Cormac McCarthyn romaani The Road on vaikuttava ja koskettava. John Hillcoatin elokuva The Road vaikuttava ja koskettava. Maailmanlopun jälkeinen maailma on rujo, armoton, mutta samalla myös kaunis. Javier Aguirresaroben kuvaus muistuttaa vahvasti The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Fordinin (arvostelu, top5-kohtaukset) jälkeä, eivätkä yhtäläisyydet elokuvien välillä jää tähän. Nick Cave ja Warren Ellis ovat tälläkin kertaa runsaasti käytettyjen sävellysten takana. Kuten aiemminkin, ne ovat upean surullista ja synkkää kuunneltavaa.

Elokuvan ankaruus ei jää ainoastaan audiovisuaaliselle asteelle, vaan liki jokainen kohtaus luo kuvaa epätoivoisista ihmisistä epäinhimillisissä olosuhteissa. Valonpilkahduksen kaltaiset kohtaukset eivät hirveän paljoa lohduta, kun tietää ympäröivän todellisuuden. Hillcoat tuo kohtauksiin koskettavuutta ja saa ”ihminen on ihmisen pahin vihollinen” –kuvion tuntumaan tuoreelta lähinnä tapahtumien aitouden tunnun vuoksi.

Mies (Viggo Mortensen) ja poika (Kodi Smit-McPhee) ovat The Roadin kiistattomat päähenkilöt. Heidän välinen suhteensa kehittyy kohtaus kohtaukselta. Poika kyselee tyhmiä, mutta sitten kuitenkin järkeviä. Heidän tielleen sattuvat ihmiset tuovat mukavaa virkistystä retkeen kohti etelää ja vaikka kaikkien kohtalo onkin samankaltainen kuin miehellä ja pojalla, niin jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, vaikka sitä ei dialogin muotoon puettaisikaan.

Vaikka The Road on loistokasta katseltavaa ja kuunneltavaa, niin se on sisimmässään varsin minimalistinen elokuva. Tässä kohtaa roolisuoritukset nousevat täyteen arvoonsa; ilman pätevää näyttelijätyötä The Road ei kantaisi likikään samalla tavalla. Kukaan ei petä, vaan aivan pienintäkin roolia myöten näyttelijät tekevät hienoa työtä ja hahmot ovat täyteläisiä. Muistettavia hetkiä saadaan irti paitsi päähenkilöiden välisistä kohtauksista niin myös sellaisista hahmoista, joilla ei ole aikaa panoksensa antamiseen kuin muutamia minuutteja.

Vajaan kaksituntisen The Roadin kerronta on aika ajoin hieman hyppelevä jättäen sinällään loistavat kohtaukset aika ajoin hieman oman onnensa nojaan. Toinen moite tulee viimeisestä kohtauksesta, mutta lähinnä sen vuoksi että olin lukenut romaanin ja siinä se on hieman erilainen eikä elokuvapainoksen versio mielestäni ole samalla tavalla tarinaan sopiva. Nämä ovat kuitenkin hiekanjyvän kokoisia moitteita sykähdyttävässä kokonaisuudessa, joka vie raa’asti mukanaan kärsimysten tielle.

4+ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes