Viime vuosikymmenen suosikkielokuvieni listailu saapuu päätökseensä. Nyt vuorossa on siis sijoille 1-10 yltäneet varsin kelvolliset elokuvat. Alkuhöpötykset ja “säännöt” listaukselle voi käydä lunttaamassa täältä.

Sijat 11-20: linkki
Sijat 21-30: linkki

01. Mulholland Dr. (arvostelu)

Monitulkintainen, pelottava, lumoava, häiritsevä ja yksinkertaisesti kaunis David Lynchin ohjaus toimii monella tasolla. Kiehtova juoni antaa pohdiskeltavaa vielä monien uusintakatselujenkin jälkeen. Pelkkään puzzlemaisuuteen Mulholland Dr.:n vahvuus ei kuitenkaan perustu, vaan sen henkilöhahmojen kohtalo vie mukanaan poikkeuksellisen vahvan tunnelman sävyttäessä mysteerin avautumista. Katsojan pään sekoittamiseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa, mutta silti kokonaisuus tuntuu eheältä ja maltilliselta.

02. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (arvostelu, top5-kohtaukset)

Andrew Dominikin rauhallisesti etenevää mestariteosta kuvaillessa sanat loppuvat kesken: visuaalisesti Dominikin ohjaus on kaunein näkemäni elokuva. Kerronta malttaa käyttää aina tarpeellisen ajan jokaiseen kohtaukseen; tarina etenee omalla painollaan. Herkät musiikit virittävät hyytävän surullisen tunnelman. Brad Pitt antaa yhden uransa väkevimmistä roolisuoritusta, mutta Casey Affleck pistää vielä hitusen paremmaksi. Kertojaäänikään ei yleensä toimi näin hyvin kuin Martin Scorsesen elokuvissa.

03. Almost Famous (director’s cut)

Cameron Crowen omiin kokemuksiin osittain pohjautuva kasvutarina rockia hengittävästä Williamista. Laajasta henkilögalleriasta löytyy toinen toistaan ihastuttavampia hahmoja, joista nopeasti luovitaan tärkeitä palasia tarinaan. Kohtaukset ovat järjestään elämänmakuisia ja sisältörikasta sekä hauskaa dialogia sisältäviä. Musiikin käyttö Almost Famousissa on perus Cameron Crowe –tyyliin A-luokkaa ja tuntuu aina sopivasti lisäävän – ei alleviivaavan – kohtauksen fiilistä. Pelkästä Almost Famousin muistelusta tulee onnelliseksi.

04. Traffic

Monta-tarinaa-yksi-teema –elokuvien helmi. Steven Soderberghin ohjaus käsittelee Yhdysvaltojen huumeongelmaa toinen toistaan mielenkiintoisemmista näkökulmista. Traffic on täynnä upeita roolisuorituksia, laskelmoituja mutta tehokkaita kohtauksia ja käänteitä, jotka eivät tuo sen enempää lohtua kuin toivoakaan.

05. Zodiac (director’s cut) (arvostelu, top5-kohtaukset)

Yksi kuuluisimmista sarjamurhaajatapauksista siirtyi valkokankaalle David Fincherin toimesta. Zodiac on rankka kertomus pakkomielteen vaikutuksista ihmisten elämään. Rauhallinen, aikansa ottava ja sen tehokkaasti käyttävä kerronta rullaa ilman suvantovaiheita. Fincherin visuaalinen silmä on jälleen parhaimmillaan. Väkivalta on hillittyä, mutta kivuliasta. Arkipäiväinen ote sarjamurhaajan jahtaamiseen toimii ja tavallaan myös lisää tiivistää tunnelmaa.

06. There Will Be Blood (arvostelu, top5-kohtaukset)

Paul Thomas Andersonin mestarillinen ohjausnäyte tarjoaa visuaalisesti upeita ratkaisua kuva kuvan jälkeen, jotka kuitenkin palvelevat vain ja ainoastaan kerrontaa. Kamera-ajot, pitkät otot ja synkeän maalaukselliset otokset ovat työkaluina vuosikymmenen mielenkiintoisimpiin lukeutuvan henkilökuvan luomisessa. Daniel Day-Lewis öljypohatta Daniel Plainviewina on vuosikymmenen paras roolisuoritus.

07. Gladiator (arvostelu)

Vuosikymmenen Äijä-elokuvien ykkönen. Roomaan sijoittuva toimintaelokuva Ridley Scottin ohjauksella ja Russell Crowen repivällä roolisuorituksilla on upea kokemus. Loistavia taistelukoreografioita, joissa tuntuu tanssiaskelmaisten kuvioiden sijaan olevan kaaosta, hikeä ja paniikkia. Puvustus ja lavastus luovat tyylitellyn, mutta ah niin komean kuvan antiikin Roomasta. Yksinkertainen kostotarina vie mukanaan eikä päästä irti.

08. Moulin Rouge!

Visuaalisesti kaunis, koskettava, tanssinumeroillaan häkellyttävä ja laulutulkinnoillaan ihastuttava moderni musikaali on moitteeton yhdistelmä viihdyttävyyttä ja nuhaliinapaketin kaivelua. Nicole Kidman tulkitsemaa Satinea räväkämpiä naishahmoja ei tällä vuosikymmenellä nähty kuin korkeintaan pari. Baz Luhrmannia on usein syytetty silmänruoan liiallisesta korostamisesta tarinan kustannuksella, mutta Moulin Rouge!:ssa palaset ovat tasapainossa.

09. Eternal Sunshine of the Spotless Mind

Michel Gondryn ohjaus esittää erikoisuudessaan mielenkiintoisen, mutta kuitenkin helposti seurattavan tarinan Joelista ja Clementinesta, joiden rakkaustarina on eittämättä yksi 2000-luvun omaperäisimpiä. ESotSP:sta olisi helposti voinut muotoutua tusinatrilleri, nyt se on henkilöhahmoihinsa täysin paneutuva romanttinen draama hienoilla roolisuorituksilla ja lukuisilla kohtauksilla, jotka onnistuvat yhdistämään kieroista visiosta lähtöisin olevan huumorin dramaattiseen sisältöön.

10. Lost in Translation

Keski-ikäisen näyttelijän ja nuoren mitättömyyden tapaaminen on poikkeuksellisen upea pienimuotoinen draama, jonka humoristinen ote vieraaseen kulttuuriin ja sen erikoisuuksiin tarjoaa monia hymyjä. Kahden yksinäisen ihmisen yhdessä viettämät päivät ovat kaunista ja osittain myös surullista seurattavaa. Sofia Coppolan ohjauksen kuiskaushetki pitää elokuvan ajatuksissa vielä päiviä lopputekstien päättymisen jälkeenkin.