James Cameronin jätettyä Terminator-sarjan saatiin sarjan seuraavaa osaa odottaa pieni ikusuus, eikä kaikin puolin kelvottoman Rise of the Machinesin jälkeen jatko-osaa myöskään näkynyt aivan heti. Terminator Salvation vie sarjan – vihdoin ja viimein – ydinsodan jälkeiseen aikaan. McG:n nimi ohjaajan paikalla ei missään vaiheessa suuremmin lupauksia herättänyt, vaikka kaiken rehellisyyden nimissä kovasti toivoinkin että Salvation olisi pelastanut sarjan. Kriitikoiden vastaanotto on ollut kauttaaltaan negatiivinen. Minä tykkäsin.

Tarina alkaa vastarintaliikkeen ollessa jo täydessä tohinassa ensi-iskun runtelemassa maailmassa, jossa kaupungeista ei ole jäljellä kuin rauniot. Kolmen päähenkilön kautta koettava tarina keskittyy kuolemantuomion napanneeseen Marcus Wrightiin (Sam Worthington), teini-ikäiseen Kyle Reeseen (Anton Yelchin ja tietenkin John Connoriin (Christian Bale), jonka profeetta-asemaan toiset uskovat, toiset eivät. Itse tarina ei ole mitenkään maaginen ja on kaiken lisäksi isompia ja pienempiä juoniaukkoja täynnä. Oleellista on kuitenkin se, että juoni vie mukanaan ja jaksaa kiinnostaa.

McG:lle ja kaikille muillekin elokuvan visuaalisesta ilmeestä vastaaville täydet pisteet. Terminator Salvation on tylyydessään ja tympeydessään yksi parhaimman näköisiä elokuvia, joita olen katsonut. Salvationin kohdalla kyse on nimenomaan kauniista lavastuksesta ja A-luokan CGI:n käytöstä, eikä niinkään kuvauksesta, mikä ei ole mitenkään erikoislaatuista. Nykytoimintaelokuvien trendien vastaisesti toimintakohtauksissa on kuitenkin monin paikoin panostettu selkeyteen sekavien lähikuvien sijaan, joten välienselvittelyistä saa hyvin usein jopa selvää.

Nyrkkihipoissa ja putkien paukuttelussa on muutenkin sitä jotain, mitä ah niin usein puuttuu. Nimittäin intensiteettiä; kun rytinä alkaa, tuntuu todella tapahtuvan, eikä action-hetkiä venytetä puolen elokuvan pituisiksi, vaikka lopputaistelulla onkin pituutta vähintään omiin tarpeisiin. Niin se kuin muukin elokuva kuitenkin on rytmitetty siten, että myös draamalle riittää tilaa – ei paljoa mutta nippa nappa riittävästi. Ammuskelua on paljon, mutta siitä ei kuitenkaan tule ähky. Kahden ensimmäisen Terminator-leffaan viitataan erittäin taajaan, ehkä vähän liikaakin.

Mitä tarinan käsittelyyn tulee, niin ei Terminator Salvationilta mitään elämää suurempaa draamaa kannata odottaa. Pisteet kuitenkin siitä, että romanttinen hömppä on ääriminimissä (2 suudelmaa koko elokuvassa) ja dialogi koostuu pääasiassa äijämäisyyksistä, jotka myös toimivat. Kokoavasti voisi todeta, että Terminator Salvation on ehdottomasti onnistunut elokuva, joka tekee onnistumisensa kannalta tärkeät asiat oikein. Täytyy kuitenkin muistaa, että paljolti tästä on kiittäminen myös ensimmäisten Terminator-elokuvien luomia puitteita, joita on aika paha ilman raiskaamista perseillä. Tässäkin on kuitenkin mahdollista onnistua, kuten sarjan kolmas osa kivuliaasti osoitti.

4- / 5

IMDB / Rotten Tomatoes