Viime vuosikymmenen suosikkielokuvieni listailu jatkuu. Tänään on vuorossa sijoille 11-20 yltäneet mestariteokset. Alkuhöpötykset, sijat 21-30 ja “sääntöjä” listaukselle voi käydä lunttaamassa täältä. Koitan saada viimeisen paketin ilmoille sunnuntaina.

Part I: linkki

Lue loput jutusta »

SPOILAA BLOOD DIAMONDIA SEKÄ COLLATERALIA!

Ihan perinteistä sankarityyppiä ei näiden silmien mielestä ole lainkaan niin mielenkiintoinen seurata kuin särmempää kaveria, joka ei jaksa pelastaa maailmaa joka toinen minuutti tai ajatella ensin muiden ja vasta sitten omaa etuaan. Kaksi hienoa esimerkkiä tämänkaltaisesta ‘paskiaisesta’, kuten rahvas heitä saattaisi kutsua, on tarjolla elokuvissa Collateral ja Blood Diamond. Jälkimmäinen tuli toissa päivänä katsottua ja vaikka leffassa selkeitä puutteita olikin (arvostelu ilmestyy aikanaan DVDPlazalle, joten en sitä laajemmin tänne kommentoi), välitin kovasti – vaikka se alusta lähtien varsin selvä olikin – Leonardo DiCaprion hahmon kohtalosta. Monella tapaa miekkosesta tuli mieleen Collateralin Tom Cruisen palkkatappajan eräänlaiset nuoruusvuodet.

Minkä molemmat elokuvat myös haltsaavat kympin arvoisesti, on hahmojen käsittely. Näitä vähemmän sympaattisia hahmoja kun on varsin monissakin elokuvissa, mutta viimeistään tarinan ensimmäisen ison twistin jälkeen he ‘tulevat järkiinsä’, unohtavat alkuperäisen tavoitteensa ja lähtevät pelastamaan Afrikan köyhiä lapsia. Vincent ja Danny Archer ovat kuitenkin toista maata. Vaikka Archer lopulta näkeekin valon, tapahtuu se vasta kuoleman hetkellä. Ei yhtään ennemmin. Siihen asti mies ajaa vain omaa etuaan, välittäen toisista vain silloin kun se on välttämätöntä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämänkaltaisia hahmoja minä haluan seurata!

Syytä siihen, miksi tämänkaltaisia hahmoja ei ole enempää elokuvissa päärooleissa, ei tietenkään ole vaikea keksiä. Vaikka Brad Pittkin myönsi olevansa kateellinen DiCarpiolle tämän ‘äijärooleista’, ne eivät yleisesti ottaen ole hyvää businesta. Suuri yleisö haluaa nähdä rakkaustarinansa puhtoisilla sankareilla tai sitten ns. pahoilla pojilla, jotka kuitenkin muuttuvat elokuvan edetessä suloisiksi puppytalkkaajiksi. Toisekseen Hollywoodin säännöstöön kuuluu, että tämän kaltaisten hahmojen on kuoltava ennen lopputekstejä. Se taas puolestaan on aikamoista myrkkyä jatko-osia ajatellen, ilman pääosastaraa on paha lähteä mitään kovin nerokasta kehittelemään.