateriaalia. Yksi Air Force One kuitenkin riittää rambo-presidentti -leffaksi, toista en enää kaipaisi. Olen kuitenkin pikkuisen yli-innokas näiden politiikan kanssa deittailevien tarinoiden suhteen, joten en todellakaan aio unohtaa 28th Amendmentia ihan vain sen takia, että se saattaakin olla pikemminkin Mission Impossible IV kuin Syriana (arvostelu).

Tom Cruise ja Denzel Washington ovat kumpainenkin osoittaneet useampaan kertaan, että pystyvät kannattelemaan elokuvaa vaikka yksin. Molemmilla herroilla on myös dollari-vetovoimaa, joten ei ole vaikea ymmärtää miksi he ovat houkutteleva pääosapari mistä tahansa kuvakulmasta katsottuna. Phillip Noyce ei ohjaajana suuremmin tunteita herätä, hieman samantyyliseltä vaikuttava Tom Clancy -filmatisointi Clear and Present Danger tosin osui maaliinsa varsin hyvin. Loppuun vielä ohje 28th Amendmentin tekijöille: paljon draamaa ja juonittelua, vähän toimintaa. Kiitos.

Puhujat: ohjaaja James Cameron, tuottaja Gale Anne Hurd, alieneista vastannut Stan Winston, efektimiehet Robert ja Dennis Skotak, pienoismallivastaava Pat McClung sekä näyttelijät Michael Biehn, Bill Paxton, Lance Henriksen, Jenette Goldstein, Carrie Henn ja Christopher Henn.

No jo on lista. Vähemmälläkin oltaisiin varmasti pärjätty, mutta karmeaa sekametelisoppaa pelkäävät voivat huokaista jo tässä vaiheessa helpotuksesta. Kaikki puhujat eivät ole olleet samassa tilassa, mutta kokonaisuus on leikattu hyvin sujuvaksi kokonaisuudeksi. Puhumisvastuu ei jakaannu kovinkaan tasaisesti, vaan James Cameron on selvästi eniten äänessä kerraten niin Aliensin syntyvaiheita, eri kohtausten toteutusta kuin jälkituotantoakin. Cameronin jutut ovat myös kommenttiraidan selkeästi mielenkiintoisinta antia; ohjaaja ottaa useampaan kertaan puheeksi Ridley Scottin mestariteoksen ja kuinka hän pyrki tekemään oman juttunsa, mutta kuitenkin olemaan uskollinen Alienin luomalle visuaaliselle tyylille.

Näyttelijöistä Biehn ja Paxton ovat selvästi iloisia päästessään naukkailemaan olutta näyttelijäporukan kanssa ja jutustelemaan leffasta, josta he ovat kovin ylpeitä. Heiltä ei hirveästi tule syvällistä juttua Aliensista, mutta he korvaavat tämän huumorilla ja hauskoilla kuvauspaikan sattumusten kertaamisella. Pettymykseksi on laskettava se, että Newtina nähty Carrie Henn ei paria irtokommentia lukuun ottamatta ole lainkaan äänessä. Olisin ollut hyvinkin kiinnostunut kuulemaan, miksi Aliens jäi hänen ainoaksi näyttelijäsuorituksekseen. Hennissa olisi kuitenkin ainakin tämän roolin perusteella ollut rutkasti potentiaalia.

Gale Anne Hurd oli tuohon aikaan Cameronin puoliso ja ilmeisesti avioero ei kaikkein katkerin ole ollut, sillä Hurdilla on paljon hyvää sanottavaa Cameronista. Hän kuitenkin avoimesti muistelee niitä ongelmia, joita Cameronilla oli pääasiassa briteistä koostuneen kuvausryhmän kanssa, joka ei pitänyt ohjaajaansa kovinkaan pätevänä kaverina tekemään jatko-osaa klassikkostatusta nauttivalle Scottin Alienille. Vaikka raidan suuri puhujamäärä osaltaan rajoittaa kommenttiraidan laatua, ovat jutut keskimäärin erittäin kiinnostavia. Ikäviä hiljaisia hetkiä mukaan ei ole sattunut.

Vaikka en Ben Stillerin komiikan suurimpiin ystäviin kuulukaan, niin on myönnettävänä että ohjaajana hän on yllättävänkin pätevä. Reality Bites on oiva nuorisodraama ja nollaodotuksilla DVD-soittimeen sujautettu Zoolander ei ollut lainkaan hullumpi komedia sekään. Stillerin pääasiassa yhdessä Drake Satherin kanssa aikaansaama tarinan lähtökohta on jo sinällään ihan hauska: mallimaailmaa dominoiva Derek Zoolander (Stiller) aivopestään salamurhaamaan vierailulle tuleva Malesian pääministeri. Zoolanderin maailma saa kuitenkin kolauksen jo ennen tätä, kun Hansel (Owen Wilson) muodostaa vakavan uhan Zoolanderin ykkösasemalle kalenterimiehenä.

Wilson ja Stiller eivät ole komeimpia miehiä, mitä tämä pallo päällään kantaa. Se toimii kuitenkin vain elokuvan eduksi, sillä heidän ulkonäkönsä tuo elokuvaan paitsi koomisuutta niin ennen kaikkea esille muotimaailman hulluuksia. Muutenkin Zoolanderin esittämä, en nyt sano kritiikki mutta kommentointi muoti-ilmiöitä kohtaan on varsin osuvaa. Siinä missä heikohko Devil Wears Prada (arvostelu) koitti tehdä vaatesuunnittelusta Oikeasti Tärkeää, lähtee Zoolander reippaasti kepeämmille urille.

Zoolanderin huumori toimii pääasiassa hyvin. Muutamien puhdasta kultaa olevien hetkien lisäksi leffa ei missään vaiheessa pahemmin sorru tosikoksi, mikä on ah niin monien komedioiden helmasynti. Vitsiä tarjotaan aiheesta kuin aiheesta ja vaikka jutut välillä ovatkin niin ennalta-arvattavia kuin tyhmiä, ne ajavat asiansa tarpeeksi suurella prosentilla. Vaikka varsinainen juoni ei ihan tarkalleen olekaan tällaisten komedioiden tärkein myyntivaltti, on Zoolanderin juonikuviot ihan siedettävää seurattavaa. Näin siitäkin huolimatta, että kun alkuasetelma on paljastettu, ei elokuvassa juonellisesti aivan tarkalleen ottaen tapahdu juuri mitään.

Näyttelijät ovat kaikki oivia valintoja rooleihinsa. Stiller ja Wilson ovat keskivertokavereita supermallien kuteissa ja heidän yhteispelinsä toimii hienosti. Vaikka Stiller onkin elokuvan päähenkilö, niin Wilsonin Hansel varastaa hyvin usein shown. Ne alun jälkeen seuraavat jaksot, joissa Hansel ei ole lainkaan mukana, ovat selvästi Zoolanderin heikointa antia. Erityisesti Derekin kotona vierailut eivät toimi millään lailla. Zoolander myös osoittaa miksi Will Ferrell toimii paremmin komedian sivuosassa kuin pääosassa. David Duchovny on pakko mainita entisenä supermallina, joka paljastaa mallimaailman suuren salaliiton.

Zoolander on kiva, harmiton pikku komedia. Se ei missään tapauksessa nouse genrensä harvojen huippujen tasolle, mutta on kuitenkin varsin mukavaa viihdettä. Sukkelasti etenevät 1½ tuntia pitävät virkeänä tarjoten ilon aihetta sateiseen kevääseen (no ainakin täällä Jyväskylässä nyt sataa). Zoolander kuitenkin on, kuten niin moni muukin ‘ihan kiva komedia’, kovin nopeasti unohtuva viihdepläjäys. Tällä ei kuitenkaan suuremmin ole väliä, tuskin Stiller mitään sen suurempaa yhteiskunnallista viestiä ohjauksellaan pyrkikään välittämään. Magnum!

3 / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Vihdoin ja viimein. Valmistauduin jo siihen, että viime yönä klo. 00:00 olisi teaseri lipunut nettiin. The X-Files: I Want to Believen verkkosivujen ylläpitopuoli oli kuitenkin perseillyt ja näin ollen liikkuvaa kuvaa ei ollut tarjolla vielä aamullakaan. Eipä tuo nyt tosin mikään aivan mahdoton tappio ollut. XF2:n teaseri näyttää hyvin vähän ja alkaa hiljalleen tuntua siltä, että tarinasta ei tosiaan hiiskuta sen suuremmin ennen elokuvan ensi-iltaa. Pieniä palasia tuosta teaserista kuitenkin irtoaa: joko ollaan hyvin pohjoisessa tai etelässä ja jotain ihmiskokeita veikkaisin (toivoisin) tapahtuneen. Eiköhän hallituskin ole hääräämässä kulisseissa, sen verran oleellisena osana nuo ‘miehet mustissa’ kuitenkin The X-Filesin perinteisiin kuuluvat.

Se on kuitenkin fakta, että jos teaserista poistettaisiin ne muutamat Mulder & Scully -shotit sekä fanien rakastama tunnussävel, niin tuskinpa minä näkemästäni jaksaisin edes mitään kirjoittaa. Ilman noita tuttuja juttuja I Want to Believen teaseri näyttäisi lähinnä yhdeltä uudelta sarjamurhaajakauhuttelulta ala Saw (arvostelu), joita on saatu viime vuosina katsella ihan riittävästi. Teaserin loppu summaa ajatukseni varsin hyvin: “uskot siis tämänkaltaisiin asioihin?” … “ainakin haluan uskoa”.

Linkki: teaseri

Kesätyöni ei varsinaisesti suurta älyllistä venymistä vaadi, joten töiden ohessa on suorastaan suositeltavaa keskittyä johonkin muuhun kuten vaikkapa mp3-soittimen suoltamiin ääniin. Musiikkia toki kuuntelen, samaten kuin podcasteja. Vaikka vastentahtoisesti koko talven ajan pidättäydyinkin elokuvapodcastien kuuntelusta, kuluivat töiden alkuun mennessä varastoon kertyneet Hollywood Saloonit ja Filmspottingit nopeasti loppuun. Leffajutustelua on kuitenkin hauska kuunnella, joten miksipä en hyödyntäisi DVD-kokoelmaani ja rippaisi sieltä kommenttiraitoja mp3-soittimeen. Muutama raita ilman kuvan avustusta on nyt tullut kuunneltua ja aion kyllä jatkaa tätä aktiviteettia kesän loppuun saakka.

Ja sitten itse asiaan. Ensimmäisen työkommenttiraidan Kunnian sai Cameron Crowen ohjaama erinomainen Almost Famous. Raidalla kuullaan varsin montaa henkilöä, mutta 95%:sti puheesta vastaavat Crowe ja hänen äitinsä. Jälkimmäinen puhuja on kommenttiraidan selvästi positiivisin yllätys. Mielenkiintoista juttua tulee liukuhihnalta ja hänen yhteispelinsä poikansa kanssa on luonnollisesti mutkatonta. Almost Famous perustuu pitkälti Cameron Crowen omiin kokemuksiin ja kommenttiraitaakin on lähdetty tekemään tästä lähtökohdasta.

Vain elokuvien tekemisestä kiinnostuneilla kyseessä on vähän heikko paketti. Sanoisin että Almost Famousin raidasta innostuminen vaatii ehdottomasti elokuvasta pitämistä. Varsin harvoin kommenttiraitoja tosin varmasti kuunnellenkaan sellaisista leffoista, jotka eivät yhtään olleet mieleen (Batman & Robinin raitaa on kylläkin kehuttu niin paljon, että se pitäisi varmasti jossain vaiheessa hankkia). Äiti & poika kertaavat omaa menneisyyttään; Cameron kertoo auliisti, mitkä nolotkin kohtaukset perustuvat täsmälleen tositapahtumiin.

Cameron Crowe on selvästi tyytyväinen ohjaukseensa ja se näkyy tuotannossa mukana olleiden kehumisena. Tätä puolta on kuitenkin mukana onneksi verrattain vähän, joten mitään lovefestia ei tarvitse kuunnella. Hiljaisia hetkiä on hyvin minimaalisesti ja nekin ovat yleensä tahallisia. Almost Famousin kommenttiraita on – kuten elokuvakin – helvetin hyvä, itse asiassa aika lailla yksi parhaista ellei jopa paras raita, jonka olen kuunnellut. Se on viihdyttävä, mukaansa tempaava ja luo välittömän halun nähdä elokuva uudelleen. Kommenttiraidalle on onnistuneesti saatu tuotua se sama henki, joka itse teoksessakin on.

Arvosanapolitiikkaa täytyy vielä miettiä.

IMDB / Rotten Tomatoes

The Chronicles of Narnia: Prince Caspian on seuraava suuri Jenkki-leffa, joka pyrkii kohti 100 miljoonan dollarin ensi-iltaviikonloppua. Edeltäjänsä jäi pahasti jälkeen tuosta haamurajasta, mutta keräsi siitä huolimatta pelkästään USA:ssa lähes 300 miljoonan tulot. Disneyn onneksi kirjoja riittää vielä useampaankin elokuvaan ja maailmalla saa tapahtua hyvin ikäviä asioita, että Prince Caspiania ei odottaisi ainakin viisi jatko-osaa.

Chronicles of Narnia menestyi, mutta itse en siitä pitänyt. Heti teatterireissun jälkeen kirjoitin elokuvasta vielä varsin positiivisia kommentteja, mutta aika ei todellakaan ole tehnyt hyvää tuolle katselukokemukselle. Vaikka en olekaan leffaa joulukuun 2005 jälkeen nähnyt, niin pätkän heikot kohdat ovat jääneet entistä selvemmin mieleen kun taas ne alkupuolelle keskittyneet taianomaiset hetket ovat päässeet unohtumaan. Valikoiva muisti on ikävä juttu.

Prince Caspianilta on vaikea odottaa sen kummempaa suoritusta, ellei lähdemateriaali sitten ole kertaluokkaa kovempaa settiä. Ohjaajan paikalla istuu edelleen Andrew Adamson, joten ensimmäisestä elokuvasta pitäneet voivat marssia teatteriin varsin luottavaisina. Eipä sillä, vaikka ohjaaja olisikin vaihtunut niin kyseessä on sen luokan tuotanto, että suuremmat riskit jätetään varmasti tyystin toisiin produktioihin. Varsinkin kun The Lion, the Witch and the Wardrobe nettosi pirunmoisen tilin.

Koska olin suorastaan hellyyttävän pihalla Iron Manin box office -suorituksesta, niin veikataan nyt sitten Narnia 2:kin avaustulosta. Edeltäjänsä räväytti 65,6 miljoonaa dollaria. Lähdetään siitä, että tuo ylittyy. Koska valta-osa edellisen leffan nähneistä kuitenkin ilmeisesti ainakin jossain määrin piti elokuvasta, niin Virallinen Veikkaus juttelee 87:stä miljoonasta dollarista. Saas nähdä osuuko sinne päinkään.

Vasta ensi vuoden marraskuussa ensi-iltansa USA:ssa saavaa G.I. Joeta on markkinoitu kovin aggressiivisesti jo nyt. Saas nähdä kuinka pian pääsee kirjoittamaan hölynpölyä ensimmäisestä mitään näyttävästä teaserista. Videokuvan sijaan nyt on kuitenkin vielä tyytyminen hahmokuviin ja ainakin jälki näyttää selvästi paremmalta kuin viimeksi. Musta nahka on edelleen muodissa ja kirkkaat värit näyttäisivät muutenkin olleen lähes totaalisessa käyttökiellossa.

Tuoreista otoksista kaksi kiinnitti huomion. Baroness on saanut hiuksiinsa oikean värin, kornit pyssyt, haarat levälleen ja vihaisen ilmeen kasvoilleen. Ei ehkä mikään kaikkein elegantein kuva, mutta pirun seksikäs Sienna miller tuossa kuvassa joka tapauksessa on. Positiiviset kommentit loppuvat kuitenkin sillä hetkellä, kun Destroa vilkaisee. Kaikella kunnioituksella ohjaajan visiota kohtaan, mutta mitä helvettiä asekauppias nro. 1 tekee ilman maskia minkäänlaisessa promokuvassa? Jos G.I. Joessa nyt edes jotain ikonisuuteen viittaavaa on, niin Destron kultainen / hopeinen naamasuojus edustaa sitä parhaimmillaan.

Kuvat: linkki

Kun elokuva maksaa 25 miljoonaa dollaria ja tienaa 169, sille tehdään jatko-osa. Ennenkuulumatonta, mutta näin nyt kuitenkin on käymässä Cloverfieldin (arvostelu) kohdalla. Jatko-osasta infoa ei ole tarjottu tippaakaan, eiköhän tämänkin kohdalla koiteta hieman samanhenkistä markkinointia kuin mikä aiemmin toimi niin maan erinomaisesti. Tuottaja J. J. Abrams totesi jossain välissä Cloverfieldissa esiintyneen monsun olleen vasta lapsukainen, joten ei ole vaikea arvata mitä teattereissa ensi vuonna saadaan taivastella. Jos tämä tarkoittaa niistä pienistä vipeltäjistä eroon pääsemistä, olen tyytyväinen. Totaalista turhuutta tuoda hirviö-leffoihin sen yhden valtavan kaupungintuhoajan seuraksi pesue pikkuperkeleitä.

Mielenkiintoista nähdä, tullaanko Cloverfield 2 tekemään samalla formaatilla kuin edeltäjänsä. Pieneen porukkaan keskittyminen ei ole katastrofielokuvassa huono idea ja rajattu kuvausmahdollisuus toi kokemukseen tuoreutta. Jos käsivarakameran heilutteluun kuitenkin päädytään myös jatko-osassa, on se toki loogista jatkoa mutta samalla jotenkin ‘tää on nyt jo kerran nähty, eiköhän siirrytä eteenpäin’ -osastoa. Eiköhän tähänkin asiaa kuitenkin saada jonkinlainen vastaus jossain vaiheessa, enkä nyt lakkoon mene vaikka elokuva kameran käynnistämisellä alkaisikin.

Kuvat: linkki