Kevin Macdonaldin ohjaama State of Play löytyi koko vuoden ajan odotuslistalta ja kiitos tästä kuuluu pitkälti aihepiirille sekä ennen muuta Russell Crowen läsnäololle. Journalisteja ja politiikkaa sekoittava trilleri saa alkunsa kongressinedustaja Stephen Collinsin (Ben Affleck) avustajan kuollessa oudossa metroturmassa. Tarjolla on sutjakkaasti etenevää, joskaan ei millään lailla uusia uria aukovaa draamailua vahvalla perustoteutuksella.

Brad Pitt jättäytyi pois State of Playn pääosasta ja kertoi syyksi käsikirjoituksen keskeneräisyyden. Vaikka itse tarina onkin koherentti, niin kolmen eri kirjoittajan näppäimistön läpi kulkema käsikirjoitus on dialoginsa suhteen ajoittain pulassa. Nokkelat kohtaukset eivät ole kovinkaan nokkelia (Tony Gilroy jälleen mukana, miehen Duplicityssa samaa vikaa) ja muutenkin monet keskustelut vaikuttavat siltä, että ne ovat pikemminkin kotoisin ensimmäisestä käsikirjoitusvedosta kuin kuvauspainoksesta.

Kuten todettua, itse tarina on kuitenkin asiansa osaava kokonaisuus, jossa jännitystä ja kiehtovia tilanteita vyörytetään tasaisella tahdilla kuvaruudulle. Pienoisena ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että juonesta puuttuu todelliset yllätykset. Niitä kyllä koitetaan hakea, mutta käänteiden ennustaminen on valitettavan helppoa ilman suurempaa yrittämistä. Pisteet kuitenkin siitä, että itse kohtaukset ovat tehokkaita.

State of Play on kaikin puolin laadukkaasti tehty. Kerronta rullaa terävästi ja lopputulosta on mielekästä katsottavaa, vaikka State of Play ei mikään visuaalisuunen ilotulitus olekaan. Roolisuoritukset ovat liki kaikki keskivertoa parempaa tasoa, mainittakoon erikseen turhan monien sylkykuppina toimiva Ben Affleck, joka tekee mielestäni oikein mallikkaan roolin. Elokuva kuitenkin pyörii Russell Crowen tulkitseman Cal McAffreyn ympärillä ja vaikka suosikkini ei mitään elämää suurempaa roolityötä teekään, kantaa hän elokuvaa vaivatta tapahtumasta toiseen.

Kevin Macdonald tasapainoilee the viestinsä läpitakomisen kanssa ajoittain hieman varomattomasti. Vaikka sinällään korruptio, journalismin tärkeys, aseteollisuuden vaarallisuus ja sen semmoiset teemat ovatkin tärkeitä, niin aika ajoin tuntuu siltä, että pointin ymmärtämiseen olisi riittänyt hipaisu nyt koettavan tönimisen sijaan. Vaikka State of Playssa selkeät ongelmansa onkin, niin sujuvasti etenevää ja laadukkaasti tehtyä poliittista trilleriä on aina ilo katsella.

3½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes