Viime vuosikymmenen suosikkielokuvieni listailu saapuu päätökseensä. Nyt vuorossa on siis sijoille 1-10 yltäneet varsin kelvolliset elokuvat. Alkuhöpötykset ja “säännöt” listaukselle voi käydä lunttaamassa täältä.
Sijat 11-20: linkki
Sijat 21-30: linkki
Lue loput jutusta »
Tagit: Almost Famous,
Andrew Dominik,
Baz Luhrmann,
Cameron Crowe,
David Fincher,
David Lynch,
Eternal Sunshine of the Spotless Mind,
Gladiator,
Lost in Translation,
Michel Gondry,
Moulin Rouge!,
Mulholland Dr.,
Paul Thomas Anderson,
Ridley Scott,
Sofia Coppola,
Steven Soderbergh,
The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford,
There Will Be Blood,
Traffic,
Zodiac
Kesätyöni ei varsinaisesti suurta älyllistä venymistä vaadi, joten töiden ohessa on suorastaan suositeltavaa keskittyä johonkin muuhun kuten vaikkapa mp3-soittimen suoltamiin ääniin. Musiikkia toki kuuntelen, samaten kuin podcasteja. Vaikka vastentahtoisesti koko talven ajan pidättäydyinkin elokuvapodcastien kuuntelusta, kuluivat töiden alkuun mennessä varastoon kertyneet Hollywood Saloonit ja Filmspottingit nopeasti loppuun. Leffajutustelua on kuitenkin hauska kuunnella, joten miksipä en hyödyntäisi DVD-kokoelmaani ja rippaisi sieltä kommenttiraitoja mp3-soittimeen. Muutama raita ilman kuvan avustusta on nyt tullut kuunneltua ja aion kyllä jatkaa tätä aktiviteettia kesän loppuun saakka.
Ja sitten itse asiaan. Ensimmäisen työkommenttiraidan Kunnian sai Cameron Crowen ohjaama erinomainen Almost Famous. Raidalla kuullaan varsin montaa henkilöä, mutta 95%:sti puheesta vastaavat Crowe ja hänen äitinsä. Jälkimmäinen puhuja on kommenttiraidan selvästi positiivisin yllätys. Mielenkiintoista juttua tulee liukuhihnalta ja hänen yhteispelinsä poikansa kanssa on luonnollisesti mutkatonta. Almost Famous perustuu pitkälti Cameron Crowen omiin kokemuksiin ja kommenttiraitaakin on lähdetty tekemään tästä lähtökohdasta.
Vain elokuvien tekemisestä kiinnostuneilla kyseessä on vähän heikko paketti. Sanoisin että Almost Famousin raidasta innostuminen vaatii ehdottomasti elokuvasta pitämistä. Varsin harvoin kommenttiraitoja tosin varmasti kuunnellenkaan sellaisista leffoista, jotka eivät yhtään olleet mieleen (Batman & Robinin raitaa on kylläkin kehuttu niin paljon, että se pitäisi varmasti jossain vaiheessa hankkia). Äiti & poika kertaavat omaa menneisyyttään; Cameron kertoo auliisti, mitkä nolotkin kohtaukset perustuvat täsmälleen tositapahtumiin.
Cameron Crowe on selvästi tyytyväinen ohjaukseensa ja se näkyy tuotannossa mukana olleiden kehumisena. Tätä puolta on kuitenkin mukana onneksi verrattain vähän, joten mitään lovefestia ei tarvitse kuunnella. Hiljaisia hetkiä on hyvin minimaalisesti ja nekin ovat yleensä tahallisia. Almost Famousin kommenttiraita on – kuten elokuvakin – helvetin hyvä, itse asiassa aika lailla yksi parhaista ellei jopa paras raita, jonka olen kuunnellut. Se on viihdyttävä, mukaansa tempaava ja luo välittömän halun nähdä elokuva uudelleen. Kommenttiraidalle on onnistuneesti saatu tuotua se sama henki, joka itse teoksessakin on.
Arvosanapolitiikkaa täytyy vielä miettiä.
IMDB / Rotten Tomatoes
Tagit: Almost Famous,
Cameron Crowe,
kommenttiraita