Mietin aikani että klikkaanko uutista vai enkö klikkaa (spoilerikammoinen kun olen. Tarjolla oli kuitenkin – onneksi – vain paljastuksia esiosan lähtökohdista). Klikkasin:

“It’s fundamentally about going out to find out ‘Who the hell was that Space Jockey?’ The guy who was sitting in the chair in the alien vehicle – there was a giant fellow sitting in a seat on what looked to be either a piece of technology or an astronomer’s chair” says Ridley Scott. (Dark Horizons)

Just as we were leaving, at the end of our Robin Hood Q&A, we mentioned again to him how we were curious to see what sort of prequel he might put together for Alien, and he corrected us. ”Prequels.  Two films.”(Hitfix.com)

Vaikka linkki alkuperäiseen elokuvasarjaan ei mitenkään valtaisa olekaan, niin kieltämättä ensimmäistä Alien-elokuvaa katsoessa tulee aina mieleen että ”mikä tai kuka piru tuo on ja mikä sen tarina on”. Omalla tavallaan ikonisen kuvan käyttö voi tietysti olla ongelma. Luulisin että aika moni naamahalaajan fani on päässään kehitellyt skenaarion kohtaukseen liittyen. Kaikkia ei voida millään tyydyttää.

Joka tapauksessa pidän erittäin terveenä liikkeenä sitä, että kerrankin esiosassa aikajana vedetään ja voidaan vetää kauas alkuperäisen elokuvan tapahtumista. Näin ollen voidaan tehdä kaksi asiaa ns. oikein. Ensinnäkään ei tarvitse ottaa juurikaan huomioon muiden elokuvien tapahtumia, oikeastaan vain tämä Space Jockey täytyy saattaa vähän heikkoon happeen, mutta se jättää vielä rutkasti pelivaraa. Alkuperäisestä Alien-elokuvasta ei kaiken järjen mukaan nähdä yhtään henkilöhahmoa, joten senkin suhteen pelikenttä on mukavan vapaa. Alienit ovat kuitenkin monista vahvoista henkilöhahmoistaan huolimatta sen kaltaisia elokuvia, että ne pärjäävät hyvin ilman samojen naamojen jatkuvaa käyttöä. Toinen merkittävä tekijä aikajanan reippaassa rullaamisessa on tietty juonipaljastuksien välttäminen. Okei, yhdelle jepelle käy huonosti mutta ainakaan koko muun ryhmän kohtalo ja vaiheet eivät ole selvillä jo ennen elokuvan alkua.

Heitin äsken ihan piruuttani Alienin DVD-kieputtimeen ja katsoin kyseisen Space Jockey -kohtauksen sekä myöhemmin vuorossa “kissa-kuoleman”. Paitsi että molemmissa kohtauksissa on ilman mitään alustusta hyytävän pelottava tunnelma, niin välittömästi huomio kääntyi myös tehosteisiin ja lavasteisiin. On järjetön sääli, että nykyään CGI mitä ilmeisemmin on niin paljon halvempaa (ja helpompaa), että käsin tehdyt avaruusalukset, ympäristöt, varusteet ja hirviöt on korjattu green screenillä. Alienin tehosteet ovat ainakin noissa kahdessa kohtauksessa niin käsillä kosketeltavan tuntuisia, että keinotekoisista CGI-maailmoista ei voi edes puhua samassa yhteydessä. Vaikka itse hirviötä ei voidakaan kuvata kieppumassa pitkin kattoja ylösalaisin, niin örmyn läsnäolon tunnun voimakkuus korvaa tämän moninkertaisesti.

Jotain negatiivistakin. Tämä kyseinen Space Jockey ei ihan kokonsa puolesta näyttänyt ihmiseltä. En ole täysin vakuuttunut haluanko nähdä elokuvaa CGI-avaruusolentojen seikkailuista alienien kanssa. Tämä tietysti mahdollistaisi Hollywoodin ”isompi on parempi” suunnitelman toteuttamisen. Space Jockeyn kokoisesta menijästä ulos pyrähtänyt alien olisi varmasti kohtalaisen iso tuttavuus sekin. Onneksi Scott kuitenkin puhui haastattelussa Weyland-korporaatiosta ja heidän himostaan asuttaa maan ulkopuolisia planeettoja. Alien tullaan joka tapauksessa kuvaamaan 3D:nä, joten hengitän aina hieman vapaammin kun annetaan ymmärtää että luvassa on muutakin kuin iso budjetti ja näyttäviä efektejä.

Aiemmassa Alien ”5” –tekstissäni naureskelin tekijöiden ”me tehdään trilogia” –jutuille, mutta nyt niillä kieltämättä on hieman enemmän uskottavuutta kun jo tässä vaiheessa elokuvia suunnitellaan tulevan kaksi kappaletta. Kaksiteräinen miekka. Jos ensimmäinen Alienin esiosa ei menesty, niin sarja ei takuuvarmasti saa kuudetta osaa, ei vaikka mitenkä olisi käsikirjoitus kuvausvalmiina. Olettaen että elokuvia aidosti suunnitellaan kaksi, niin se varmasti tarkoittaa sitä että ensimmäisen osan loppu jää kerjäämään jatkoa; ei olisi kiva jos sitä ei koskaan tehtäisi. Jos kuitenkin oletetaan että ensimmäinen esiosa on sekä laadukas että menestyy niin mikä ettei, en todellakaan ala potkimaan pikkukivistä kasaa sen takia että Ridley Scott ohjaa elokuvia kiehtovimmasta valkokangashirviöstä.

Ridley Scottin ohjaama Robin Hood on valittu Cannesin elokuvafestivaalien avauselokuvaksi. Vaikka kyseistä valintaa voi tietysti jonkinasteisena kunniana pitää, niin valitettavasti se ei todellakaan ole mikään laadun tae. Vaikka Cannesia – ihan syystäkin varmasti – pidetään jonkinlaisena ns. taide-elokuvien punaisena mattona, niin avauselokuvien suhteen festivaali on tehnyt viime vuosina myönnytyksiä massojen suuntaan.

2000-luvulla Cannesin avauselokuvana ovat toimineet sellaiset vuosikymmentenkin kuluttua muisteltavat klassikot kuin pöhkö Da Vinci Code ja tässäkin blogissa ihan riittävästi mollattu X-Men: The Last Stand. Viime vuonna Cannesin avasi Pixarin animaatioelokuva Up, joten on siellä jotain muutakin kuin patalappuja nähty.

Yleensä elokuvan Cannesin päätymisessä on se erinomainen seuraus, että kriitikot pääsevät näkemään leffan ja näin ollen joko nostamaan / laskemaan tämän kirjoittelijan (ja miksei muidenkin) ennakko-odotuksia. Robin Hoodin kohdalla näin ei kuitenkaan tule käymään. Cannesin elokuvafestivaali käynnistyy 12. päivä toukokuuta ja Scottin ohjaus saa Suomen ensi-iltansa tasan samana päivänä.

Olen onnistunut pitämään odotukseni Robin Hoodia kohtaan varsin kohtuullisina. Odotan edelleen elokuvaa innolla ja toivon kovasti sen olevan Scottin seuraava laatuohjaus. Mihinkään järjettömään ennakkohehkutukseen en ole kuitenkaan mielestäni sortunut, mikä on sinällään pieni ihme kun katsoo Sherwoodin metsissä pomppijoiden nimiä. Russell Crowe ja Cate Blanchett ovat sellainen näyttelijäkaksikko, että paha on paremmaksi pistää. Tähän päälle kun heitetään vielä R. Scottin nimi, niin hype-rummun pitäisi tikata komppia aika kiivaaseen tahtiin.

Sihinää ja sähinää:

UK sci-fi site Shadow Locked had a chance to talk with art director Roger Christian who worked on Alien, and they asked him about the direction (Ridley) Scott might take with a prequel, the two of them having worked together on the original movie. Besides dropping the fact that it will be shot in 3D, he hinted at a possible trilogy in the franchise’s future. (Comingsoon.net)

Ridley Scottia parempaa valintaa uuden (tai uusien) Alien-elokuvan ohjaajaksi ei varmastikaan ole saatavilla. Ainakin miehen trackrecord kyseisen sarjan kanssa on ihan kohtuullisen vakuuttava. Alien on yksi ehdottomia suosikkielokuviani ja kokonaisuudessaan genrensä vaikuttavin edustaja. Tähän kun vielä lisätään se fakta, että sokealle fanipojallekin selväksi käyneestä hit & miss –luonteestaan huolimatta R. Scott on yksi suosikkiohjaajiani niin lienee sanomattakin selvää, että odotan kovasti klassisen avaruusmonsun uudelleentulemista. Vaikka AvP2 onkin näkemättä, niin lienee ihan turvallista todeta, että kolmesta edellisestä inkarnaatiosta ei ole kovin vaikea parantaa. Sellainen pikku ongelma tässä tosin on, että mitään ”ihan jees” –leffaa en todellakaan lähde teatterista sitten joskus hakemaan.

Avatarin (arvostelu) näytettyä maailmalle mistä kana pissii, on joka toinen projekti enemmän tai vähemmän paniikissa muutettu 3D-elokuvaksi. En todellakaan ole innostunut tästä trendistä, sillä päälle liimattuja 3D-tehosteita tuskin kaipaa kukaan – tai minä en ainakaan. En ole lasien kanssa katsottavia leffoja nähnyt kuin pari, mutta niiden perusteella voin todeta että oikeastaan vain voimistunut syvyysvaikutelma on jotain sellaista joka tekee 3D:stä poikkeuksellisen hienoa. Tekniikalla on varmasti paljon käyttämätöntä potentiaalia, joten toivon mukaan lähivuosien aikana nähtäisiin vielä jotain hienoa.

Siinä mielessä Alien on hyvässä tilanteessa, että edes esituotantoa ei ole käsitykseni mukaan aloitettu, joten ainakin kyseessä on ”aito” 3D-elokuva. Ridley Scott on aina – silloinkin kun sisältö on ollut mitä sattuu – osannut kuvata helvetin kaunista elokuvaa. Lähtökohtaisesti en siis jaksa olla skeptinen 3D-muunnoksesta, vaikkakaan en tosiaan ole vielä lainkaan myyty tekniikan vallankumouksellisuudesta. Nätimmät efektit ja parantunut syvyysvaikutelma eivät vielä tuo elokuvaan mielenkiintoisia henkilöitä tai kiehtovaa juonta. Varsinkin juuri nyt tuntuu siltä, että taiteellisten arvojen sijaan 3D-päätöksiä sanelee raha.

Tuo ”mahdollisesti trilogia” heitto nyt on tietysti täyttä ilmaa. Näkisin toki mielelläni kolme hyvätasoista Alien-elokuvaa lisää, mutta eihän tuo nyt ole sen enempää R. Scottin kuin oikeastaan kenenkään muunkaan kuin massojen päätettävissä. Jos pääsylippuja myydään riittävästi, seuraavalle elokuvalle aivan varmasti näytetään vihreää valoa. Jos Alien the jatko-osa / esi-osa taasen floppaa, niin minkään sortin jatkoa ei varmastikaan aivan heti ole tulossa – ei vaikka n. 2vk ennen elokuvan ensi-iltaa joku tekijäportaasta varmasti toteaakin että ”jatkoa suunnitellaan jo”.

Viime vuosikymmenen suosikkielokuvieni listailu saapuu päätökseensä. Nyt vuorossa on siis sijoille 1-10 yltäneet varsin kelvolliset elokuvat. Alkuhöpötykset ja “säännöt” listaukselle voi käydä lunttaamassa täältä.

Sijat 11-20: linkki
Sijat 21-30: linkki

Lue loput jutusta »

Puoli-kiva elokuvavuosi 2009 on ohi ja on jälleen aika suunnata katse tuleviin 12 kuukauteen. Sijoitusten jakaminen odotuslistalla on aika lailla toivottoman vaikeaa, eritoten sijat 2-5 olivat yhtä edestakaisin arpomista.

Koitin ottaa listalle vain sellaisia elokuvia, joiden Suomen ensi-iltapäivä on joko 1) tiedossa tai 2) on kaiken järjen mukaan vielä tämän vuoden puolella. Myönnettäköön, että on siellä listalla ainakin yksi “toivotaan, toivotaan” -tapaus.

Odotuslistani vm. 2010 linkin takana.

Lue loput jutusta »

Ridley Scottin ohjaamasta Robin Hoodista on julkaistu ensimmäinen juliste. Täytyy sanoa, että varsin tyylikkään vetäisyn ovat saaneet aikaiseksi, vaikka tuota kuvaa nyt on tässäkin blogissa viljelty jo aikaisemmin. Shotti tuo kuitenkin hyvin terävästi selville sen, että nyt ollaan tekemässä “uudenlaista” Nottingham-leffaa, jolla ei tyylillisesti ole paljoakaan yhteistä aikaisempien inkarnaatioiden kanssa. Yksinkertainen on tyylikästä: vaikka julisteeseen onkin ängetty kaikki Oleelliset Nimet, niin siitä huolimatta kuva on kuitenkin pääosassa eikä tunnu hukkuvan tekstin sekaan.

Juliste: linkki

Ridley Scottin ensi vuonna teattereihin saapumasta “realistisesta ja synkästä” Robin Hood -näkemyksestä on julkaistu jokunen kuva ja ennen muuta traileri, jonka vastaanotto on ollut kauniisti sanottuna kaksijakoista. Siitä oikeastaan kaikki tuntuisivat olevan samaa mieltä, että tulossa on Gladiatorin (arvostelu) jatko-osa ja osalle tämä on hyvä, osalle huono asia. Itseni sijoitan heittämällä ensimmäiseen ryhmään, vaikka mielelläni tietysti näkisinkin jotain hitusen tuoreempaa kuin saman leffan eri nimillä ja tapahtumapaikoilla. Kun tuota yllä olevaa kuvaa kuitenkin katsoo, niin jos jousen ottaa näpeistä pois niin selvä Maximushan se on. Sen verran kova luotto sekä Scottiin että Russell Croween kuitenkin on, että uskon heidän saavan aikaan muutakin kuin uudelleenlämmitellyn Gladiatorin.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=KSqL9ygBCck[/youtube]

Ridley Scott ja Monopoli-lautapeli. Yhdistelmä ei oikein sopinut ajatusmaailmaani. Onneksi en näemmä ollut ainoa, ja nyt asiaan on saatu jonkinlainen “vastaus”:

Producer Frank Beddor spoke with The Los Angeles Times recently and answered a question many have been wondering for months – why in the world is director Ridley Scott doing a movie based on the Monopoly board game. How do they turn this game into a movie? By having a comedic, loveable loser failing to convince his friends to help him attempt to break the world record for playing Monopoly, and then waking up the next morning in ‘Monopoly City’ world with its colourful money and sight gags based on the games iconic imagery.(Dark Horizons)

Wau! Mikä neronleimaus! Kuningasidea! … tai sitten – vaihtoehtoisesti – ei. Paljon paremmalta tuo tosin kuulostaa kuin joku täynnä kakaroita oleva “hei, pelataan Monopolia yhdessä” ääripotentiaalinen kurakasa, mutta jos olisin Ridley Scott niin en aivan välttämättä olisi nimeäni sopimusliuskaan rustannut. Lupaavampi synopsis tuo toki on kuin monet muut kuvittelemani skenaariot, mutta tässä jos jossain on sellainen R. Scott -projekti, joka tuskin tulee päätymään odotuslistani top3-kahinoihin ja tällöin puhutaan jonkin sortin ihmeestä. Vaikka Scott onkin hit or miss -arkkityyppi, niin siitä huolimatta uskoni miehen kykyihin on sitä luokkaa, että toivon / odotan jokaisen ohjaajan elokuvan olevan vähintään helvetin hyvä. Ihan minimissään.

Yksi Ridley Scottin lonkalta heitettynä 14:sta esituotannossa olevasta projektista on nyksähtänyt eteenpäin:

Ridley Scott is negotiating with Angelina Jolie to take the lead femme fatale role in Gucci, a drama about murder and decadence in the Gucci fashion dynasty. Scott is talking with Jolie to play Patrizia Reggiano, who was sentenced to 29 years in jail for plotting the murder of her ex-husband, Maurizio Gucci. There are moving pieces in the film, as the script is still being developed and Scott needs to lock down an actor to play Maurizio. The director has approached Leonardo DiCaprio, but he is not attached at this point. Fox 2000 is readying a 2010 start date for the film.

En pidä tippaakaan Angelina Joliesta. Hillityimmissä rooleissa tiukan ohjauksen alaisena (Clint Eastwoodin tekaisema muutoin vähän keskinkertainen Changeling (arvostelu) tulee nyt ensimmäisenä mieleen) Jolie on vielä varsin hyvin paikkansa puolustava näyttelijätär, jolla on teoriassa niin ulkonäköä kuin näyttelijänlahjoja. Aivan liian usein Jolie kuitenkin kuvittelee olevansa planeetan hotein misu ja perustaa näyttelynsä liki yksinomaan kulmien vääntelyyn ja suun mutrulla pitämiseen. Tämä on varmasti oikein toimiva yhdistelmä, jos “Angelina Jolie” ovat ensimmäiset sanat jotka tulevat mieleen kun pyydetään ajattelemaan seksikästä naista. Mutta kun ei ole.

Leonardo DiCaprio sen sijaan on yksi ehdottomia suosikkejani. Miehen mukana olo on näemmä kaikkea muuta kuin varmaa, mutta toivossa on hyvä elää. Olisihan se ihan kiva mennä katsomaan yhden suosikkiohjaajansa elokuva niin, että ei olisi kovin suuria antipatioita molempia pääosanäyttelijöitä kohtaan.

Alien hirviönä? Klassikko.

Pika-arviot Alien-elokuvista: Alien, kauhuklassikko. Aliens, toimintakauhuklassikko. Alien 3, oikein toimiva kauhuelokuva. Alien: Resurrection, kuraa.

Sitten se pian kaksi kuukautta vanhentunut uutinen:

Twentieth Century Fox is bringing back the Alien franchise, signing on Jon Spaihts to write a prequel for Ridley Scott to reprise his role as director. The film is set up to be a prequel to the groundbreaking 1979 film that Scott directed. No production date has been set. (Movieweb)

En ole AVPR: Aliens vs Predator – Requiemia nähnyt, mutta lienee kuitenkin kohtuullisen turvallista olettaa että väite “kolme edellistä Alieneita sisältänyttä elokuvaa ovat olleet vähemmän onnistuneita” on aika lailla oikea. Siitä huolimatta otan viidennen Alien-elokuvan hyvin mielelläni vastaan. Näin siinäkin tapauksessa, että en tietäisi projektista yhtään mitään. Katson nimittäin huomattavasti mieluummin alienia tusinaluokan tuotoksessa kuin jotain muuta saman tason kauhukohellusta. Eivät nämä tuoreimmat pyhäinhäväistykset ole alkuperäisen kolmikon (tai kaksikon jos oikein laatutietoisia halutaan olla) perintöä millään lailla tahrineet, Alien, Aliens (ja Alien 3) ovat edelleen loistavia elokuvia. Ja itse hirviö nyt on jo aiempien elokuvien pohjalta niin vahva hahmo, että sitä ei aivan täysin pystyne kukaan vesittämään.

Elokuvasta kuitenkin tiedetään kaksikin hyvin tärkeää asiaa, joista molemmat nostavat odotukset kohti kattoa. Niistä tärkeämpi on ohjaaja. Ridley Scott on kaukana tasaisesta laaduntuottajasta, mutta silloin kun mies sille päälle sattuu ja laatua tekaisee (eli noin joka toisella yrityksellä), niin tämän näppäimistön omistajalta tulee sellaisia ylisanoja, että niistä saa Plazachatissa kuulla vielä pitkään. Heikoimmillaan tulokset vaihtelevat keskinkertaisesta ihan kivaan. Alien 5 saa luvan kuulua ensin käsiteltyyn ryhmään. Niin tai näin, niin ainakin Ridley Scottin kiinnittäminen projektin ohjaajaksi valaa uskoa siihen, että 20th Century Foxilla halutaan oikeasti yrittää nostaa sarja vielä kerran sen ansaitsemalle paikalle laatuelokuvien joukkoon.

Esiosat ovat kivoja. Okei, myönnettäköön että ne ovat siinä sivussa myös todella “helppo” ratkaisu monessakin suhteessa. Jotkut voivat tietysti olla sitä mieltä, että Alien-elokuvat vaativat Sigourney Weaverin näyttelemän Ripleyn pääosaan. Kyseessä lienee kuitenkin sama klaani, joiden näkemysten perusteella Arnoldin olisi pitänyt ottaa virkavapaata ja hypätä Terminator: Salvationin (jota en muuten ole vieläkään nähnyt) pääosaan. Molemmat sarjat ovat kuitenkin mielestäni siinä pisteessä, että pääosahenkilön samana pitäminen olisi pikemminkin rasite. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että Alien: Resurrectionin ainoita hyviä puolia oli sen lopun potentiaali. Näen kuitenkin paljon mieluummin esi-osan sarjalle jo ihan vaikka sen takia, että se mielestäni lisää mahdollisuuksia sille, että R. Scottin vuosia lupailema “alieneiden kotiplaneetalla käydään jos minä saan ohjata vielä yhden” seikka toteutuu. Jo tuon takia olen satavarmasti lippuluukulla Alien 5:n ensi-iltapäivänä. Aivan niin kuin “directed by Ridley Scott” ja “Alien” eivät sinne jo allekirjoittanutta veisi.

Hienoja uutisia, oikein kaksin kappalein:

Actor Mark Strong told UK’s The Telegraph that the role of Maid Marian in director Ridley Scott’s Nottingham is going to Cate Blanchett, who will replace the recently departed Sienna Miller.

“I think Cate Blanchett is set to take the Maid Marian part,” said Strong, who is expected to play Sir Guy of Gisbourne. (Movieweb)

Olen julistanut rakkauttani Cate Blanchettia kohtaan jo useampaan otteeseen, mutta ei toisinto pahaa tee. Vaikka Kate Winslet kruunua tämän hetken parhaana näyttelijättärenä pitääkin, niin Blanchett tulee lujaa perässä. Roolista toiseen Blanchett osoittaa muuntautumiskykyään, eikä hänen näyttelyään katsoessa tunnu että katsoo Catea vaan nimenomaan henkilöhahmoa. Niin sokea fanipoika sentään en ole, että lähtisin tuoreimmassa Indiana Jones -rymistelyssä (arvostelu) nähtyä pahistelua kehumaan. Sienna Millerin lahjakkuudesta tai lahjattomuudesta itselläni ei ole niin selkeää kuvaa, että voisin häntä muutoin kuin ulkonäön perusteella arvioida. Sen verran vakuuttunut olen kuitenkin Blanchettin työskentelystä viime vuosina ollut että pidän tätä ehdottomasti askeleena eteenpäin.

Mark Strong, joka tämän uutisen ilmoille heitti, oli meikäläiselle totaalisen tuntematon tekijä ennen Ridley Scottin edellistä elokuvaa, kelvollista mutta kuitenkin pettymykseksi osoittautunutta Body of Liesia (arvostelu). Tuon tiukimpia aspekteja puolia oli kuitenkin Strongin roolisuoritus, joka oli miehen nimen mukaisesti vahva. Mikään koko tunneskaalan läpi käyvä ilmiömäisyys mies ei tokikaan ollut, mutta presenssiä ja äijämäisyyttä riitti jaettavaksi useampaankin roolisuoritukseen.

Russell Crowella on kieltämättä vähän paskan jätkän maine, enkä lähde väittämään että täysin ansiotta. Paljon on Uudesta-Seelannista kotoisin oleva suosikkinäyttelijäni vuosien varrella koheltanut, mutta nyt tarjolla on sellainen loanheittokampanja New York Postin toimesta, että vastaavaa harvoin näkee:

Russell Crowe is throwing his considerable weight around the pre-production of Nottingham, telling producers to get a new director, demanding script rewrites and, now, forcing Sienna Miller out of the flick.

Miller, who was to play Maid Marian, left the movie yesterday after being “put on hold” while shooting was pushed back from February to April. An insider said, “It is a mess. Russell never lost the weight he put on for Body of Evidence – and so the love scenes between him and Sienna would have been laughable. He’s so old and fat and she’s so young and gorgeous. It’s just . . . gross.”

Despite studio denials, we hear Crowe is trying to get director Ridley Scott fired. A studio rep acknowledged that Miller was “released” but flatly denied “these rumors” and said, ” Nottingham is moving ahead with Russell Crowe and Ridley Scott.” (New York Post)

En tiedä pitäisikö tuon olla hauskaa vai mitä. New York Postin tietolähde on selvästi todellinen sisäpiiriläinen ja poikkeuksellisen hyvin perillä Ridley Scottin ja Russell Crowen välisestä suhteesta. Tästä erinomaisena esimerkkinä hän osasi nimetä lähes oikein kaksikon viimeisen yhteisen elokuvan, Body of Liesin (Body of Evidence tietolähteen mukaan). Mitä se kertoo jutun tekijästä, että hän ei korjannut tuota lainausta tai ainakin maininnut asiasta? Tuntuu myös varsin surkuhupaisalta lukea, että Crowe ei tulisi mitenkään päin toimeen Scottin kanssa, joka on ohjannut Crowea jo neljässä elokuvassa ennen Nottinghamia. Kaikissa niissä haastatteluissa, joita minä olen lukenut niin Crowella ja Scottilla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa toisistaan. Tämä toki kuuluu pintakiillon ylläpitämiseen, mutta jos näin ei olisi niin tuskinpa kaksikko jatkaisi yhteistyötä elokuvasta toiseen.

Mitä sitten Millerin ‘potkuihin’ tulee, niin tuossa voi olla jo jotain perääkin. On väitetty että Miller ja Crowe eivät tulleet toimeen ja ensin mainittu ei ollut tyytyväinen käsikirjoituksen viime aikoina ottamasta uudesta suunnasta. Yksi syy elokuvan jatkuvaan viivästelyyn on ollut juuri tarinan kanssa vehtaaminen – ja tämä jo ennen Crowen mukaan tuloa. Nottinghamin kuvausaikataulun siirtäminen mitä ilmeisemmin sotki Millerin kalenterin; kahden elokuvan filmaus olisi mennyt päällekkäin ja se ei luonnollisestikaan onnistu. New York Postin esittämän teorian mukaan Crowe ei suostu luopumaan ylimääräisesti painostaan. Kyseessä ovat muuten ne samat liikakilot, jotka mies hankki Body of Liesia varten erään Ridley Scottin vaatimuksesta.

On toki aina mahdollista, että olen täysin väärässä kaikissa väitteissäni. Voisin kuitenkin laittaa aika isonkin rahakasan panokseksi sen puolesta että Ridley Scott tulee ohjaamaan Nottinghamin ja pääroolissa nähdään laihtunut Russell Crowe. Australiaan kotiutunut Crowe ei mitä ilmeisimminkään ole työkaverina niitä Hollywoodin helpoimpia ihmisiä, mutta hänen ja Scottin välinen ammatillinen suhde on kuitenkin tähän mennessä toiminut erinomaisesti ja haluan uskoa sen jatkavan radallaan vielä monen elokuvan ajan.

Elokuvavuosi 2008 oli erinomainen. Alla olevan linkin taakse kasaamani top10-listan karsin yhteensä 41 sellaisesta näkemästäni elokuvasta, jotka joko 1) saivat Suomessa teatteri-ensi-iltansa vuoden 2008 aikana tai 2) saivat DVD-ensi-iltansa Suomessa vuoden 2008 aikana ilman että olivat lainkaan käyneet teatterikierroksella. Viime vuonna top10 näytti tältä.

Pidemmittä puheitta, top10 elokuvat vm. 2008 …

Lue loput jutusta »

Ohjaajana Ridley Scott, genrenä poliittinen trilleri, pääosissa Leonardo DiCaprio ja Russell Crowe sekä käsikirjoittajana William Monahan. Siinä päällimmäiset syyt sille, että Body of Lies on ollut vuoden 2008 alusta alkaen kuluvan vuoden odotuslistani ykkösnimi. Kriitikot eivät olleet kovinkaan rakastuneita näkemäänsä, mikä tietysti laski odotuksia jonkin verran inhimillisemmälle tasolle. Silti, Ridley Scott ja 3+ -arvosana on sellainen yhdistelmä, että on mahdotonta olla puhumatta pienoisesta pettymyksestä.

CIA:n operaatioiden tarkkailuhuoneita ja Lähi-idän pölyisten katujen väliä sahaava tarina esittelee kaksi terrorismin vastaista sotaa taistelevaa miestä. Roger Ferris (DiCaprio) hoitaa työtehtäviään pistoolin, kielitaidon ja nopeiden jalkojensa kanssa, kun taas Ed Hoffman (Crowe) keskittyy katselemaan satelliittikuvaa ja puhumaan puhelimeen. Kaksikon yhteispelin on kuitenkin sujuttava, jos he mielivät napata ympäri maailmaa terrori-iskuja organisoivan Al-Saleemin (Alon Abutbul.

Body of Lies toimii helvetin hyvin ensimmäisen puoliskonsa. Jämäkät toimintakohtaukset ja rauhallisemmat hetket on rytmitetty niin, että etenemistahti pysyy sopivana ja jännitys korkealla. Toisen puoliskon punaisen langan muodostava uusi juonikäänne ei kuitenkaan toimi: se ei välttämättä ole mahdottoman epäuskottava, mutta tylsän epäkiinnostava se sen sijaan ehdottomasti on. Ideatasolla ihan mielenkiintoinen konsepti ei käänny Scottin ohjauksessa ja Monahanin käsikirjoituksessa kovinkaan jännittäväksi. Tiedä sitten onko David Ignatiuksen romaanissa onnistuttu paremmin.

Mollauspuolelle menee niin ikään päälle liimattu romanssi Roger Ferrisin ja arabihoitsu Aishan (Golshifteh Farahani) välillä. Heidän väliset kohtauksensa sairaalassa ja Aishan kotona toimivat, mutta ne eivät lisää mitään itse tarinaan, vaan pikemminkin vetävät huomion pois siitä. Toki Ferrisin rakkauselämällä on roolinsa elokuvan lopussa mutta kuvion olisi joka tapauksessa voinut hoitaa paremmin. Onneksi Ferrisin ex-vaimon, kieltämättä erinomaisen näyttelijättären Carice van Houtenin kaikki kohtaukset päätyivät leikkuulattialle.

Body of Lies on kaunis katsella. Mitään mullistavaa Scott ei kikkarepustaan kaiva, mutta kamera-ajot, värien käyttö ja toiminnan kuvaus ovat silti ensiluokkaista. Monilla olisi paljon opittavaa Scottilta siinä suhteessa, että paukuttelu voi tosiaan olla kaaosmaista niin, että samalla katsoja kuitenkin pidetään tietoisena siitä mitä kohtauksessa tapahtuu. Poliittisen nykytilanteen saarnaus pidetään pääosin takapenkillä, mutta silloin kun on ‘asiaa’, kohtaukset tuntuvat pikkuisen mittatilaustöiltä. Väkivalta on mukavan roisia, pidin erityisesti kidutuskohtausten peittelemättömästä tuskasta.

Näyttelijät tekevät kautta linjan hyvää työtä: nimekäs pääosaduo ei Oscareita ansaitse, mutta sanoisin DiCaprion suoriutuvan työstään rahtusen paremmin. Crowen byrokraattihahmo jää valitettavan yksiulotteiseksi ja katoaa kerronnastakin aika ajoin turhan kauaksi. Castin ehdoton valopilkku on Jordanian tiedustelupalvelun Mark Strong, joka tihkuu karismaa ja vaikutusvaltaa. Reilun kahden tunnin pituutensa kanssa Body of Lies on viihdyttävä, nopeasti etenevä mutta loppuaan kohden otettaan menettävä trilleri, joka todisti että Lähi-itään sijoittuvilla elokuvilla ei voi ainakaan vuonna 2008 tehdä rahaa.

3+ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes

Vanha uutinen, mutta ansaitsee yhtä kaikki pari sanaa:

The Hasbro-Universal collaboration Monopoly is passing go after having cemented two key players in the film adaptation. Pamela Pettler has been set to write the screenplay, and Ridley Scott has now been officially attached to direct the project.

And Ridley Scott, who has been attached as a producer on Monopoly will direct with an eye toward giving it a futuristic sheen along the lines of his iconic Blade Runner.

No production date has been set. (Movieweb)

Mulla nyt ei sinällään ole mitään Mopoli-lautapeliä vastaan, oikein viihdyttäväähän sitä on ollut nuorempana takoa tuntikaupalla; kadut, talot ja taalat vaihtoivat omistajaa. Putkinäöllä katsottuna Monopoli ei todellakaan ole ihan ensimmäinen lautapeli, josta lähtisin elokuvaa kuvaamaan. Mutta jos asiaa vaivautuu yhtään ajattelemaan, niin lienee jota kuinkin täysin selvää että lautapelillä ei tule olemaan osaa eikä arpaa elokuvassa – uutta Jumanjia odottavat joutuvat takuuvarmasti pettymään. Todella toivon olevani oikeassa.

Näin kauniisti sanottuna ‘epävakaan’ taloustilanteen aikana on hyvinkin mahdollista, että juuri Monopolista tulee Scottin seuraava elokuva. Sillä vaikka miehestä voi taiteellisessakin mielessä sanoa paljon kaunista, niin onhan hän kuitenkin hyvin vahvasti katseensa dollareissa kiinni pitävä mies. Floppeja toki tulee samaan tahtiin kuin osumiakin, mutta ainakin yritystä löytyy. Voi tosin olla, että talousmaailmaan sijoittuva elokuva ei juuri nyt ole sittenkään fiksu idea; voi käydä samalla tavalla kuin lukuisille Lähi-itää käsitteleville elokuville. Yleisö ei halua nähdä samaa paskaa kuin mitä uutislähetykset tarjoavat pääruuaksi. Juuri tässä tuttu nimi – Monopoli – voi olla avuksi.

Enpä ole viimeisen kolmen vuoden aikana viettänyt minkään elokuvan parissa yhtä paljon aikaa kuin Kingdom of Heavenin. Alkuperäiseen leikkaukseen tuli alkujaan petyttyä teatterikierroksella, eikä maku ollut yhtään parempi DVD:kään; pikemminkin päinvastoin. 40 minuuttia pidempään director’s cut -painokseen tuli kuitenkin tartuttua varsin innokkain ottein ja se olikin monta harppausta hienompi kokemus. Hahmoihin tuli roppakaupalla lisää syvyyttä ja tapahtumille painoarvoa. Ridley Scottin leikkaus tulikin sitten vedettyä läpi viitisen kertaa kiitos runsaan kommenttiraitavalikoiman.

Pari päivää sitten Kingdom of Heaven kuitenkin taas löysi tiensä soittimeen, kun tuli tarvetta koulun puolesta löytää keski-ajalle sijoittuva elokuva. Onneksi kyseessä on kerta kaikkiaan upea sotaelokuva, muutoin voisi pikku hiljaa alkaa korpeamaan koko Jerusalemin kohtalo. Arvioni kanssa olen aika lailla samaa mieltä edelleen, joten en ala sitä uudelleen kirjoittamaan. Tällä kertaa hieman häiritsi aikaisempia katselukertoja enemmän se, kuinka jumalattoman hyvä ihminen päähenkilö Balianista (Orlando Bloom) oli tehty.

IMDB / Rotten Tomatoes

Body of Lies ei sitten ilmeisesti ihan ollut sitä, mitä Ridley Scottin ja Leonardo DiCaprion ensimmäiseltä yhteiseltä elokuvalta odotettiin (juttua). Ilmeisesti miehet eivät ole kuitenkaan toisiaan inhonneet kuvauspaikalla, sillä nyt ilmoitettu supersankarielokuva Sleeper on jo toinen julkistettu Scott / DiCaprio -yhteistyö Body of Liesin jälkeen (ensimmäinen).

Brad Ingelsby is set to write the upcoming screenplay Sleeper for Warner Brothers. Adaptation of the DC / Wildstorm comic is set to star Leonardo DiCaprio and will be directed by Ridley Scott.

Sleeper centers on an operative whose fusion with an alien artifact makes him impervious to pain and allows him to pass it on to others through skin contact.

Nimekkäimmät supersankarit alkavat pikkuhiljaa olla käyty läpi nykyisessä, mutta laarin pohjan kaapiminen ei näytä olevan mikään ongelma studioille. Vaikka en ole koko Sleeperista koskaan mitään kuullutkaan, eikä hahmo nyt järisyttävän jännittävältä vaikutakaan, niin projektiin kiinnitetyt nimet ovat silti sitä luokkaa, että tässä on itselleni tulevien vuosien odotetuin supersankarielokuva seuraavan Batmanin (Batman Begins -arvio, The Dark Knight -arvio) kanssa.

Sinällään mielenkiintoista, että Ridley Scottin profiililla siunattu ohjaaja on innostunut tekemään elokuvan supersankarista. Toisaalta, eihän hän nyt ihan ensimmäinen nimekäs ohjaaja ole, joka genreen lusikkansa upottaa. Keskimäärin nämä asiansa osaavat kaverit ovat myös – vähemmän yllättäen – tehneet myös selvästi normikoheltajaa parempaa jälkeä töidensä parissa.

Mitä kasattuihin tekijäporukoihin tulee, niin vähän hölmösti supersankarielokuvia tunnutaan usein käsittelevän toisarvoisina projekteina vaikka niihin sijoitetut rahamäärät ovat hyvin usein hirvittävää luokkaa. Toki on myös poikkeuksia ja harvassa ovat ne jotka väittävät, että Christopher Nolanin ja Bryan Singerin ohjaukset eivät kuulu parhaiden supersankarielokuvien joukkoon. Valitettavan usein Hollywood-mantra vain sanoo että mitä isompi budjetti, sen paremmin talutusnuorassa oleva tusinarattner sopii ohjaajaksi.

Viime viikonloppuna Yhdysvalloissa ensi-iltansa saanut Body of Lies ei todellakaan saanut positiivista vastaanottoa. Rotten Tomatoesissa on tätä kirjoitettaessa esillä 124 arvostelua ja näistä ainoastaan 65 on positiivisia. Vähemmän mairittelevan arvion Ridley Scottin elokuvalle on antanut peräti 59 kaveria. Totaalisen kriisin paikka tämä ei tässä kotikatsomossa ole, sillä Scottin 2000-luvun laatuelokuvatkaan eivät ole päässeet yli 80%:n, joten selvästikään miehen nykyinen tyyli tehdä elokuvaa ei ole kaikkien mieleen. Silti, 52% rotten-luku on jotain ihan muuta kuin oletin.

Konsensus sanoo tällä hetkellä näin: ‘Body of Lies relies on the performances of Russell Crowe and Leonardo DiCaprio to elevate it beyond the conventional espionage thriller’. Tuo ei vielä kuullosta ollenkaan hullummalta. Kritiikkiä elokuvalla on kuitenkin annettu erityisesti ilmeisesti sekavasta juonesta / kerronnasta, joka yrittää vähän liikaa ja saavuttaa liian vähän. Niin ikään ‘tämä on nähty jo aiemminkin sata kertaa’ -sanomaa on eri muodoissa hoettu kyllästymiseen asti. Tuotantoarvot, pääosaparin roolisuoritukset ja visuaalinen puoli ovat sen sijaan saaneet aika lailla varauksettomia kehuja.

Universal Picturesilla arvostelut eivät varmastikaan ole kuitenkaan läheskään yhtä suuri murheenaihe kuin lippuluukuilta kerätyt dollarit. Body of Lies jäi avausviikonloppunaan box office -listan kolmanneksi vaivaisella 13 miljoonan dollarin saaliillaan (70 miljoonan budjetti). Vaikka tämä on valitettavaa myös tekijöiden kannalta, niin erityisen harmittavaa se on terrorismia käsittelevien tuotantojen vinkkelistä tarkasteltuna. Aiheesta on koitettu tehdä jos jonkinlaista yritystä ja Body of Lies on yksi sieltä selkeästi kaupallisimmasta päästä. Markkinointikampanja teki kaikkensa peittääkseen elokuvan Lähi-itä -aspektin. Yleisö ei kuitenkaan ollut vieläkään kiinnostunut näkemään samaa, mitä jo uutiskanavat näyttävät. Sääli, itse aion olla ensi-illassa.

Body of Liesista on julkaistu nippu uusia promokuvia. Ne nyt näyttävät jokseenkin siltä kuin pitääkin, eli visuaalisesti tyylikäs elokuva taitaa olla tarjolla. Ridley Scottin ohjaus vaikuttaisi olevan Black Hawk Downin visuaalisella tyylillä toteutettu The Departed (arvostelu) yhdistettynä Syrianan (arvostelu) poliittiseen sisältöön. Toivon mukaan sulatusuunista tulee ulos muutakin kuin sekasikio, sillä kyseessä on – jos se nyt jollekulle on vielä epäselvää – allekirjoittaneelle vuoden odotetuin elokuva.

Lue arvostelu: Blade Runner – The Final Cut: 5-Disc Ultimate Collector’s Edition