Leffablogi

Arvostan Joe Wrightia enemmän kuin cv:n perusteella olisi syytä. Ehkä se johtuu herran taipumuksesta palkata Keira Knightley historiallisten draamojensa pääosaan. Kyseisen tempun osaa tosin sen verran moni muukin ohjaaja, että pelkästään tästä ei ole kyse. Sekä hirmuinen pettymys, mutta silti laadukas Atonement (arvostelu), että positiivisesti yllättänyt, mutta ei kuitenkaan Atonementia parempi Pride & Prejudice osoittavat potentiaalia huipulle. Erityisesti Atonementin ensimmäiset 45 minuuttia ovat niin huikeaa elokuvaa, että jos Wright vain pystyy joskus suitsimaan hevosensa maaliin asti samalla ravilla kuin kisan aloitti, niin seuraava ”moderni klassikko” on valmis.

Wrightin edellistä ohjaustyötä, keskinkertaiseksi mollattu Soloistia en ole nähnyt. Aikanaan palkintokauden ennakkosuosikin paineita nauttinut elokuva on milloin saanut moitteita pehmoilustaan, milloin hajanaisuudestaan.

Wrightin seuraava ohjaus, Hanna, on premissin perusteella ”jotain ihan muuta” kuin miehen aiemmat ohjaustyöt. Hannan asetelma vaikuttaa karanneen kirpputorien euron DVD-hyllystä, jonka äärellä herää aina yksi ja sama kysymys: miksi joku on alun perin ostanut nämä elokuvat? Hanna (Saoirse Ronan) on isänsä (Eric Bana) Suomessa (!) tappajaksi kasvattama tyttö. Jos tekijäryhmä ei olisi nimekäs, niin donkkaisin projektin saman tien jonnekin ”ei kiinnosta” ja ”takuuvarmaa paskaa” –korien välimaastoon.

Viimeisen viikon aikana katsomani Se7en (arvostelu, top5-kohtaukset) ja Shutter Island (arvostelu) ovat erittäin nohevia esimerkkejä siitä, että sinällään ”tusinaleffan” konseptista voi vuolla kultaa, jos tietää mitä tekee. Avainsana on, kuten niin monessa muussakin asiassa, näkemys. Kumpikin elokuva kunnioittaa juuriaan, mutta ei tunnu välittömästi ”kolme kympillä” –hyllyyn päätyvältä tusinaleffalta. Samalla kun ne ovat uskollisia genrelleen, nousee Se7en juoniasetelmansa yläpuolelle ja Shutter Island tyylittelee harvinaisen menestyksekkäästi.

Monia roskapremissillä varustettuja elokuvia tulee ehkä tuomittua turhan nopeasti. Elokuvien aiheisiin kiinnitetään ylipäätään hämmästyttävän paljon huomiota. Ihmiset käyvät katsomassa elokuvia, koska “aihe kiinnostaa”. The Social Network (arvostelu, pärinää) on tuorein esimerkki filmistä, josta olen kuullut todella monta kertaa, että ”ei kiinnosta, aihe on tylsä”. Ei auta, että elokuva on kriitikoiden ylistämä ja ohjaaja on tämän päivän lahjakkaimpia. Kun aihe ei kiinnosta, niin elokuva ei kiinnosta. En voi ymmärtää.

En väitä, että itselleni aihe ei merkkaisi mitään. Jo tässä tekstissä olen myöntänyt sen olevan vaikuttava tekijä. Se ei kuitenkaan ole tärkein tekijä, ei lähellekään. Elokuvat jotka käyn katsomassa positiivisten arvioiden tai mukana olevien nimien perusteella, hakkaavat varmasti suhteella 10-1 elokuvat, joissa kiehtovaa on ennen muuta aihe. Tänä päivänä tuo suhdeluku vain vahvistuu, trailerien skippaamisen vuoksi en ole perillä leffojen juonista ennen niiden katselua . Olen kuullut monia väitteitä, joiden mukaan nykyään on mahdoton olla etukäteen tietämättä, mistä elokuvassa on kyse. Ei pidä paikkaansa. Trailerit skippaamalla ja elokuvauutisista juoniosuuden väliin jättämällä pääsee jo helvetin pitkälle.

Vuodatuksen jälkeen takaisin Hannaan. Tässä on elokuva, josta tekee kiinnostavan ennen muuta sen tekijät. Vaikka kaiken maailman ammattitappajat ovat pirun kiehtovia, niin jos tämän elokuvan ohjaisi joku täysin tuntematon kaveri ja pääosissa ei olisi yhtään kulmakarvoja kutituttavaa nimeä, niin en minä Hannasta kiinnostuisi. Tuskin olisin edes vielä tässä vaiheessa  – 4 kuukautta ennen Suomen ensi-iltaa – tietoinen koko leffasta. Samaan aikaan myönnän, että en malta olla innostumatta synopsiksesta. Onhan teini-ikäinen ammattitappaja lähtökohtaisesti napakampi premissi kuin ”taas yksi perhekriisi”. Jälkimmäisestä aiheesta tosin yleensä tehdään parempia elokuvia kuin väkivallan ammattilaisista. Toivottavasti Wright pystyy yhdistämään tarinansa roskapuolen vakavaan kerrontaan tai löytämään jotain muuta, joka nostaa Hannan ylös toimintaleffasuosta.

Hanna tappaa Suomessa 3. päivä kesäkuuta ja maailmanensi-ilta (USA, Britit) on niinkin pian kuin 8. päivä huhtikuuta.


Tagit: , , , ,

Martin Scorsesen ohjaama Shutter Island saapui vihdoin ja viimein teattereihin perjantaina. Odotukseni olivat mukavasti inhimillistyneet ennen leffan alkua, pitkälti kiitos odotuksia heikomman kriitikko-vastaanoton. Eikä Shutter Island Scorsesen kahden edellisen elokuvan tasolle kipuakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Dennis Lehanen romaaniin perustuva trilleri olisi heikko elokuva. Päinvastoin, Shutter Island on ongelmistaan huolimatta vallan mainiota jatkoa ohjaajansa ansioluetteloon.

Scorsese on muovannut Laeta Kalogridisin käsikirjoituksesta  elokuvan, jonka vaikutteet ovat helposti havaittavissa. Monin paikoin niin tietyt juonelliset, kerronnalliset kuin kuvalliset ratkaisuvat ovat kuin yhdistelmä Scorsesen omia ja David Lynchin kieroutuneita visioita. Scorsese kumartaa jälleen syvään menneisyyteen, sillä joidenkin kohtausten selkeästi epäaidot taustat ja liioitellut musiikkivalinnat vaikuttavat selkeiltä tyylikeinoilta. Koktaili on omansalaisen näköinen ja sillä on muutakin kuin visuaalista arvoa.

Shutter Islandin kaltaiset elokuvat hyvin pitkälti hengittävät juuri niin vahvasti, kuin mitä niiden tunnelma antaa myöden. Tässä kohdin Scorsesen ohjaus on epätasainen. Erinomaiset jaksot ovat onneksi puhtaasti ajallisestikin mitattuna enemmistönä. Eritoten lynchmaiset hetkit toimivat monin paikoin paremmin kuin esikuvansa toteuttamina. Sen sijaan ilmeiset esimerkiksi selvästi epäaidot taustat ovat ristiriitainen kokemus. Toisaalta ne tuovat oman mukavan lisänsä elokuvan tyyliin, mutta ne eivät varsinaisesti palvele jännityksen luontia vaan pikemminkin koittavat kampittaa sitä.

Tarina on lähtökohdiltaan varsin mielenkiintoinen. Shutter Island ei kuitenkaan jää kauaksikaan polkemaan lähtöruutuun. Valtaosaltaan tarina on kiehtovaa seurattavaa. Aika ajoin juonikuviot tuntuvat uppoavan omaan kunnianhimoisuuteen ja suurellisuuteensa, mutta kyseessä on lähinnä välivaihe. Shutter Islandin salaisuuksien paljastamisessa tuntuu aika ajoin olevan pienoinen hoppu. Negatiivisena vastapainona välillä junnataan paikoillaan. Tasapaino on onneksi selkeästi laadukkaan elokuvan puolella. Näitä jaksoja on kuitenkin hyvin vaikea erotella selkeästi toisistaan, vaan huippuhetkiä saattaa hyvinkin seurata lyhyt mahalasku jonka jälkeen on jälleen tarjolla timanttista kerrontaa.

Shutter Islandin selkeästi parasta antia edustavat Teddyn (Leonardo DiCaprio) ja hänen vaimonsa (Michelle Williams) väliset kohtaukset. Nämä hetket yhdistävät väkevän tyyliteltyä draamaa erittäin tunnelmallisiin ja sopivan minimalistisin tehosteisiin. Kohtaukset ovat sen verran näyttelijäkeskeisiä, että niin Leonardo DiCapriolta kuin Michelle Williamsilta vaaditaan osaamista – ja sitä myös löytyy. Williams vastaa kauttaaltaan elokuvan parhaasta roolisuorituksesesta, joka on kaikessa unenomaisuudessaan erittäin tunnelmallinen ja herkkä. Pääosassa nähtävän DiCaprion tulkinta on Shutter Islandissa vahvasti tyylitelty ja luonnollisuus heitetään romukoppaan jo ennen saarelle rantautumista. Tämä ei ole tällä kertaa negatiivinen seikka, sillä se sopii mitä luonnollisimpana palasena Shutter Islandin tyyliin ja juoneen.

Vaikka Shutter Islandia voidaan ehkä pitää Scorsesen filmografian juonivetoisimpana elokuvana, on se kuitenkin monilta osin hyvin vahvasti ohjaajalleen tyypillinen teos. Teddy Daniels on elokuvan vahva pääosahenkilö, eikä oikeastaan hänen vaimoaan lukuun ottamatta yhteenkään sivuosahenkilöön kummemmin keskitytä. Heidän funktionsa elokuvassa määräytyy pitkälti sen perusteella, mitä Daniels heiltä haluaa tai miten hänen menneisyytensä haamut esiintyvät mielisairaalan henkilökunnassa. Scorsesen elokuvan päähenkilö on jälleen kerran rikkinäinen mies, jonka elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

Scorsese on onnistunut luomaan Shutter Islandiin hyvällä tavalla epämiellyttävän elokuvan, jota ei ole kovinkaan miellyttävä katsoa – ja tämä on kehu. Häiritseviä kohtauksia viljellään tiuhaan. Elokuva on monin paikoin aikamoinen kerronnallinen sekamelska, joka tuo yksinkertaiseen kadonneen potilaan etsintään runsaasti lisämausteita. Kaikki kikkalaatikon vempeleet eivät toimi ihan haluamallani tavalla, mutta iso osa palasista on kuitenkin kokonaisuuteen sopivia. Shutter Islandia ei ole tasalaatuinen taikka yhtenäinen elokuva. Kokonaisuus kuitenkin raahaa itsensä reippaasti plussan puolelle. Scorsesen tuorein ei ole sellainen mestariteos kuin haaveilin, mutta se on ehdottomasti hyvä elokuva.

4 / 5

IMDB / Rotten Tomatoes


Tagit: , , , , ,

Martin Scorsesen ohjaama Shutter Island on tarkoitus mennä katsastamaan parin tunnin kuluttua. Odotuslistani kärkikahinoissa nyt jo toista vuotta pyörineen elokuvan ensi-ilta on tänään myös Yhdysvalloissa, joten kulunut viikko on mennyt aika usein Rotten Tomatoesin prosentteja tuijotellessa. On myönnettävä, että tämänhetkiset (ja hyvin pitkälti lopulliset) luvut eivät suuremmin aiheuta luottamuksen vahvistumista taikka odotusten nousua. Tätä kirjoittaessani revikoita on tarjolla 104 skipaletta, ja näistä positiivisia on 68, joka tarkoittaa sitä että ainoastaan 65%:a Scorsesen elokuvan nähneistä on pitänyt siitä.

Positiivisena seikkana kuitenkin mainittakoon se seikka, että mukana näyttäisi olevan useampikin ripakopallinen erittäin kehuvia arvosteluja, joten en nyt ala ihan vielä odotuksiani hylkäämään. Kolmatta täysosumaa Scorseselta tuskin on kuitenkaan peräjälkeen tulossa, mutta jos nyt vaikka sitten seurattaisiin tuota 1990-luvun alun tyyliä. Goodfellasin (arvostelu) perään Scorsese teki erinomaisen trillerin Cape Fear. Paluu mafiaelokuvien pariin tapahtui The Departedissa (arvostelu), joten jos kauniisti saisi pyytää niin miten olisi Cape Fearin tasoinen jännitysnäytelmä, tällä kertaa vain Shutter Islandin nimellä?

Now Playing –podcastia on tullut kuunneltua aika paljon viime aikoina. Heidän tuorein sarjansa on käsitellyt Martin Scorsesen ja Leonardo DiCaprion yhteistyön tuloksia. Seuraavaksi vuorossa on luonnollisesti juuri Shutter Island. Eihän siinä mitään, mutta oliko näiden keskimäärin erinomaista työtä tekevien jeppejen aivan pakko The Departed –jaksonsa päätteeksi todeta, että trailerin perusteella on mahdollista odottaa tiettyjä tapahtumia, jotka jätän nyt tarkemmin määrittämättä. En olisi tästä joku puolitoista vuotta sitten inahtanutkaan, mutta nyt trailerilakon aikana en ollut lainkaan innostunut paljastuksesta – olen nimittäin pyrkinyt pitämään itseni äärimmäisen hyvin spoileripimennossa mitä Shutter Islandiin tulee. Tiesin tuota ennen käytännössä vain premissin, siinä se.

Bonuksena tuo ”spoilattu” juonikuvio vaikuttaa lähtökohtaisesti äärimmäisen kura-alttiilta.

Nooh, pian ei tarvitse enää arpoa.


Tagit: , , , ,

Huomasin juuri jotain. Spoileripelkoni alkaa olla jo sillä tasolla, että näin kovasti odottamani elokuvan kohdalla en viitsinyt edes katsella kuin pari “varmimmalta” näyttävää kuvaa Shutter Islandista. Jokseenkin huolestuttavaa. Toisaalta joku voisi sanoa, että ihan samalla tavalla promokuvissa on spoilereita (tai ainakin päättelyä rutkasti helpottavia seikkoja) kuin trailereissakin. En nyt sentään ala “kuvalakkoa” julistamaan, mutta aivan selvästi olen viime aikoina tullut varovaisemmaksi laajojen kuvagallerioiden katselemisen suhteen. Aika huvittavaa.

Näin ollen en voi kovinkaan kattavasti kommentoida sitä, miltä Shutter Island ensimmäisen ison kuvakasan perusteella näyttää. Tyydyn vain siis toteamaan, että kolme ensimmäistä arvostelua joihin olen onnistunut nokkani työntämään, kehuvat kaikki näkemäänsä. Erityisesti Leonardo DiCaprion roolisuoritus on saanut osakseen positiivisia sanoja. Aika ajoin varsin ylitsepursuavaan hehkuttamiseen sortuva AICN (minähän en moiseen koskaan sorru, enhän?) kirjoitti vaatimattomaan sävyyn näin: “I feel it (Shutter Island) would most likely run off with the top honor and Best Actor for Leonardo DiCaprio” jos elokuva siis olisi ollut mukana tämän vuotuisessa Oscar-rallissa.

19. päivä helmikuuta nähdään, jutteleeko AICN:n Harry täysin sekavia vai onko miehen sanoissa vinha perä. Toivon että on.

Ne kaksi muuta mainitsemaani arviota löytyvät täältä ja täältä kun taas kuvia voi käydä kurkistamassa tuolta.


Tagit: , ,

Puoli-kiva elokuvavuosi 2009 on ohi ja on jälleen aika suunnata katse tuleviin 12 kuukauteen. Sijoitusten jakaminen odotuslistalla on aika lailla toivottoman vaikeaa, eritoten sijat 2-5 olivat yhtä edestakaisin arpomista.

Koitin ottaa listalle vain sellaisia elokuvia, joiden Suomen ensi-iltapäivä on joko 1) tiedossa tai 2) on kaiken järjen mukaan vielä tämän vuoden puolella. Myönnettäköön, että on siellä listalla ainakin yksi “toivotaan, toivotaan” -tapaus.

Odotuslistani vm. 2010 linkin takana.


Lue loput jutusta »


Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Martin Scorsese on Jumala.

The Kulmakarvojen seuraava ohjaus, Shutter Island, on pitänyt järkähtämättömästi loppuaan kohti kaartuvan vuoden odotuslistan sijaa nro. 2 alusta alkaen. Korkean sijoituksen sijaan suurempi yllätys on että kyseinen pätkä ei ole ykkösenä. Harvassa ovat nimittäin ne kuviteltavissa olevat skenaariot, joissa en Scorsesen ohjausta paalupaikalle sijoittaisi. Tällainen outous kuitenkin sattui, sillä David Fincherin The Curious Case of Benjamin Buttonista (arvostelu) suollettiin ulos niin vavisuttavaa materiaalia, että olin pakotettu seuraamaan sydäntäni. Onneksi näin tein, sillä olisihan se ollut ikävää jos listan ykkösnimeä ei oltaisi koko vuonna päästy katsomaan. Kaiken lisäksi Benjamin Button täytti aika lailla täysin (aivan liian suuriksi) nousseet odotukset, joten se jopa ihan ansaitsi paikkansa. Toisin kuin edeltävän vuoden ykkössijan pitäjä Body of Lies (arvostelu), joka oli aikamoinen perustuotos.

Shutter Island on tosiaan siirretty vuodelle 2010, tarkemmin ottaen helmikuulle. Mielenkiintoinen siirto, sillä yleisesti ottaen tuota alkuvuotta voidaan pitää aikamoisena roskakorina, varsinkin siinä tapauksessa että elokuvan ensi-iltapäivää siirretään ja uusi julkaisuajankohta sijoittuu sanotaan tammi-maaliskuulle. Tässä kohtaa joudun taas ottaa esille herran nimeltä David Fincher ja hänen Zodiacinsa (arvostelu, top5-kohtaukset). Tuo elokuva on nimittäin se, joka allekirjoittaneelle antaa rutosti toivoa. Zodiac koki 2006/2007 saman kohtalon ja kirjoitin aika pitkän itkuvirren siitä, mitä tämä teki odotuksilleni. Fakta kuitenkin on, että Zodiac on yksi kuluneen vuosikymmenen tiukimmista elokuvista.

Columbia Pictures on perustelut päätöstä puhtaasti rahallisilla tekijöillä. Shutter Islandin uskotaan takovan helmikuussa enemmän rahaa kuin alkuperäisenä julkaisupäivänään (viime vkl) ja ilmeisesti DiCaprio ei olisi ollut saatavilla markkinointihommiin juuri nyt (kuvaamassa Christopher Nolanin Inceptionia). Scorsesen elokuvan budjettia ei ole ilmoitettu, mutta oletettavasti se on – jo ihan näyttelijälistaa katsomalla tämän voi päätellä – reippaasti yli 50 miljoonan dollarin. Siinä mielessä tämä on ikävää, mutta ymmärrettävää. Sen (perkeleen) Oscarin Scorsese jo onneksi meni kokoelmiinsa hankkimaan, joten en ala marisemaan tämän päivämääräsiirron vaikutuksista Shutter Islandin palkintokausimahdollisuuksiin. Ne joka tapauksesta – elokuvan laadusta huolimatta – laskivat reippaasti. Studio – tietenkin – on ilmoittanut, että elokuvan laadulla ei ole mitään tekemistä ensi-iltapäivän siirron suhteen. Todella toivon näin.

Uusi ensi-iltapäivä Jenkkilässä on 19.2.2009. Kivan kuuloisesti elokuva on näillä näkymin saapumassa Suomeen samana päivänä.

Traileri (joka muuten pyörii tuskallisen usein Finnkinossa, siinä on lattiamatot ja mp3-soittimen sisältö tulleet tutuiksi):

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=HYVrHkYoY80[/youtube]


Tagit: , , , , ,

Erinomainen elokuvavuosi 2008 on ohi ja aika kääntää katse tulevaan. Ainakin ennakkoon katsoen vuodesta 2009 näyttäisi tulevan niin ikään upea. Useilta suuresti arvostamiltani ohjaajilta tulee teattereihin uusi elokuva. Tarjontaa olikin vähintään riittävästi top10:n tarpeisiin, top20 olisi ollut selvästi helpompi.

Koitin nakata listalle vain sellaisia elokuvia, joiden Suomen ensi-iltapäivä on joko 1) tiedossa tai 2) on kaiken järjen mukaan vielä tämän vuoden puolella. Esimerkiksi Terrence Malickin lupaavanoloinen The Tree of Life on Yhdysvallosisakin asetettu epämääräisesti ‘vuodelle 2009’. Voi toki olla että tämänkaltaiset pätkät saadaan ennen vuodenvaihdetta myös Suomeen, mutta todennäköisyys sanoo että varsinkaan niin sanottujen ‘Oscar-elokuvien’ kohdalla tämä ei tule olemaan tilanne. Odotuslista voi vuoden edetessä muuttua, mutta nyt mennään näillä:

Alustus ohi, top10 odotetuimmat elokuvat vm. 2009 …

Lue loput jutusta »


Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Paramount Pictures

Kuten kaikki ovat varmasti jo kuulleet muutamaan kertaan (eivät tosin tällä blogilla), niin jenkkikäsikirjoittajien lakko on viimein ohi. Sen johdosta studiot ovat pikkuisen sekoittaneet ensi-iltapakkojaan. Paramount Picturesin muutoksista nämä kolme ovat ne allekirjoittaneen vinkkelistä kiinnostavimmat nimikkeet:

David Fincher’s The Curious Case of Benjamin Button has been pushed back from November 26th 2008 to December 19th 2008.

Sam Mendes’ Revolutionary Road remains on track for a December 19th 2008 release, but Paramount Vantage will take over all distribution meaning it’ll be a limited platform release starting that day.

The Martin Scorsese-directed Shutter Island will now open on October 2nd 2009. (Dark Horizons)

Fincherin ja Mendesin leffat pyörähtävät molemmat siis teattereihin vasta joulukuun 19. päivä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että niitä ei tulla vuoden 2008 aikana Suomessa näkemään. Molemmat löytyvät kuitenkin tuolta oikealta löytyvästä ‘top 10 odotetuimmat vm. 2008’ -listasta, joten jotain uutta sinne pitäisi vissiinkin käydä heittämässä.

Scorsesen Shutter Islandin ilmestymisajankohta saattaa tietysti vielä muuttua, tuohon 2.10.2009 on kuitenkin semmoiset lähes kaksi vuotta aikaa. Lokakuinen ensi-ilta kuitenkin onneksi tarkoittaa sitä, että hullun murhaajan metsästys nähtäneen Suomessakin jo ennen vuosikymmenen vaihtumista. Jösses kun 2000-luku onkin mennyt nopeasti. Lapsena kesät kesti vuoden ja 90-luku oli kokonainen elämä.

Mihinkähän tuokin nyt taas liittyi.


Tagit: , , ,

Shutter Island

Martin Scorsesen tulevan ohjauksen nimi on muutettu. Shutted Island -romaaniin perustuva filmatisointi tullaan teatterilevityksensä aikana tuntemaan nimellä Ashecliffe (lähde). Kyseessä on tarinan kannalta oleellisen mielisairaalan nimi. Kaikella kunnioituksella pytingin nimeäjää kohtaan, mutta olisihan sitä voinut tietysti jotain helpomminkin muistettavaa keksiä. Typotan kyllä paljon muutenkin, niin sitten vielä tuollainen Ashecliffe. Jos minä olisin saanut päättää niin The Most Anticipated Film of 2009 olisi ollut varsin korkealla listalla. Vähän pitkähän tuo olisi ollut, mutta ainakin hyvin kuvaava.


Tagit: ,

Lucky Number Slevin, Weinstein Company

Martin Scorsesen seuraavan ohjauksen cast on lisääntynyt yhdellä jäsenellä:

Ben Kingsley has joined Martin Scorsese’s upcoming period drama Shutter Island. Leonardo DiCaprio and Mark Ruffalo will headline the project. DiCaprio and Ruffalo will play a pair of U.S. marshals sent to an island for the criminally insane in 1954. There, they investigate the mysterious disappearance of one of the inmates. Kingsley is set to play the mental hospital’s chief physician. The film is set to go into production early next year. (Variety)

Kun DiCarpiolle saatiin viime viikolla pääosapari, niin olisin olettanut että seuraavaksi yleisölle tarjottaisiin tuon hullun murhaajan näyttelijätär, mutta ei kai sitten. Kingsley tuli kieltämättä vähän nurkan takaa, eritoten kun häntä – kuten ei Ruffaloakaan – ole aiemmin nähty Scorsesen elokuvissa. Mestariohjaaja on kuitenkin perinteisesti käyttänyt varsin paljon samoja näyttelijöitä elokuvissaan. Toisaalta, jos nyt edes vähän mietitään, niin tämä on pääosin koskenut lähinnä miespääosaa. Kingsleysta ei ole oikeastaan muuta pahaa sanottavaa, kuin että yhtä laadukasta elokuvaa kohden hän tekee ainakin kourallisen rahankeruu reissuja. Näyttelijänä hän on oikeastaan aina vakuuttanut ja sopii epäilemättä oikein hyvän tohtorin rooliin.


Tagit: , ,

Reservation Road, Focus Features

Martin Scorsese lienee sen verran arvostettu tekijä ja eritoten tehokas Oscar-ehdokkuuksien hankkija näyttelijöilleen, että saa oletettavasti varsin vapaasti valita elokuviensa hahmojen tulkitsijat:

Mark Ruffalo has signed on to star in Martin Scorsese’s Shutter Island. Leonardo DiCaprio is also appearing. Laeta Kalogridis wrote this adaptation of the 2004 Dennis Lehane novel. Ruffalo is set to play U.S. Marshal Chuck Aule who, in 1954, flew with his new partner (DiCaprio) to Shutter Island to investigate the disappearance of a mental patient.

The film is set to begin shooting in March.

Ruffalo ei tietysti ole kaikkein suurin nimi, mitä markkinoilta löytyy, mutta kaikin puolin oiva valinta joka tapauksessa. Vaikka miestä voikin pienestä roolien jatkuvasta samankaltaisuudesta syyttääkin, kuuluu hän kuitenkin ammattitaitoisten näyttelijöiden listaan. Ruffalo on myös yksi sivuosa-suosikeistani, joten ei liene yllätys että olen kovin tyytyväinen tähän valintaan. Kukahan mahdetaan nähdä mielisairaan tappajan roolissa? Jotenkin olen rooliin mieleni sopukoissa kuvitellut Cate Blanchettin, mutta saas nyt nähdä.


Tagit: , ,

The Departed, Warnes Bros.

Jokseenkin takuuvarmasti viikon paras elokuvauutinen seuraavassa:

Martin Scorsese will reteam with Leonardo DiCaprio for their fourth film together entitled Shutter Island. The film is an adaptation of the popular Dennis Lehane novel. Laeta Kalogridis is writing the screenplay.

The drama is set in 1954. DiCaprio is gearing up to play U.S. Marshal Teddy Daniels who was in charge of investigating the disappearance of a murderess who escaped from an insane asylum. She is rumored to be hiding out on Shutter Island.

The film will begin shooting early next year.

Vaikka tämä blogi suhteellisen lyhyen aikaa onkin ollut pystyssä, niin olen ihan riittävän monta kertaa hehkuttanut niin Scorsesea kuin DiCapriota. Näin ollen säästän sekä itseni että lukijat tältä kertaa niiltä loruilta. Eihän tässä voi oikein muuta todeta, kuin että hyvältä kuulostaa ja mukava että DiCaprio sekä Scorsese jatkavat yhteistyötään, eipä sellaista roolia kyllä oikein olekaan mihin Leota ei voisi istuttaa.

Jokainen parivaljakon 2000-luvun tuotoksista on tyyliltään ollut kovin erilainen, ja tämä tulee varmasti jatkamaan samaa linjaa. Noin jo ihan tulevaisuuttakin ajatellen oli mukava lukea, että duo puntaroi useita projekteja alkuvuoden suunnitelmiin. Suomeksi käännettynä tämä tarkoittanee sitä, että ScorCaprio elokuvia tullaan näkemään vielä tämänkin jälkeen roppakaupalla. Eiköhän Marty jatkossakin mieti lähinnä, että ketä sivuosiin tulisi hankkia. Miespääosa on omasta takaa.

Totaalisena yllätyksenä en ole Lehanen romaaneja lukenut, mutta on niitä aiemminkin käytetty elokuvissa. Mystic River ja Gone Baby Gone ovat kääntyneet molemmat arvostelumenestyksiksi, ja eiköhän Scorsesekin luo murhaajattaren takaa-ajoon semmoisen tunnelman, että lopputulos ei jätä ainakaan allekirjoittanutta kylmäksi. Mielenkiintoista kuinka noinkin pienellä jujulla saadaan tarinasta jo huomattavasti kiinnostavampi heti lähtökohtaisesti: tappajia on metsästetty aiemminkin, mielisairaalasta karanneita naismurhaajia huomattavasti harvemmin.


Tagit: , ,

Leffablogi is powered by Wordpress | Copyright © 2007-2010 Jouko Luhtala
Theme © 2005 - 2009 FrederikM.de
BlueMod is a modification of the blueblog_DE Theme by Oliver Wunder