The Dark Knightin osalta suurin hypevaihe alkaa olla ohi. Upeasta avausviikonlopusta huolimatta Titanicin 600 miljoonan dollarin jenkkitulot jäävät haaveeksi. IMDB:n älytön ykkössijakin on pian historiaa vain. Jäljellä jäi vain paras näkemäni supersankarielokuva, mikä lienee ihan siedettävä saavutus sekin. The Dark Knight -juttua on vielä tulossa, mutta käännetään katse hetkeksi tulevaan. Vaikka Christopher Nolanin kolmannesta Batman-elokuvasta ei vielä olekaan ollut virallisesti puhetta, kolmas Christian Balen tähdittämä Batman tullaan tekemään, siitä voin lyödä olemattomat kesätuloni vetoa.

Huhumylly käyntiin:

Angelina Jolie is reportedly being lined up to star as Catwoman in a new movie. The 33-year-old actres is said to be in final negotiations with studio bosses to play the feline villain who first appeared in the Batman comics. Since the TV series, other actresses to take on the role of Catwoman include Michelle Pfeiffer in 1992 movie Batman Returns, while Halle Berry‘s portrayal of the villain in 2004 film Catwoman was panned by critics worldwide.
(m&c, The Movie Blog)

Tim Burtonin Batman-elokuvissa oli monia asioita, jotka eivät olleet mieleeni. Mutta jos kahdesta lepakkomiesleffasta yksi asia pitää nostaa positiivisessa mielessä esille, on se ehdottomasti Michelle Pfeifferin tulkitsema kissainanen. Voi hellan lettas, vaikka ihonmyötäinen nahka-asu kauniin naisen vartaloa myötäilemässä kieltämättä ihan hyvä lähtökohta onkin, niin Pfeiffer teki jotain aivan poikkeuksellisen oikein. Kyseessä on ehdottomasti yksi seksikkäimpiä näkyjä koskaan. Hahmo ei myöskään ollut pelkkää silmänruokaa, vaan häntä käytettiin fiksusti ja hahmo oli muutenkin hienosti hoidettu. Nolan on tähän mennessä onnistunut upeasti uudistamaan Gothamia, mutta tässä kohtaa hän joutuu todella pistämään parastaan jos haluaa päästä edes tasoihin Burton / Pfeiffer -vision kanssa.

Mitä sitten Angelina Jolieen tulee, niin toivon todella että huhut ovat paskapuhetta. Kuulun nimittäin siihen ilmeisen marginaaliseen vähemmistöön, joiden mielestä Jolie ei yksinkertaisesti ole seksikäs. Varsin kaunis nainen kyllä ja hän tuntuu tietävän sen itsekin. Kutsuvia asentoja, leikitteleviä ilmeitä ja kissamaisia (no pun intended) katseita riittää, mutta kaikki näyttävät vain poseerauksilta. Jolie on parhaillaan ihan pätevä näyttelijätär, mutta kissanaisen rooli – olematta tippaakaan sovinistipossu – vaatii tulkitsijaltaan seksikkyyttä. Jolie olisi varmasti suosittu valinta, mutta koska tämän blogin idea ei ole toistaa yleistä mielipidettä niin haluaisin rooliin silti jonkun muun. Sitä en tosin epäile lainkaan, etteikö Angelina näyttäisi hyvältä kissanaisen asussa, onhan naisella kurvit kunnossa. Katsoisin hyvinkin mielelläni muutaman promokuvan.

Spider-Maneista ensimmäinen ja viimeinen ovat totaalisia susia, mutta periaatteessa hämisuniversumissa on sen verran potentiaalia että en nyt ihan tätä vastaankaan ole:

Sony is looking to branch off of its Spider-Man franchise with a sequel centering on the villain Venom. However, it seems that there may be a long road ahead for this film. Sony had ordered a draft from Jacob Estes, although now it is reported that the studio wants a different take on the subject and is now searching for different writers for this potential spin-off. It seems that casting is up for grabs as well. While Topher Grace portrayed the Venom character in Spider-Man 3 last year, but the part is being offered around town and it is believed that the studio doesn’t feel that Grace can anchor a summer tentpole release. (The Hollywood Reporter, Movieweb)

Venom oli toki mukana Spider-Man 3:ssa, mutta niin hänen ulkonäkönsä, käyttönsä kuin syntytarinansa olivat kaikki enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) juosten kustuja. Näin ollen olisikin hieno temppu Sonylta – joka tosin tuskin fanipoikia juuri jaksaa ajatella – antaa sarjakuvien ystäville kunnollinen Venom-tarina. Mun puolesta tämä mahdollinen Venom-leffa voisi olla ainakin jossain määrin origin-tarina, vaikka niillä omat uniikit ongelmansa aina onkin. Hyvä kuitenkin olisi, että tavalla tai toisella Spider-man 3:n tapahtumat unohdettaisiin täysin ja Venomin suhteen aloitettaisiin puhtaalta pöydältä.

Venom on pahis, joten Sonylla on pienimuotoinen ongelma. En millään jaksa uskoa, että tuottajilla on niin paljon munaa että he uskaltaisivat lähteä tekemään Venom-leffaa sellaiseksi kuin monet sen epäilemättä haluaisivat. Minä en ainakaan pistäisi ollenkaan pahakseni, jos Venom olisi puhdas ihmisiä riekaleiksi repivä hirviö. Tässä on tietysti myös yksi lisäongelma elokuvalle. Venom on loistava pahis, mutta siinä piilee myös probleema. Kyseessä on varsin yksiulotteinen hahmo, joka lähinnä pyrkii tappamaan mahdollisimman paljon ilman sen suurempia motiiveja. Ehkä tässä olisi mahdollista keskittyä tutkimaan Venomin ja Eddie Brockin välistä suhdetta, jälkimmäisen tuodessa elokuvaan inhimillisiä elementtejä. Kuulostaa tosin turhan paljon Hulkilta (arvostelu), mitä nyt verenhimoinen Venom on kiinnostavampi ilmestys kuin iso vihreä möykky.

Harry Potter and the Half-Blood Princen teaseri julkaistiin Suomen aikaa viime yönä. Ja se on erinomainen. Hyvinkin mahdollisesti Potter-kirjasarjan parhaan romaanin filmatisoinnista ei 1 minuutin ja 41 sekunnin aikana hirvittävästi nähty, mutta tarjottu materiaali oli odotuksia nostattavan vakuuttavaa. Harry Potter-leffoihin on kolmannesta osasta lähtien saatu paljon elementtejä, mitä nämä muut ‘jäljittelijät’ eivät ole saaneet onnistuneesti kopioitua. Vaikka elokuvien visuaalinen tyyli on jo pidemmän aikaa ollut hyvin yhdenmukainen, innostun joka kerta nähdessäni vilaukseltakin elokuvantekijöiden luoman Potter-maailman. Värit ovat tummenneet elokuva elokuvalta, mutta silti mitään siitä alkuperäisestä taianomaisuudesta ei olla menetetty.

Suuri vastuu elokuvan onnistumisesta lepää nuoren Hero Fiennes-Tiffinin harteilla. Aikuista Voldemortia näyttelevän Ralph Fiennesin veljenpoika tulkitsee 11 vuotta vanhaa pimeyden ruhtinasta ja jos suoritus menee perseelleen, ei Half-Blood Princella ole kovinkaan hääppöisiä onnistumisen mahdollisuuksia. Siksi paljon muistelu-hetkien toimivuus hänen roolistaan riippuu. Elokuva voi edelleen olla hyvä, mutta Fiennes-Tiffinin ollessa heikko on tuloksena pakostakin tympeämpi kokemus kuin mihin tarina antaa mahdollisuudet. Olen nimittäin edelleen sitä mieltä, että vaikka kyseessä onkin ehkä vaikein Potter rahastettavaksi, niin tarinaltaan se on loistokas. Toivon suuresti, että käsikirjoituksessa ei olla klipsitty muistojen tutkimista minimiin, sillä ne olivat poikkeuksetta erittäin tunnelmallisia osia Half-Blood Princessa.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Sbjh_YGxLGc&feature=related[/youtube]

Tagit: Harry Potter, Harry Potter and the Half-Blood Prince, Ralph Fiennes, traileri

Tropic Thunder taisi saada jonkinlaisen pienimuotoisen ensi-iltansa Comic Con -tapahtumassa, ja innokkaimmat kriitikot ovat ehtineet jo arvionsa naputella. Selkeää yhteisymmärrystä ei ole havaittavista vaan kehuja ja haukkuja on tähän mennessä tullut varsin tasaiseen tahtiin. Jos trailereita voi minkäänlaisena ohjenuorana pitää, vaikuttaa Tropic Thunder oikein maukkaalta sotakomedialta. Se on yksi niistä harvoista huumorileffoista, joita jaksan pitää edes lähellä odotulistaani. Kuten arvattua, Robert Downey Jr.:n roolisuoritus on kerännyt ylistystä, mikä nyt ei tässä vaiheessa ole enää mikään yllätys. Niin ikään Tom Cruisen cameo-esiintyminen on saanut kiitosta, mikä on hieno asia. Mies voi olla siviilissä vähintäänkin kyseenalainen persoona, mutta näyttelemisen hän osaa.

Uusia kuvia voi käydä katsomassa täältä.

Sisältää juonipaljastuksia Transformersista:

Transformers: Revenge of the Fallen on saanut pahiksensa, eikä se ole ihan odotettu nimi:

“We’re going to explore the background of The Fallen — the main villain of the movie — as well as expand on the ‘Reign of Starscream’ story that we’re doing and tie everything in to what this next movie is going to be,” explained writer Chris Mowry. (MTV, jutussa varsin paljon mielenkiintoista sepustusta seuraavan Transformers-elokuvan lähtökohdista)

En varmasti ole ainoa, joka on yllättynyt. Megatron oli raakasti alikäytetty ensimmäisessä Transformers-elokuvassa, joten siinä mielessä olisi ollut hyvin suotavaa että Decepticonien luontaiselle johtajalle oltaisiin annettu enemmän ruutuaikaa jatko-osassa. Ilmeisesti tässä kuitenkin halutaan noudattaa pikemminkin elokuvien jatko-osien perinteitä kuin sarjakuvien henkeä. Ihan uutta käsikirjoittajat eivät ole kuitenkaan keksineet, sillä Fallen on näemmä ollut mukana jossain animaatiosarjassa. Itselleni kyseessä on kuitenkin totaalisen tuntematon tapaus.

En ole kovinkaan huolestunut siitä, etteikö Fallenista saataisi asiallista vastustajaa Optimus Primelle ja kumppaneille. Pikemminkin olen harmistunut siitä, että Megatron saatetaan jättää kokonaan meren pohjaan, jonne hän ensimmäisen elokuvan lopussa dumpattiin. Kyseessä on kuitenkin yksi ehdottomista suosikkiroboteistani, vaikka toteutus ei kieltämättä ihan sillä tasolla ollutkaan kuin odotin. Toivon mukaan Michael Bayn ohjauksessa Fallen tuotaisiin pelikentälle heti tarinan alusta alkaen, ettei pääsisi syntymään samanlaista ‘koskahan se kova jätkä nyt näyttäytyy’ -tilannetta kuin ensimmäisessä leffassa.

Miksi kuva Megan Foxista? Ei erityistä syytä.

Eipä ollut erityisen vakuuttavaa katseltavaa The Duchessin traileri. Puvustukseen on mennyt rahaa roppakaupalla ja se olikin kieltämättä ilo silmille. Keira Knightleylta ja Ralph Fiennesilta nähdään ilman epäilyksen häivääkään vahvat tulkinnat pääosissa. Parastaan näyttelijät saavatkin antaa, sillä traileriin eksynyt dialogi ei aivan varsinaisesti ihastuttanut. Tarjolla olisi juuri sellaisia virkkeitä, kuin mitä tämän tyyppisissä tuotannoissa on kliseisimillään tottunut kuulemaan. Tavanomainen on muutoinkin trailerin ongelma, se ei eroa ei niin tasan millään tavalla kilpasiskoistaan: kauniita pukuja ja arvokasta lavastusta, mutta onko elokuvassa mitään uutta sisältöä tai onko wanha kakku edes erityisen hyvin leivottu?

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=E9R71VG86ck[/youtube]

Tagit: Keira Knightley, Ralph Fiennes, THe Duchess, traileri

Ikäviä uutisia:

Ridley Scott‘s revisionist take on the Robin Hood legend will take a little longer to get to screen. Production on Nottingham, originally scheduled to begin shooting in a few weeks, has been indefinitely postponed and probably won’t get back and up and running until well into 2009. Script concerns, location problems and the threat of a SAG strike all combined have Universal Pictures and Imagine Entertainment concerned enough to shut everything down for now and wouldn’t be able to resume until next spring.

Vaikka Nottingham kaikista (monista) Ridley Scottin tulevista ohjaustöistä se lähtökohtaisesti riskialtein ehkä olikin niin mahdollisesti juuri sen vuoksi sitä kohtaan olin kovin utelias. Jos joku never heard -luokan kaveri olisi lähtenyt tekemään uutta elokuvaa rikkailta varastavasta jousimiehestä niin olisin sanonut kauniisti ‘ei vois vähempää kiinnostaa’, mutta Scottilta olen tottunut saamaan 2000-luvulla laatua.

Scott tuntuu haistavan lähestyvän hautakomennuksen, joten leffoja tulee nykyisin elokuva per vuosi -tahdilla. Tässä kohtaa tämä tarkoittaa sitä, että todennäköisesti pian saamme lukea muutamasta näyttelijäkiinnityksestä ja pika pikaa kuvausvaiheeseen etenevästä projektista. Potentiaalisia ehdokkaita ei ainakaan puutu, miten olisi vaikka kostotarina The Low Dweller tai maasta taivaaseen kehutun romaanin Blood Meridian filmaus? Mulle kelpaa molemmat, mutta jos valita pitäisi niin Cormac McCarthyn westernia voitaisiin hiljalleen alkaa siirtää valkokankaalle.

The X-Filesin avausviikonloppu USA:ssa on ohi. Tulos oli kaikilla mahdollisilla tavoin murheellinen. Kehuja näkyi siellä täällä, mutta pääasiassa vain pääosaparin yhteispeliä jaksettiin laajemmin taputella; yleisesti ottaen I Want to Believe sai kovin yrmeän vastaanoton kriitikoilta. Kaiken ennakkoon luetun perusteella tätä en voi kovinkaan suurena yllätyksenä lopulta pitää, sen verran hissukseen koko projektista ollaan oltu. Ikään kuin studiokin olisi hoksannut, että peli on menetetty ja on parempi että yleisö tietää elokuvasta mahdollisimman vähän.

Kovasti sarjan fanikuntakin on pienentynyt eikä nostalgia vienyt teattereihin väkeä odotetunlaisesti. Siinä missä Fight the Future rohmusi vuonna 1998 kunnioitettavat 30 miljoonaa dollaria avauksellaan, vuoden 2008 I Want to Believe ei pystynyt keräämään kuin hieman yli 10 miljoonaa. Vaikka budjetti onkin varsin pieni (30 milj.), niin siitä huolimatta tulos on pienimuotoinen katastrofi, katsoi sitä sitten mistä kulmasta tahansa. En millään jaksa uskoa, että leffasta tulee maailmanlaajuisesti sen luokan hitti, että 20th Century Foxilla innostuttaisiin mahdollisista jatko-osista. Vaikka en olekaan I Want to Believea vielä nähnyt, niin pidän tätä harmillisena asiana. Olen kuitenkin henkeen ja vereen The X-Files -fani ja pelkästään Mulderin ja Scullyn näkeminen valkokankaalla tulee epäilemättä olemaan hieno hetki.

Terminator Salvationin ohjaa McG. Tätä valittetavaa faktaa en jaksa kuitenkaan sen enempää nyt ruveta murehtimaan vaan sovin itseni kanssa, että kyseessä on huippulahjakas mies jolta voi odottaa ihan mitä tahansa.

San Diegon Comic Con-tapahtumassa en ihan tarkalleen ottaen päässyt käymään, mutta joka puolelle nettiä valuneet raportit antavat hyvin positiivisen kuvan uber-lahjakkuus McG:n projektista. Vaikka haastatteluissa luonnollisesti onkin pääosassa mainostaminen ja ennaltasovitut vastaukset, niin ainakin Warner Bros. on laittanut miehistönsä suihin juuri ne oikeat sanat. Sain kuulla paljon sellaisia seikkoja, jotka Terminator-fanina halusinkin elokuvaan.

Alunperin pelkästään sarjakuviin keskittyneestä Comic Conista on hiljalleen muodostunut yksi suurimmista elokuvanalan hype-tapahtumista, johon todella monet isot leffaprojektit tuovat näytille materiaalia, mitä sen jälkeen näkee korkeintaan Ö-luokan Youtube-laadulla. Terminator Salvationista oli paikalle tuotu jonkinlainen klippi-kokoelma, jota ei oltu tosin vielä ehditty CGI-käsitellä (vasta 50% elokuvan kuvauksista on purkitettu). Paikalla olleet ovat kehuneet suuresti näkemäänsä, varsinkin tehosteiden aitoutta ollaan rummutettu kuten myös elokuvan visuaalista tyyliä.

Yksi seikka joka on itseäni jaksanut ihmetyttää Terminator 4:n kohdalla on, että todella monet ovat jaksaneet marista yhtä ja samaa asiaa: ‘Terminator-elokuva ei ole Terminator-elokuva jos Arska ei ole mukana’. Itseäni ei suoraan sanoen voisi vähempää häiritä, jos ex-näytteljä, nyk-kuvernööri ei satu naamaansa näyttämään. Todennäköisesti jonkinlainen cameo tullaan näkemään (McG tämän enemmän tai vähemmän epäsuorasti vahvisti), mutta toivottavasti hahmon rooli ei ole mitenkään valtaisa. T800 on toki ikoninen hahmo ja sinällään mulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta on aika mennä eteenpäin. En kaipaa robottien ja ihmisten välistä keskustelua, kaipaan vuoteen 2018 sijoittuvaa sotaelokuvaa meidän ja Skynetin välillä.

Terminator Salvation alkaa vakuuttamaan. Taitava markkinointi ja näppärästi valitut sanat elokuvan tekijöiltä ovat tehneet tehtävänsä. McG pelottaa toki edelleen aivan valtavasti, enkä millään jaksa uskoa että mies oikeasti pystyisi ohjaamaan edes suurin piirtein samalle tasolle kahden ensimmäisen Terminatorin kanssa pääsevän toimintaleffan. Toivominen ei kuitenkaan maksa mitään ja sitä tulen toden teolla harrastamaan seuraavien kuukausien aikana.

Youtube-klipit klikkauksen takana.

Lue loput jutusta »

Christopher Nolan palautti Batman Beginsilla (arvostelu) lepakkomiehen ansaitsemalleen paikalleen sarjakuvaelokuvien terävimpään kärkeen. Jatko-osaa jouduttiin odottamaan kolme vuotta ja The Dark Knight on kaikesta päätellyt ollut suurimmaksi osaksi kaiken siihen kohdistuneen odotuksen arvoinen. Hyvinkin mahdollisesti koko 2000-luvun parhaan markkinointikampanjan taakseen saaneen The Dark Knightin Suomen (ennakko)ensi-illasta tuli juuri marssittua ulos: The Dark Knight on helvetin hyvä.

Vajaa vuosi on kulunut Batman Beginsin tapahtumista. Batman on saanut paljon hyvää aikaiseksi, mutta Gotham City on silti yhä otollinen paikka rikollisuudelle. Mafialta ei rahat pienillä menetyksillä vähene. Kaupungin rikolliset ovat saaneet Bruce Waynen (Christian Bale) panssaroidun version lisäksi kaksi muutakin varteenotettavaa ongelmaa. Uusi innokas syyttäjä Harvey Dent (Aaron Eckhart) tuntuu olevan halukas tonkimaan paikkoja, jotka hänen edeltäjänsä ymmärsivät jättää rauhaan. Järjestäytyneen rikollisuuden kengän oudoin kivi on itsensä maskeeraava psykopaatti, joka ryöstää Mafian käyttämiä pankkeja. Mies käyttää itsestään nimeä Jokeri (Heath Ledger).

Kaksi ja puolituntista The Dark Knightia on kehuttu niin äärimmäisen synkäksi kuin väkivaltaiseksi. Se on molempia. Näin siis siinä tapauksessa jos Nolanin ohjausta verrataan muihin supersankarielokuviin. Samantapaista hyvän ja pahan välimaaston hämärtämistä näkisin niin mielelläni useamminkin. Tätä puolta elokuvassa tuodaan esille ennen kaikkea Harvey Dentin hahmon kautta. Ei varmasti ole mikään salaisuus, että Dentista tulee myöhemmin Two Face. Pelkäsin suuresti, että hänen tarinansa ei mahdu The Dark Knightiin, vaan leffasta tulee jälleen yksi esimerkki siitä, miten kahta pahista ei sovi sotkea yhteen tarinaan. Olin oikeassa. Ja väärässä. Two Face on sotkemassa palapeliä, mutta tekee sen juuri oikealla tavalla ollen periaatteessa tapahtumien keskipiste. Pettymyksenä Two Face -maskeeraus ei ole varsinaisesti onnistunut, siitä puuttuu shokki-teho.

Harvey Dent voi olla The Dark Knightin tarina, mutta Heath Ledgerin Jokeri on kuitenkin se asia mistä tämä elokuva loppupeleissä tullaan muistamaan. Kaikki mahdolliset ylisanat miehen roolisuorituksesta on jo näemmä käytetty, joten joudun tyytymään seuraavanlaiseen toteamukseen: Oscar-akatemia ei tarvitse jakaa Ledgerille minkäänlaisia sympatiapisteitä, että he voivat antaa miehelle ehdokkuuden parhaasta sivuosasta. Maaninen, pelottavalla tavalla koominen ja häiriintynyt; Ledger katoaa niin maskeerauksen, eleiden kuin äänenkäytön kautta täysin hahmonsa taakse. Siinä missä Tim Burtonin Jokeri oli Jack Nicholson enemmän tai vähemmän itsenään, Christopher Nolanin Jokeri on Jokeri.

Siinä missä Batman Begins yritti olla lopussa suurempi tarina kuin pohjatyöt antoivat myöden, The Dark Knight on iso tarina. Puitteet ovat mittavammat, uhka on omalla tavallaan pienempi mutta kuitenkin laajempi ja panokset tuntuvat olevan jatkuvasti suurempia. Nolan ei kuitenkaan sorru harhailemaan eeppisyytensä kanssa, vaan pitää päähenkilönsä tiukasti kerronnan keskiössä. Batmanista / Bruce Waynesta käsitellään uusia puolia. Pientä kritiikkiä voisi esittää siitä, että The Dark Knight ei tunnu menevän nimikkohenkilönsä tutkimisen osalta lainkaan niin syvälle kuin Batman Begins, vaan antaa hieman liiankin kanssa muille tilaa.

2½h kesto antaa riittävät puitteet laajamittaisen tarinan kertomiseen ja vaikka pituudessa ei sinällään mitään vikaa olekaan, olisi The Dark Knight kaivannut pientä trimmaamista. Tiettyihin sivuhenkilöihin – erityisesti Lauhun (Chin Han) – käytetään turhaan aikaan, varsinkin kun ilman häntäkin oltaisiin pärjätty täysin moitteetta. Lisäksi tarinassa on yksi käänne, josta en ollut lainkaan otettu: se tuntui hyvin halvalta keinolta tuottaa yllätys. The Dark Knightin alun pankkiryöstö on erittäin hyvin juonen käynnistävä jakso, mutta sen jälkeen tulee pieni suvantovaihe kun pitää ‘tsekata mitä kaikille hahmoille kuuluu’. Niin ja Scarecrow (Cillian Murphy) on raakasti alikäytetty, hänet olisi samalla vaivalla voinut jättää poiskin.

Ennen The Dark Knightin kuvauksia joku taisi kertoa Christopher Nolanille, että ne mitään näyttämättömät toimintakohtaukset eivät olleet erityisen hyvä idea. Voisi sanoa, että nyt ollaan menty vähän liiankin paljon toiseen ääripäähän, mutta kaiken kaikkiaan actionhetkistä pystyy nauttimaan huomattavasti enemmän. The Dark Knightin pitkitetty takaa-ajo ja lopun scifistelyt saavat kuitenkin kyseenalaistamaan Nolanin vision. The Dark Knight on parhaillaan silloin kun se ymmärtää pysyä draamana. Keskustelupohjaisten hetkien toimivuutta auttaa suuresti äärimmäisen pätevä cast: Bale on edelleen vahva, Ledger tuli jo ylistettyä ja Eckhart hoiti oman tonttinsa moitteetta. Maggie Gyllenhaal uutena Rachel Dawesina on ihan hyvä, vaikka hänellä on edelleenkin muutamia kivuliaita dialoginpätkiä. Nolostuttava hetki nro. 1 koetaan kuitenkin lopussa, kun Gordonin (Gary Oldman) poika kysyy isältään tyhmiä. Onneksi isäpappa pelastaa kohtauksen kotiin.

The Dark Knight ei siis ole täydellinen elokuva, ei lähelläkään. Sen heikkoudet jäävät kuitenkin niin selvästi hyvien puolien varjoon, että lopputulos on väistämättä loistava supersankarielokuva, hyvin mahdollisesti jopa genrensä paras. Tarina on kiehtova ja yhtä hitusen laahaavaa hetkeä kohden on aina muutama poikkeuksellisen vahva hetki. Monet näistä ovat vielä sellaisia, että kesken kohtauksen tajuaa arvostavansa näkemäänsä seuraavalla katsomisiskerralla enemmän. The Dark Knight tekee paljon töitä murtautuakseen ulos perinteisestä supersankarielokokuvamuotista ja onnistuukin siinä monin paikoin. Vielä kun ne muutamat ‘hauskuttelut’ olisi ymmärretty jättää pois ja huumoriksi olisi kelpuutettu ainoastaan Jokerin tarjoilema häiriintynyt käytös.

Tavallaan on sääli, että The Dark Knightin heikkouksista joutuu ylipäätään kirjoittamaan. Nautin nimittäin suuresti näkemästäni; heikot hetket jäivät toki mieleen, mutta nämä eivät horjuttaneet elokuvan vahvuutta kuin lyhyen ajan kerrallaan. Pääasiassa The Dark Knight on erinomaisen kiehtova elokuva, joka kertoo tarinansa kolmen kiinnostavan päähenkilön kautta. Christopher Nolan ei petä.

4½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

The Dark Knightin miellyttäessä niin rahakirstun vartioita, suurta yleisöä kuin kriitikoita, oli aika katsastaa Batman Begins uudelleen. Tasan joka ainoa Batman Begins -arvostelu täytyy aloittaa kertaamalla se tilanne, johon lepakkomies-elokuvat olivat joutuneet Joel Schumacherin viritysten jälkeen. En sitä nyt kuitenkaan aio tehdä, mutta todettakoon kuitenkin että vaikka se joiltakuilta ohi tuntuikin menevän, niin Batman Begins tosiaan aloitti päähenkilönsä tarinan kertomisen totaalisen puhtaalta pöydältä. Christopher Nolan palkattiin kertomaan Bruce Waynen (Christian Bale) tiestä yön kostajaksi. Heti ensirykäisyllä tuloksena oli onnistunein Batman-elokuva.

Bruce Waynen vanhemmat ammuttiin, kun poika ei ollut vielä kovin montaa kertaa ehtinyt synttärikynttilöitä puhaltaa. Omaisuutta jäi riittävästi takaamaan leppoisat oltavat vaikka useammaksikin elämäksi. Wayne jätti kuitenkin mammonan ja lähti etsimään itseään Aasiasta. Jumalan selän takana sijaitsevasta vankilasta Brucen noukkii Henri Ducard (Liam Neeson, joka lupaa Waynelle mahdollisuuden unohtaa tusinarikollisten kurmoottaminen ja liittyä isojen poikien kerhoon.

Tim Burtonin Batmanit olivat kevyttä goottia. Joel Schumacher pyrki pääsemään mahdollisimman lähelle Aku Ankka -tyyliä hassuttelullaan. Christopher Nolan kääntää kelkan täysin omaan suuntaansa. Kaikelle mahdolliselle aina Batmanin lentelyä myöten pitää saada järkiperäinen, realistinen selitys. Koekäytössä olevaa teknologialla itsensä ympäröivä Bruce Wayne vaikuttaa varsin uskottavalta ja hänen uskoo pärjäävän ongelmitta isompaakin pyssyjengiä vastaan ihan vain varjot ja nopeat iskut aseinaan. Sama koskee pahiksia. Vaikka Scarecrow käyttääkin perunasäkkiä aseenaan, hänen takaansa löytyy suht koht järkevänoloinen kaveri, jälleen teknologia apunaan. Pyjamassa toikkaroivan Jim Carreyn aika taitaa olla ohi. Kaiken kaikkiaan pidän suuresti ‘arkisemmasta’ Batmanista.

Visuaalisesti Batman Begins on, noh, synkkä. Ruskean ja mustan eri sävyt ovat ne päävärit, joiden varaan ohjaaja Nolan paljolti laskee tunnelman rakentamisen. Musiikit auttavat, vaikka loppupeleissä nopeasti unohtuvia säveliä ovatkin. Virkistävästi Batman Begins – vaikka tavallaan ‘tuote’ onkin – ei pyri samalla tavalla kosiskelemaan kaikkia mahdollisia elokuvankatsojia, kuten niin moni muu supersankarileffa. Se käsittelee monia kilpaveljiään selvästi tummempia aiheita ja pöhköt onelinerit on rajattu aika lailla minimiin. Batman Beginsin voi ottaa vakavaksi, se tuntuu sijoittuvan tähän maailmaan.

Suurin yksittäinen kritiikin aihe Batman Beginsin kohdalla on ollut alusta alkaen sen toimintakohtaukset. Niistä ei nimittäin pääsääntöisesti ota mitään selvää. Kamera on todella lähellä tapahtumia, se heiluu jatkuvasti eikä yleensä yritäkään näyttää mitä oikeasti tapahtuu. Tuossa näkyy käsi! Tuossa jalka! Ei, käsi! Beginsissa on kaksi kohtausta (Batmanin ensi-isku ja Scarecrow vs Batman), jossa tämänkaltainen leikkaus / kuvaus on hyvinkin perusteltua. Myöhemmin siitä tulee valitettavasti enemmän häiriötekijä. Täytyy kuitenkin sanoa, että nyt kun katsomiskertoja on Batman Beginsille ehtinyt kertyä jo kolme, olen hiljalleen alkanut tottua tähän tyylivalintaan. Mutta olisihan se silti aika ajoin ihan kiva nähdä, miten Batman vastustajansa kepittää.

Christian Bale on tähän mennessä paras Batman ja vaikka ei ihan niin selvällä erolla erolla kilpaveljiinsä, niin myös onnistunein Bruce Wayne. Pidän kovasti siitä, että Beginsissa on onnistuneesti luotu asetelma, jossa Waynen ‘rooli’ on se valeasu. Sivuhenkilöitä on semmoinen kavaljeeri, että luulisi niistä useamman tuntuvan täytehahmoilta. Näin ei kuitenkaan käy vaan jokaisella on oma paikkansa. Michael Caine on erinomainen Alfred ja toinen suuresti kiitosta saava näyttelijä on Cillian Murphy, joka niljakkaana tohtorina hallitsee suvereenisti jokaista kohtaustaan. Gary Oldman on erinomainen Gordonina, mutta siitä nyt ei uutista saa tekemälläkään. The Dark Knightissa korvattu Katie Holmes on mainettaan parempi, vaikka ei muiden näyttelijöiden tasolla olekaan. Ongelma on kuitenkin ainakin parissa avainkohtauksessa pikemminkin heikossa dialogissa kuin rouva Cruisen lahjoissa.

No ei Batman Begins nyt kuitenkaan mikään täydellisyys ole. Nolanin ohjaus pääsee kunnolla vauhtiin vasta siinä vaiheessa, kun Bruce Wayne näkee asiakseen palata takaisin Gothamiin. Lisäksi Begins ei ole onnistunut välttämään kaikkia origin-elokuvien perusongelmia: ei tietenkään riittänyt, että kerrotaan ‘vain’ Batmanin syntytarina vaan mukaan on pitänyt ympätä koko kaupunkia uhkaava vaara, joka kaiken lisäksi kärsii selkeistä juoniaukoista sekä yleisestä hätäilystä. Toisaalta Batman Beginsissa on muutamia kerrassaan upeita kohtauksia: ‘it’s not who I am underneath but what I do that defines me’ -paljastus sekä jatko-osalle kovat odotukset luova lopetus potkivat voimakkaasti joka kerta. Christopher Nolanin debyyttiohjaus on vielä näkemättä, mutta kovassa tikissä mies on koko 2000-luvun ollut, eikä Batman Begins ole poikkeus.

4+ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Ridley Scott ohjaus. Russell Crowe ja Leonardo DiCaprio pääosissa. William Monahanin käsikirjoitus. Genrenä poliittinen trilleri. Body of Lies on itseoikeutetusti odotuslistan kärkipaikalla. Ensimmäinen traileri on pienoinen pettymys, vaikka ei sinällään tiputakaan lainkaan odotuksia lopullisen leffan suhteen. Kuvat vastaavat odotuksia, Ridley Scottin visuaalinen silmä näyttäisi tehneen jälleen ylitöitä ja Body of Lies on komean näköinen elokuva. Tyylikkäät pätkät kohtauksista ja jämäkkä dialogi kuitenkin kärsivät suuresti onnettomasta musiikista. Nyt luotu tunnelma ei luultavammin vastaa lainkaan lopullisen elokuvan henkeä. Ei ainakaan jos elokuvan ennakko-arviot ovat jotain muuta kuin mielikuvituksen tuotetta.

Lähi-itään sijoittuvat elokuva eivät tällä hetkellä tee rahaa. Amerikkalaiset ovat kohtalaisen kyllästyneitä Irakissa käytävään sotaansa, eikä rentoutumaan lähtevä Jenkki-perhe halua mennä katsomaan teatteriin samaa minkä näkee uutisissa. Body of Liesin tapahtumat kuitenkin sijoittuvat aika lailla samoille seuduille kuin missä itsemurhapommittajien paratiisi nykyisin sijaitsee. Mukana on sen verran nimekästä porukkaa, että budjetti on suuri. Trailerissa olikin huvittavaa seurata, että se teki kaikkensa ‘piilottaakseen’ elokuvan kaikenlaisen poliittisuuden. Eipä sillä, että Scott mitään seuraavaa Syrianaa olisikaan ollut kuvaamassa, puheiden mukaan toimintaa riittää ihan riittävästi trailereiden käyttöön.

Mukavasti Body of Lies saa Suomen ensi-iltansa 17.10.2008 eli jo viikko Jenkeissä tapahtuvan ensiesiintymisensä jälkeen.

Traileri: HQ

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=sUkk9MsWrFA[/youtube]

Tagit: Body of Lies, Ridley Scott, traileri

Teksti sisältää juonipaljastuksia American Gangsterista.

Ridley Scottin ohjaama rikosdraama American Gangster (arvostelu) tuli alunperin katsottua teatterissa ja pidin näkemästäni suuresti. DVD:lle muodin mukaisesti nakattu extended edition tuli tarkastettua eilen. Ridley Scottin ohjauksissa näiden ‘vaihtoehtoisten’ versioiden nimeämisperiaate kertoo jo hyvin usein sen, mitä sopii odottaa. Blade Runnerin ja Kingdom of Heavenin (arvostelu) Director’s Cutit ovat selvästi parempia kuin teattereissa nähdyt versiot. Taas toisaalta Gladiatorin (arvostelu) extended edition lisää muutamia turhiakin hetkiä kokonaisuuteen. Scotin mukaan hän suosii Gladiatorin kohdalla teatterileikkausta ja lisätyt hetket ovat materiaalia, jotka ‘katsoja saattaa mahdollisesti haluta nähdä’.

Vähemmän yllättäen American Gangsteriin lisätyt kohtaukset eivät juuri ilonaiheita tarjoa. Pariin kertaan ne antavat lähinnä ‘tämä kohtaus on jo nähty’ -fiiliksen, muutoin ne puolestaan lähinnä rikkovat kerronnan sujuvuuden. Näkyvimmät muutokset ovat heti elokuvan alussa ja lopussa. Uudessa loppukohtauksessa elokuva ei pääty siihen hetkeen, kun Frank Lucas (Denzel Washington) pääsee vankilasta. Sen sijaan leikkaus vie kameran Richie Robertsiin (Russell Crowe), jonka kanssa Lucas kävelee pitkin New Yorkin katuja muutaman minuutin. Päähenkilöiden välinen keskustelu ei tuo elokuvaan mitään uutta ja tuhoaa aiemmin hienon viimeisen kuvan. Tässä vaiheessa lienee selvää, että en pitänyt pidennetystä leikkauksesta yhtä paljon kuin teatteriversiosta.

American Gangster oli itselleni viime vuoden odotetuin elokuva, ja oli mukava nähdä että hype ei ollut päässyt vaikuttamaan alkuperäiseen katselukokemukseen. Suurimmat moitteet leffan suhteen koskevat nimenomaan näitä extended editionia uusia kohtauksia, elokuva ilman niitä on edelleen erinomainen. 17 minuuttiakin pidempänä Scottin ohjaus toimii edelleen pääosin oikein hyvin: tunnelma on tiukka, henkilöt mielenkiintoisia, näyttelijät iskussa, kerronta ja kuvaus sujuvaa sekä luotu maailma realistisen oloinen.

Extended edition: 4 / 5
Teatterileikkaus: 4½ / 5

The Dark Knight sai USA:ssa ensi-iltansa eilen, ja jälki oli ihan kohtuullista. Ainakin jonkin aikaa uusi ennätys perjantaituloissa on 66.4 miljoonaa dollaria. Se on liki seitsemän miljoonaa enemmän kuin johon Spider-Man 3 viime kesänä pystyi. Jos tahti ei ihan järjettömästi lauantaina heikkene, niin Christopher Nolanin ohjaus tulee nappaamaan kaikkien aikojen suurimman avausviikonlopputuloksen mukaansa. Supersankarileffat ovat kuitenkin niin vahvasti perjantaipainotteisia tuloksen tekemisessään, että mitään 180 miljoonan dollarin viikonloppuansioita ei ilman ihmeitä tulla näkemään.

Vaikka ennätysviikonloppu onkin haarukassa, Titanicin 600 miljoonan Jenkkitulot pysyvät yhä edelleen täysin tavoittamattomissa. Kyseessä oli toki täysin poikkeuksellinen ilmiö, mutta jossain vaiheessa tuokin ennätys varmasti rikotaan. Se vain voi ottaa vielä useamman vuoden, ehkä vuosikymmenenkin. Kyse on lähinnä siitä, että missä vaiheessa ensi-iltaviikonlopputulot nousevat sille tasolle, että ‘normaaleilla’ 40-50%:n viikonlopputiputuksilla on mahdollista päästä 600 miljoonan tuloihin. Joku 250 miljoonaa taitaa olla sellainen luku, jolla tempun pitäisi jo hyvinkin onnistua. Ja siihen on aika pirun pitkä matka.

Box Office -ennätyksistä IMDB:n top250-listaan. Kuten jo vuosi sitten tuli kirjoitettua, nykyelokuvien pisteet ovat ‘yläkanttiin’ kun niitä vertaa listoilla jo pidemmän aikaa viihtyneisiin teoksiin. Tavallaan vika ei ole uutuusleffoissa eikä edes äänestäjissä, vaan pikemminkin siinä että vanhoille leffoille on ehtinyt kertyä laajemmalta katsojakunnalta ääniä. Näin ollen myös ne, jotka eivät halua mennä odottamaansa leffaa ensi-iltaan katsomaan, ovat antaneet (useammin) negatiivisen näkemyksensä leffasta. Nykyisin tähän temppuun yleensä tarvitaan DVD-julkaisu ja pari vuotta aikaa. The Dark Knight teki kuitenkin jotain, mitä ei olla taidettu ihan hetkeen nähdä:

Tagit: box office, Christopher Nolan, Spider-Man, Spider-Man 3, supersankari, The Dark Knight, Titanic

Okei, se oli kieltämättä juuri sitä mitä tilattiin. Minuutin pituinen teaseri ei – yllätys yllätys – juurikaan kerro mistään mitään, mutta ainakin yksi asia tehtiin totaalisen selväksi. Kolmannen Terminatorin lopun tapahtumat eivät ole unohtuneet, kyseessä ei ole minkään sortin sarjan uudelleenaloitus vaan ydinsota on ohi ja nyt ihmiskunta koittaa John Connorin johdolla selvitä hengissä ainakin seuraavaan aamuun saakka. Vaikka visuaalista tyyliä olisinkin ehkä vieläkin synkempään suuntaan vienyt, niin kyllähän pääkallon tallautuminen, päreinä olevat rakennukset ja ihmisiä vainoavat tappokoneet nostivat odotukset taas sille tasolle, joka on vain luonnollista kun kyseessä on Terminator-elokuva.

Kukaan ei varmasti epäillyt Balen sopivuutta Connoriksi, Batman jatkaa äijäroolikataloginsa kartuttamista. Hän onkin oikeastaan ainoa henkilö, joka saa ruutuaikaa. Samalla kyseessä on jokseenkin ainoa näyttelijä, jonka roolisuorituksen tasosta ei ole pelkoa. Paremminkin jännittää, miten klopilta vaikuttava Anton Yelchin pärjää Kyle Reesena. Kaiken kaikkiaan kyseessä on erinomainen teaser, joka saa 22. päivän toukokuuta 2009 (Jenkki ensi-ilta, Suomen vastaavasta ei tietoa) tuntumaan kovin kaukaiselta. Inttiä vähemmän suurella rakkaudella käyneenä asefriikkinä totean, että on mukava nähdä, että elokuvissa osataan käyttää vielä muitakin rynnäkkökiväärejä kuin G36:sta.

Sitten muistin että Terminator Salvationin ohjaa McG. Perkeleen perkele.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P

Ainut kuva: linkki

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=kXnELk6pZVk[/youtube]

Tagit: Christian Bale, McG, Terminator: Salvation, traileri

How to Lose Friends & Alienate People ei ole ainakaan liian lyhyt nimi elokuvalle. En ole Curb Your Enthusiasmia katsonut jaksoakaan, mutta sen ohjaamisella nyt kirjoituksen alla olevan elokuvan tekijä Robert B. Weide on joka tapauksensa kannuksensa hankkinut. Visuaalista visionääriä ei selvästikään olla haettu, mutta toimivasta komiikasta Weide näyttää selvästikin jotain ymmärtävän.

On tosin sanottava, että Simon Pegg on niitä jannuja, jotka vääntävät vähän heikommastakin materiaalista toimivaa komiikkaa. Häntä on hauska katsoa, puhui mies tai ei. Kirsten Dunstillakin näyttää pitkästä aikaa olevan hänellä oivasti sopiva (hömppä)rooli ja Jeff Bridges aiheuttaa takuuvarmasti muutamat naurut. Megan Foxin läsnäolon syyt löytyvät still-kuvista. Kyseessä on hitusen outo tapaus, sillä vaikka hän ulkoisesti onkin aika ‘tavanomainen’ hottis, niin liikkuvassa kuvassa seksikkyys nousee ihan uudelle tasolle.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=_geJ8d8uBdo[/youtube]

Tagit: How to Lose Friends & Alienate People, traileri

Muistelisin Keira Knightleyn kertoneen joskus haastattelussa, että vaikka korsetti saakin naisen vartalon loistamaan, ei hän varsinaisesti viihdy kyseisessä kostuumissa. Joko maailman kaunein nainen on masokisti tai sitten hän on vaihtanut mielipidettä, sillä juuri muissa kuin pukudraamoissa Knightleyta ei nykyään tunnuta näkevänkään. Movieweb tarjoilee muutamat ensimmäiset kuvat itselleni täysin tuntemattoman ohjaajan Saul Dibbin The Duchessista. Keira on tähän mennessä onnistunut panostamaan korsettileffoissa sekä määrään että laatuun, joten toivon mukaan tämäkin elokuva jatkaa samalla linjalla. Ainakin puvustus on Oscar-kaliiberia. Suomen ensi-illaksi on merkitty 9. päivä tammikuuta 2009.

Sarjakuvaharrastajien raamatusta, Watchmenista ollaan kovaa vauhtia tekemässä elokuvaa. Vaikka kyseessä ei varmasti Spider-Manin ja X-Menien kaltainen massatuote tulekaan olemaan, niin laadullisesti tältä kai saa ihan luvan kanssa odottaa suht paljon. 400 sivuiseen eepokseen en ole koskenut, mutta sen lukeneet ovat ainakin poikkeuksetta jaksaneet kokemaansa ylistää. Saas sitten nähdä kuinka massiivinen teos kääntyy yhdeksi elokuvaksi. Vai onkohan tarkoitus edes tehdä koko Watchmen-kirjan kattavaa tarinaa heti alkuun. Sarjakuvan lukeneet voisivat kertoa tietämättömälle, että löytyykö Alan Mooren lapsesta luonnollisia ‘tuosta poikki ja jatko-osa työn alle’ -kohtia?

Watchemin traileri on yksi häpeilemättömimpiä CGI-esityksiä pitkään aikaan. Jälki on kieltämättä ihan näyttävän näköisiä, mutta ongelma on että tehosteet ja monet hahmot todella näyttävät tietokoneella luoduilta. Vaikka tämä ongelma usein näkyykin trailereissa voimakkaammin kuin lopullisessa elokuvassa, ei tästä nyt ainakaan kehuja voi jakaa. Varsinkin kun puhtaasti CGI-hahmojen kanssa työskentely on leffoissa ollut turhan usein hitusen heikoissa kantimissa. King Kong saa sitten luvan olla se säännön vahvistava poikkeus, siinä gorillassa oli toimintakohtausten ulkopuolella luonnetta.

Watchemin maailma näyttää yhdistelevän lähinnä värikartan tummia sävyjä, synkkää elokuvaa on siis ainakin pintapuolisesti tarjolla. Osa hahmodesignista näytti jo ensimmäisissä kuvissa hirveältä, eikä ainakaan tämä vasemmisto-Batman ole tippaakaan miellyttävämmän näköinen liikkeessä. Kasvonsa peittävä ‘I say no’ -tyyppi sen sijaan vaikuttaa tutustumisen arvoiselta tekijältä. Lopullista pätkää kohtaan odotukset eivät sen kummemmin nousseet kuin laskeneetkaan, ihan komeannäköinen pätkä luvassa varmasti kuitenkin on.

Traileri: HD 480P – HD 720P – HD 1080P

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=mSrgvJ2JyHs[/youtube]

Tagit: supersankari, traileri, Watchmen

Komediasarjoista (tai elokuvista) en yleisesti ottaen hirveästi välitä, mutta Scrubs kutittaa nauruhermoja juuri oikeasta paikasta. V*ttuiluhuumoria pullollaan oleva sarjasta olen nähnyt viisi ensimmäistä kautta ja lisää tarvisi DVD:lle hankkia ensitilassa.

After seven seasons on NBC, the comedy Scrubs is moving to ABC for its eighth season. While this isn’t necessarily the final year of the show, it will definitely be actor Zach Braff‘s last turn as the series’ lead actor. Braff stated that he would likely return as a guest star if the show continues on into a ninth season on ABC. (Movieweb)

Tuota tuota, ihan hyvä että ovat sarjaa laittamassa pakettiin. Vaikka kovasti perustankin Scrubsista, niin ei kyseessä nyt kuitenkaan samalla tavalla rakas tuotanto ole kuin vaikka Gilmore Gilrs (juttua). Viidennen kauden jälkeisten seasonien tehosta on vaikea sanoa yhtään mitään, mutta ainakaan kovin optimaalisia lähtökohtia 5. kauden finaali ei jatkoa ajatellen rakentanut. Toivottavasti homma saadaan kuitenkin arvoisensa lopetus. Selvää on, että kun 8. kausi käsittelee pitkälti JD:n poistumista kuvioista niin paitsi että käsikirjoittajille tulee hankalia hetkiä niin (toivon mukaan) kotikatsomossa joudutaan ainakin hitusen herkistelemään.

Scrubs pitäisi ehdottomasti hoksata lopettaa JD:n sairaalasta lähtemiseen. 95%:sti jaksot ovat kerrottu hänen näkökulmastaan, jatkomahdollisuudet olisivat noista lähtökohdista surkeat. Mahdollisella 9. kaudella olisi käytännössä kaksi ratkaisua, joista toinen on korkeintaan ok ja jälkimmäinen totaalisen kelvoton. 1) jatketaan nykyisellä porukalla ja ‘kierrätetään’ päähenkilöä. Tämä voisi teoriassa toimiakin, joskin sarja menettäisi kiintopisteensä. Toinen optio ja valitettavasti myös todennäköisempi on, että Scrubsiin raahataan joku uusi nuori harjoittelija JD:n saappaisiin. Vaikka The X-Files tämän tempun varsin onnistuneesti 8. kaudella tekikin, niin silti pistäisin sarjan mieluummin lepoon kuin väkisin jatkaisin.

Neuvostoliitossa kasvatuksensa saaneen Timur Bekmambetovin ohjausta ei saa tai ainakaan voi ottaa tosissaan. Se on monella tapaa saman tyylikunnan edustaja kuin Michael Davisin Shoot ‘Em Up (arvostelu). Tämä tuli vähän yllätyksenä, sillä vaikka trailerit olivatkin luvanneet mutkat suoraksi laittavaa menoa, niin näin itsetietoista kokemusta en kuitenkaan osannut odottaa. Wanted ei ole parodia toimintaleffoista ala Hot Fuzz (arvostelu), mutta ei sitä kurttuotsaisena toimintapätkänäkään voi pitää. Katsojalle vinkataan jatkuvasti ja tärkeämpää on teatterissa istuvien viihdyttäminen kuin ehjän tarinan kertominen. Wanted ei tavoittele Oscar-palkintoja ja toimii omilla avuillaan varsin kivasti.

Atonomentissa (arvostelu) hienon roolin tehnyt James McAvoy on Wesley Gibson, ammattimainen häviäjä. Hänen työnsä on perseestä, tyttöystävä pettää eikä elämä tarjoa tippaakaan jännitystä. Kliseinen sanaparsi ‘kunnes eräänä päivänä’ sopii tähän kohtaan oikein hyvin. Pornahtavasti nimetty Fox (väitetysti seksikäs Angelina Jolie) tuhlaa muutaman miljoonan dollarin tyyliteltyyn takaa-ajokohtaukseen ja sen jälkeen esittelee Gibsonin salaperäiselle salamurhaajaklaanille, jota johtaa tapettavien nimet kankaasta esiin taikova Morgan Freeman. Wanted on käytännössä videopeleistä paremmin tuttu voimafantasia, jossa tylsää elämää tulee piristämään kaunis nainen ja arkullinen aseita.

Kesän toimintaleffoja jokusen nähneenä olen useaan kertaan leffan kestäessä miettinyt, että kukahan näistäkin totaalisen rutiininomaisista mätöistä saa jotain irti. Wanted lupaa paljon actionia ja se myös toimittaa teinipoikien (ja heidän henkisten) tilauksen. Wantedin maailmassa luodit eivät lennä suoraan, fysiikka ei ole ihan realistisimmasta päästä ja tyyli menee kaiken muun edelle. Hidastuksia on Matrixin jälkeen nähty varmasti enemmän kuin kukaan jaksaa muistella; yllättäen Wanted käyttää niitä kuitenkin jos nyt ei tuoreella tavalla, niin ainakin varsin viihdyttävästi. On pirun virkistävää nähdä pitkiä toimintakohtauksia, joista saa täysin selvää ilman jatkuvasti heiluvaa kameraa. Nykyisin tulee herkästi mentyä henkiseen offline-tilaan toiminnan alettua, mutta Wantedissa suorastaan odotin seuraavaa ammuskelua. Luotien vaihdossa yhdistyi puhdas viihtyminen, täysin yllättämään päässyt roisi väkivaltaisuus ja messevät stuntit.

Wantedin CGI on mahdollisesti tähän mennessä kesän parasta. Myönnettäköön että vaatimustaso ei ole luokkaa ‘iso vihreä hirviö kivan näköiseksi’, mutta se ei vähennä Wantedin ansioita. Erityisesti loppupuolella oleva junaepisodi on hieman verkkaisesta alustaan huolimatta puhdasta tehosteiden tykitystä. Nykyisin enää todella harvoin jaksaa tehosteiden kohdalla todeta mielessään, että ‘wau tuo näyttää todella hyvältä’; Wantedissa näitä hetkiä on parikin. Toimintakohtauksissa on pidetty mukava rytmi ja vaikka lopputulos varsin usein onkin jo alussa selviö, niin toiminta itsessään on niin mielenkiintoista katsottavaa, että tylsistymään ei pääse.

Vaikka Wantedin esittelemillä salamurhaajilla onkin perinteet ja tekniikat kunnossa, ei tätä elokuvaa todellakaan kannata mennä katsomaan sen tarinan vuoksi. Jos odottaa saavansa jotain muuta kuin kaikilla piipuillaan ampuvan toimintaleffan, tulee varmasti rankasti pettymään. Juonen ohuudesta pitäisi varmasti rokottaa, mutta toisaalta Wanted ottaa tämän askeleen hyvin itsetietoisesti. Omalla tavallaan on kuitenkin sääli, että aika ajoin ohjaaja Bekmambetov unohtaa mitä on tekemässä. Hieman vakavampaa kerrontaa tarjoavat hetket saivat paitsi yleisön vaihtamaan kärsimättömästi asentoaan, niin myös elokuvan pysähtymään. Mies osaa selvästi ohjata hauskaa tappobalettia, mutta draama ei ole Bekmambetovin ominta aluetta.

James McAvoy on tuoreena toimintasankarina hyvä. Pitkälti hänen vastuullaan on elokuvan kantaminen, sillä muita hahmoja ei juuri paukuttelujen ulkopuolella tavata. McAvoylta sujuu moitteetta niin vakavan naaman näyttäminen kuin huumorin välittäminen. Wantedin koominen puoli pääsi yllättämään positiivisesti: jutut eivät sinällään loista omalaatuisuudellaan, mutta niiden ajoitus ja toteutus ovat loistavaa luokkaa. Yhdessä jytinän kanssa ne takaavat hauskan puolitoista tuntisen. Muista näyttelijöistä Angelina Jolie pääsee keikistelemään koko palkkansa edestä. Typykän Tiukka Katse naurattaa joka ainoa kerta, se ei toimi vieläkään. Jolieta pidetään laajalti yhtenä maailman seksikkäimmistä naisista, ja Wanted pelaa paljon tämän faktan päälle. Jolien perään kuolaaville Wanted on pakollista katsottavaa, valitettavasti itseäni Äiti Teresa vol. 2 lähinnä ärsyttää.

Wanted unohtuu nopeasti. Bekmambetovin ohjaus on nopeatempoinen viihdyttäjä, joita on aina silloin tällöin kiva katsella. Tuotantoarvoiltaan huippuluokkaa olevassa pätkässä on päähenkilöä lukuun ottamatta täysin paperiset hahmot, ohut ja sivuseikkana toimiva juoni sekä nippu tökkiviä kohtauksia. Vastapainoina toimivat reteän väkivaltaiset ja tyylitellyt toimintakohtaukset sekä napakka huumori vievät kuitenkin tällä kertaa voiton.

3+ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes