Viime vuosikymmenen suosikkielokuvieni listailu jatkuu. Tänään on vuorossa sijoille 11-20 yltäneet mestariteokset. Alkuhöpötykset, sijat 21-30 ja “sääntöjä” listaukselle voi käydä lunttaamassa täältä. Koitan saada viimeisen paketin ilmoille sunnuntaina.

Part I: linkki

Lue loput jutusta »

En ole käsitykseni mukaan katsonut Garden Staten hankinnan jälkeen mitään muuta elokuvaa niin monesti kuin tätä Zach Braffin debyyttiohjausta. Menestysresepti on simppeli: otetaan ties montako kertaa nähty tarina ja tehdään se yksinkertaisesti paremmin kuin aiemmin. Ohjaaja Braff hoitaa pääroolin LA:n muuttaneena, läpi elämänsä ties mitä nappeja naamaansa vetäneenä näyttelijänä, joka palaa kotiseudulleen. Sattuman kautta hän törmää tiuhaan tahtiin valehtelevaan Natalie Portmaniin. Lopun voitte varmasti arvatakin. Garden State ei elä yllätystensä varassa.

Garden State on äärimmäisen lämmin elokuva, sen jokaista hetkeä on ilo katsella. Elokuvan aikana saa nauraa, iloita ja välillä vähän katsella nessupaketinkin suuntaan. Mitään en sieltä tietenkään ole kertaakaan joutunut ottamaan, kunhan vain mainitsen että jotkut voivat tuotakin puolta tarvita. Natalie Portmanin hellyttävästi tulkitsema Sam on ihastuttava hahmo, jonka seurasta ei voi olla nauttimatta. Sivurooleista täytyy erikseen mainita Peter Sarsgaard, joka konservatiiveja hirvittävällä elämänasenteellaan onnistui keräämään sympatiani. Ainoa miinus näyttelijäpuolella on itse Braff: hänen hahmonsa ei pidäkään olla karaistunut metsuri, mutta hieman enemmän läsnäoloa olisin kaivannut.

Garden State ei ole komedia, vaikka markkinamiehet sen sellaiseksi mielellään laskevatkin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö huumoria olisi. Päinvastoin, valtaosaa kohtauksia syleilee kepeä tunnelma. Dialogi toimii erinomaisesti, mitä nyt yhtä Portmanin hahmon huudahdusta mopon kyydissä en ole koskaan ymmärtänyt. Tuo ohilyönti korvataan kuitenkin moneen otteeseen niin toimivilla irtoheitoilla kuin nokkelilla, mutta silti aidon oloisilla keskusteluilla. Vitsejä revitään pääasiassa hieman erikoisista tilanteista, mutta ne eivät kuitenkaan tunnu irtonaisilta.

Erinomainen dialogi, pehmeä tunnelma ja miellyttävä hahmogalleria toimivat eheän draaman reseptinä. Vaikka Garden Staten edustaman genren elokuvia nähneenä tietääkin mitä lopussa odottaa, kiinnostaa sinne vievä matka kuitenkin niin paljon ettei ote herpaannu. Ihastuttava Natalie Portman on vain yksi niistä syistä, minkä vuoksi Garden State aiheuttaa kasvoilleni kestohymyn. Elokuva on todellinen päivänpiristäjä, tämän katsomisen jälkeen ei voi olla kuin onnellinen. Zach Braffin kirjoittama itsensä löytämisen ympärille kieroutuva tarina pelaa varman päälle, mutta sen toteutus on niin vahvaa, että paikka suosikkielokuvieni joukossa on ansaittu.

5 / 5

IMDB / Rotten Tomatoes