Vuosikymmen vaihtui ja vaikka tämmöinen lista olisi ollutkin kaikkein ajankohtaisin juuri vuodenvaihteen jälkeen, niin eiköhän se näin tammi- ja helmikuun vaihteessakin vielä asiansa aja. Top30-listalle pääsystä kisasivat kaikki näkemäni elokuvat, jotka ovat saaneet ensi-iltansa vuosien 2000-2009 välillä. Käytännössä vuosien 2000-2008 välillä käytin elokuvan alkuperäistä ensi-iltapäivää kun taas vuoden 2009 teosten piti saapua myös Suomessa teattereihin viime vuoden puolella. Ei hirveän loogista, mutta näillä säännöillä on mentävä – jo ihan käytännön syistä.

Top30-listan olen jakanut kolmeen kymmenen elokuvan palaseen. Linkin takana löytyy listauksen sijoille 21-30 arvotut elokuvat. Järjestyksen löytäminen näille oli aika lailla tuskaista ja olisi varmasti ainakin jossain määrin erilainen jo huomenna. Jatkoa seuraa lähipäivinä.

21. Michael Clayton (arvostelu)

Paras lakimiesten likaisen rahan täyteiseen maailmaan sijoittuva elokuva, jonka minä olen onnistunut näkemään. Tony Gilroyn esikoisohjauksen tarina on täynnä tiukkoja käänteitä ja laadukasta dialogia unohtamatta muutamia erityisen vahvoja kohtauksia, jotka pitävät elokuvan tuoreena mielessä.

22. Dogville

Yksinkertainen on kaunista. Liki täydellinen lavasteista luopuminen toimii muutoinkin kuin tyylillisenä kikkana. Seinien sun muiden tarpeettomuuksien puutetta ei pian edes huomaa Lars Von Trierin ohjaaman kiehtovan tarinan ja laajan kierojen henkilöhahmojen repertuaarin viedessä mukanaan kohti armotonta, mutta oikeudenmukaista loppua.

23. Das Leben der Anderen (arvostelu)

DDR:n ankarasta arjesta realistisesti kertova Florian Henckel von Donnersmarkin ohjaus keskittyy henkilöhahmoihinsa ja tekee sen poikkeuksellisen varmoin ottein. Harvoin on hiljainen kohtaus kertonut päähenkilöstä niin paljoa kuin Gerd Wieslerin kotiintulo. Viimeinen kohtaus toimii poikkeuksellisen upeasti, vaikka se lähtökohtaisesti pienimuotoinen sudenkuoppa onkin.

24. El laberinto del fauno (arvostelu)

Guillermo Del Toron fantasiaelokuva on ulkoisesti kauni ja sisäisesti kyynelkanavia kostuttavan rankka kertomus vilkkaalla mielikuvituksella varustetusta pikkutytöstä.

25. The Curious Case of Benjamin Button (arvostelu)

David Fincherin roadmovie-tyyliin etenevä mielikuvitushahmon elämänkertaelokuva koskettaa, viihdyttää ja naurattaa. Perus-Fincher –tyyliin The Curious Case of Benjamin Buttonin kerronta on rytmitykseltään juuri sopivanlainen ja kuvat ovat visuaalisesti lumoavia.

26. The Descent (arvostelu)

Vuosikymmenen harvoja todella vahvoja kauhuelokuvia. Neil Marshallin ohjaus palautti uskoni siihen, että vielä tässäkin iässä elokuvaa katsoessa voi aidosti pelätä. Juoni? Ei mitään ihmeellistä. Henkilöhahmot ajavat asiansa, mutta puhdas paniikki, jatkuva vaarantunne ja karmea tapahtumaympäristö ovat ne palaset jotka tekevät The Descentistä huippuleffan.

27. Little Children (arvostelu)

Upeaa draamaa monilla erittäin hienoilla roolisuorituksilla. Jokaisen hahmon tarina tuntuu paitsi kiinnostavalta niin myös tärkeältä. Lähiöiden pintaonnellisesta elämästä ei pelkästään juonta tarkastellen saada mitään erityisen poikkeuksellista irti, mutta henkilöhahmojen voima ja vahva kerronta vievät Todd Fieldin ohjauksen pitkälle.

28. United 93

Terrorismia sen jossain ilmenemismuodossa on käsitellyt 9/11 jälkeen monissa piireissä, mutta ei kertaakaan niin tehokkaasti kuin Paul Greengrassin ohjauksessa. Täysien tuntemattomuuksien käyttö näyttelijöinä toimii kuin ajatus: sankarit ja mitättömyydet eivät ole tiedossa ennen tapahtumien alkua. Elokuvan loppu on tuttuudestaan huolimatta äärimmäisen tehokas.

29. Road to Perdition

Sam Mendesin ohjaus on kauniiden kuvilla koristeltu vahva mafia-tarina, joka sisältää useita klassikko-kohtauksia mukaan lukien poikkeuksellisen hienot loppuhetkensä.

30. Children of Men (arvostelu)

Varmaankin vuosikymmenen parhaat toimintakohtaukset: upeita kamera-ajoja, tiukkoja tilanteita, panosta ja rujoja maisemia. Aidoon oloiseen lähitulevaisuuteen sijoitettu kiehtova tarina on Alfonso Cuarónin ohjauksessa ikään kuin bonusta.